Kehitys kakansyöjästä kakassa kieriskelijäksi

Muutoksen tullet puhaltavat, tosin toivottavasti omistajasta pois päin... Mistäpä muustakaan voisin blogata kuin ruskeasta kullasta? Fero löysi ihmiset tuotoksen ja söi sitä samalla kun blondin koiran rinnuskavoitus vaihtoi hieman väriä. Gatsby yllätti positiivisesti eli ei juurikaan osallistunut ruokailuun. Paitsi kierimällä sonnassa niin, että pää, rinnus ja erityisesti toinen kylki oli aivan löysän ja todella mielenkiintoisen kirkkaan ruskeaksi luokiteltavan värikirjon peitossa. Tarpeetonta sanoa, että olin tästä kaikesta jopa niin kiukkuinen, että pelkästään oma kiukkuuteni kiukutti lisää. Tiesin meinaan, ettei haju koirista ihan yhdellä pesulla lähtisi ja olin ikävä kyllä liiankin oikeassa. Kolmen shamppoopesun jälkeenkään Gatsbyn kylki ei ole vieläkään aivan hajuton. 

Olen ollut erittäin jopa zen mopatessani Feron ripulin rippeitä lattialta samalla ihaillen kuinka se on onnistunut vetämään useamman neliön kattavasta sanomalehtipeitteestä kolmeen kertaan ohi ja lattialle. En edes kakonut enää hajusta ja hyväksyin sen tosiasian, että koko kämppä löyhkäsi ja varmaan löyhkää vieläkin, mutta olen vain itse surullisen turtunut siihen. Tämän päivän kakkamatinee oli kuitenkin niin turhaa ja turhauttavaa ja jotenkin avasi tulvaportit patoamaani kakkaväsymykseen etten meinannut millään päästä asiasta yli. Huusin esimerkiksi takilleni, joka ei surkeasta yrityksestäni huolimatta pysynytkään naulassa vaan tippui lattialle. Se ansaitsi tästä hyvästä mielestäni pari valittua sivistyssanaa ja naulaan runnomisen... Koirat ihmettelivät kohteliaan matkan päästä pihinääni ja kun olin hieman rauhoittunut, laski pieni paimen päänsä polvelleni ja heilutti varovasti häntäänsä. Ärsyttävä kiukunpilaaja! 

Kakkapäivitykseen vielä liitän, että Feron ripaska on onnellisesti ohi lääkkeiden voimalla. Tosin viikonlopun aloin jännittämään, kun mitään ei sitten peräpäästä kuulunutkaan. Huojentuneena voin sanoa, että tänä aamuna hoffi tuotti normaalia tavaraa normaalin määrän. Kaikki siis hyvin. Moppia en vielä ole kokonaan siivouskaappiin tosin uskaltanut häätää, sillä hieman pelkään Eddienkin aloittavan jotain saman tyylistä jossain vaiheessa.

Gatsby on kehittynyt muutenkin kuin kakka-aarteiden suhteen. Se on omasta mielestäni nyt ihan viikossa kasvanut ihan oikeaksi koiraksi. Se on melkein Eddien korkuinen, painaa ainakin 18 kiloa ja on jotenkin saanut selvästi massaa itselleen. Minun piskuiseni ei olekaan enää pentu. Se myös on alkanut merkkailemaan vaikkakaan jalka ei aina nouse pissatessa. Kerran se tosin nousi haistellessa ihan vain mielenkiinnosta? Gatsby ei siis pissannut vaan haisteli vain puun juurakkoa takajalka ilmassa sojottaen...

Katsokaa nyt tätä valtavan isoa ja aikuista koiraa!!!

Gatsby myös käy lähes joka päivä ilakoimassa lenkkipolkujemme viereisistä järvistä sekä niiden sulista rannoista. Tänään poika lähti melkein uimaan ihan kunnolla. Sen verran on vielä tuulista ja yllättävänkin vilpakkaa, etten yhtään ole sitä vielä kokonaan kastautumaan yllyttänyt. Kesä tulee kohta ja sitten sillä on aikaa uida niin paljon kuin haluaa :)

Molskista vain!