Suuri sorsakoira

Nyt sateen ja kylmän keskellä tätä kirjoitellessa tuntuu melkein mahdottomalta, että vasta viikonloppuna olimme karvapoppoon kanssa läkähtymispisteessä. Eddie lenkkeili super laiskasti eikä Feronkaan menossa ollut kehumista. Niinpä lauantaina kun kyllästyin Gatsbyn säälittäviin "tehtäiskö jotain?"-tuijotteluihin, nappasin vain sen mukaani ja suuntasimme metsään nuorukaisen uittaminen mielessä. Ihmisiä oli eksynyt paikalle niin paljon, ettei paikkaa meinannutkaan noin vain löytyä. Kivasti Gatsby meni vapaanakin kuitenkin ihmisten ohi pyynnöstä, ainostaan uimassa olleet lapset olivat hieman liian mielenkiintoisia, joten niiden ajaksi herra joutui hihnaan. Näimme myös äiti sorsan poikueineen. Hienosti taas Gatsby kuunteli "ohi" käskyä ja katseli kanssani lintusia.Kuitenkin siinä vaiheessa, kun kehoitin sitäkin jatkamaan matkaa kanssani päätti Käpyläisen sisäinen sorsakoira nostaa nokkaansa. Koira vilkaisi muhun ja ennen kuin ehdin toistaa "mennään" käskyn, tuo mokoma oli jo loikannut Tarzanin tavoin järveen. Emosorsa onneksi veti huomion itseensä ja uitti sitten pientä mänttipäätäni useamman kymmenen metriä (onneksi rantaa pitkin) kauemmas poikueestaan. Aina välillä siniset pikku simmut tapasivat katseeni, jolloin aloin kutsumaan koiraa, mutta pienen säälittävän "en nyt ehdi" vingahduksen saattelemana jahti vain jatkui... En tiedä alkoiko tuolta voimat loppua vai mikä jahdin lopulta sai päätökseen, mutta vihdoin luokseni saapui melkoisen tyytyväisen näköinen märkä otus. Eihän sitä voinut tässä vaiheessa enää kuin kehua, mutta hihnaan se joutui varmuudeksi kuitenkin ennen kuin oltiin tarpeeksi kaukana järvestä. 

Kuin uitetut koirat

Sunnuntaina uitin koko kolmikon ilman sorsa välikohtauksia! Fero tosin olisi mielellään syönyt järven poukamaan kerääntynyttä siitepölyä. Gatsby yritti Eddiellä surffausta ja sen jälkeen kun se oli Feroltakin vienyt pallon, päätin ottaa jokaiselle rauhallisen oman uintivuoron. Gatsby pääsi siis harjoittelemaan puussa rääkymistä jota myös odotteluksi kutsutaan. Aluksi se meinasi hirttää itsensä, sitten se alkoi käydä Fero hermoille, joka komensi rääkyvää kakaraa ja tämän jälkeen Gatsby kokeili kostoksi kampata hoffilaisen omalla hihnallaan... Kiellosta se lopetti aina hetkeksi, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun joku toinen molskahti veteen sen itsekontrolli petti. Kävin neuvottelemassa sen kanssa huutamisesta ja lopulta se makasi käskyn alla huomattavasti rauhallisemmin. Välillä piippasi ja nousi, mutta pidin sitä silmällä ja komensin heti takaisin ja taisin saada pienen erävoiton odottelun jalon taidon opettelussa.

Ainakin odottelu meinaan sujui maanantain rallytokossa. Vuorojemme väleissä meinaan harjoittelimme nimenomaa käskyn alla odottelua. Häkissähän tuo odottaa rallyssa suht rauhallisena. Alkuun saattaa minuutin huutaa, mutta sitten ei enää rääy perään. Sain olla erittäin tyytyväinen, kun istuin itse avoimen takaluukun reunalle ja pyysin koiran sinne varjoon makaamaan. Sieltä se sitten parin muistutuskerran jälkeen katseli levollisena kun naapuriautosta otettiin koira, sen kanssa hieman lämmiteltiin, sitä kehuttiin jne. Lisäksi cockeri omistajineen tulivat ihan meidän luukulle juttelemaan eikö tuota tarvinnut edes muistuttaa makoilusta! Ja sen asenne oli juuri oikea siinäkin mielessä, että aikaisemmin meillä on ollut ongelmana se, että jos koitan pitää sitä käskyn alla niin tuo sitten napittaa silmiin koko ajan ja on "töissä". Nyt se odotti hienosti ja säästi energiaansa meidän vuoroa varten! Pätevä pikku poju!

Alla on taas kuva radasta. Ekassa pujottelussa kaadoimme tötsän, tokassa pujottelussa maassa oli joku pahviroska jota Gatsby olisi ehdottomasti halunnut tutkia ja se lähtikin hieman omille teilleen. Hyvin korjasi tippuneen kontaktin pyynnöstä, mutta takaisin pujotellessa sama roska oli taas käytävä katsastamassa. Höpsö! Kouluttaja kuitenkin kehui, että piskuinen kuunteli häiriöistä huolimatta kivasti ja lähti mielellään taas kanssani tekemään. Lisäksi paikallaolo liikkeet menivät todella hienosti! Käpyä ei edes haitannut minun "mitä ihmettä mä nyt tän hihnan kanssa teen?" sähläykset kun kiersin sitä :) Tokalla kiekalla meitä ei neuvottu ja minä olisin ansainnut meille -10 pistettä menemällä pujotteluun sisään väärältä puolelta, hups! Onneksi pääsee näitä virheitäkin harjoittelemaan! Ensi viikolla on edessä kisanomaiset treenit ja kuulemma meidät arvostellaankin! Toivottavasti menevät kivasti, mutten saan kakkahalvauksen tulevista möllikisoista...

Feron masu on taas löysällä. Nähtävästi antibioottien voima loppui tänään, sillä kotona odotti erittäin löysää tavaraa kahdella eri matolla sekä yhdessä kengässä...  Soitin lääkäriin ja nyt jätetään nappula kokonaan pois. Kana-riisi dieetti odottaa ja varmaan myös jatkotutkimukset. Alkaa pikkuhiljaa huolustuttamaan ihan tosissaan tämä meno...

Gatsby on myös keksinyt itselleen tekemistä tänään. Se söi mopin sen muoviosan, mikä yhdistäisi sen varteen. Olin kiitollinen, ettei ripuleita tarttenut mopata lattialta vaan sai ihan kontata kakan perässä. Kiitos Käpyliini! Samoin sateenvarjoni oli jäänyt samaisten hampaiden ulottuviin eikä... Sitä ei tarvitse enää käyttää muuhun kuin roskiksen täyttämiseen. Pientähän nämä ovat ja tuo vasta harjoittelee, mutta ripulin ja yleisen työhön liittyvän stressin lisäksi en olisi tätä kaikkea varsinaisesti kaivannutkaan.