Anonyymit Paksut Häkinpurijat

Arpaonni oli suotuisa NaamaKirjan puolella ja nappasin Gatsbylle maksuttoman hammastarkastuksen eläinlääkäri Helmestä. Ikävä kyllä aihetta oli, sillä yhdestä etuhampaasta on lohjennut pinnasta pala ja toisessa on jotain mustaa. Mitään akuuttia eläinlääketieteellistä jatkotoiminpidettä ei tarvita, mutta Gatsby paljastui syynissä armotta häkinpurijaksi. En ole tätä tapaa siltä ennen huomannut, mutta pari viikkoa sitten näin pienen piraijan työntouhussa. Gatsbyhän karkaa välillä häkistään ja olen luullut sen rämpyttävän luukkua käpälillään, mutta mitä jos se onkin aina saanut sen purukalustollaan auki? Hampaissa näkyi jo kulumaa moisesta touhusta ja nyt on mietinnässä, miten saisin hommaan stopin. Mielessä on pyörinyt pleksipinnat häkkiin, uusi koiraverkko autoon ja vain yksinkertainen vapaus autossa tuhojenkin uhalla. Häkin peittäminen ei ole aikaisemminkaan auttanut, sillä tihulainen repii peitteen häkin sisään tai muuten taiteilee näkösuojan tiehensä. Muitakin ikäviä yllätyksiä oli, sillä vaikka olen huomannut Gatsbyn hieman pyöristyneen (olen vähentänyt sen ruokamäärääkin) niin en ollut uskoa silmiäni vaa'an numeroita katsoessani. Entinen puikulani painoi lähes 23 kiloa!? Aika järkyttävää... Ehkä se naksuukin vain, koska joku on syöttänyt sen kauhiaksi porsaaksi... Ei se silti niin paksu olisi, etteikö olisi saanut pellolla rusakkoa kiinni. Onneksi ei koittanut pupua hampaillaan ja tuli lopulta luokse, kun pupukin pysähtyi ihmettelemään koiran touhuja.

Flying on sunshine!

Muuten olen käynyt järkyttymässä jäljestämässä. Peltojälki (märkää, pellolla oli ihan lammikoitakin) oli liian vaikeaa Gatsbylle eikä se oikeastaan ensimmäisellä jäljellä edes jäljestänyt... Toisellakin meno oli kaikkea muuta kuin kaunista ja esineet jäivät yhtä (vai kahta?) lukuunottamatta peltoon. Ongelma on se, että Gatsbyn mielestä jäljestäminen on niin kivaa, ettei se ilmaise esineitä. Yksittäiset ilmaisutreenit menevät hyvin, mutta jäljellä touhu unohtuu. Tänään tein taas pellolle jäljen, sillä näin pienen lumihuurteen avulla tasan tarkkaan mistä olin kulkenut. Jätin jäljen vanhenemaan lenkin ajaksi. Otin myös heti lenkin alkuun naksuttelua esineiden ilmaisusta sekä muistutin hommasta ennen jäljen ajoa. Nämä menivät hyvin vaikka Gatsby joutuikin ihan oikeasti esineitä etsimään. Tein vielä yhden minijäljen, jolla esine oli ja tämäkin ilmaistiin. Lähdin siis luottavaisesti kunnon jäljen ajamaan. Ensimmäisestä esineestä painettiin ohi, mikä ei yllättänyt. Seuraava kuitenkin onneksi löytyi, minä huomasin nuuskuttelun, naksautin ja pyysin maahan (ei tarjonnut itse). Samalla huomasin, että esine olikin jo viimeinen eli mihin ne kaksi muuta oli jäänyt?

Tästäpä pääsemme uuteen kiroukseen, joka on päälleni langennut, nimittäin esineiden hukkaaminen. Luulin Gatsbyn vain painaneen parin ensimmäisen esineen ohi, mutta kävin jäljen kolme kertaa läpi eikä esineitä löytynyt. Toinen oli pieni, joka perjaatteessa olisi voinut heinikkoon hulahtaa ja hukkua, mutta toinen ihan kunnon palanen metallilistaa, joka jopa minu likinäköiset silmäni kyllä näkisivät kyseisessä maastossa. Lopulta oli pakko luovuttaa ja jättää metallit peltoon, mutta takaraivossa kytee epäilys siitä, että joku (tai jokin?) esineet olisi vienyt. Edellisellä jälkikerralla hukkasin pinkin sukan, jonka koira siis löysi oikein taidokkaasti jäljeltään. Kävin koko alueen, kaikkien koirien jäljet ja omat polut läpi treenien jälkeen, mutta sukka vain pysyi kateissa. En ymmärrä, miten tämä on mahdollista? Jos seuraavissakin treeneissä hukkaan jotain, niin saatan polkea jalkaani ja murjottaa aikas pahasti!

Leiju-Käpy

Agility sujui jo paremmin eli emme hukanneet mitään (paitsi hetkeksi jalkani hukkasivat maanpinnan ja olin selälläni keskellä kenttää). Gatsby luki ohjauksiani taitavasti ja oli muutenkin super kiituri! Odottelut hallilla sujuivat melkoisen mukavasti, tosin hieman kiihtymistä sekä ääntelyä pääsi agihirmustani. Jäähkälenkillä sen sijaan käytös oli moitteetonta vaikka Gatsbylle rähistiin useamman koiran voimin. Muutenkin olen huomannut, ettei Gatsby ota hallilla kaikkien rähinöitä itseensä vaan saattaa mennä tyytyväisenä toisilleen rähisevien koirien ohi. Jotain edistystä siis havaittavissa?

Jouluaatto 2015.

Joulu tuli ja meni vanhempieni luona. Gatsby käyttäytyi sekä erittäin hienosti, että pari kertaa ei niin hienosti. Se oli aattona erittäin kohtelias vauvaa kohtaan eikä maaninen kuten useimmiten. Toki olisi ihanuutta pusuttanut enemmän kuin tarpeeksi, mutta uskoi rauhallisia "pois" kehotuksia. Isommat lapset saivat myös olla enimmäkseen rauhassa, mutta kerran Gatsby murisi veljenpojalleni, joka silitti sitä. Kissaperheestä tuleva lapsi luuli Gasbyn kehräävän tyytyväisenä. Kukaan ei ollut Gatsbyä paikalle pakottanut ja minä käskin sen kynnyksen taakse rauhoittumaan. Se hillitsi itseään paljon ja usein, mutta joskus tuli ylivuotoja hullun hyppimisen ja ehkä tuon murinankin muodossa? Harmi, kun en itse nähnyt tilannetta sen paremmin vaan kuulin vain yhtäkkiä puheensorinan yli murrauksen. Harmittaa, kun muuten olisi mennyt niin loistavasti ja nyt jää tämä asia itseä mietityttämään. Muuten Gatsby oli rauhallisempi vanhemmillani kuin yleensä, mutta ei niin rauhallinen kuin kotonamme. Sitä selvästi vierailu rasitti ja se oli taas aikamoinen vahtikoira isossa talossa. Lopetti kyllä nopeasti käskystä ja kaikki kulkijat saivat sisälle tulla, mutta selvästi eri meininki kuin normaalisti.

Jouluherkuilla oli tarkka vartija!