Menetyksen mainingeissa

Tällä viikolla se on iskenyt. Se lamauttava surumasennus. En saa nukuttua ja sen vähän mitä olen nukkunut on tapahtunut sohvalla. Omassa sängyssä huomaa kuinka sieltä puuttuu sellainen oranssi lämpöpatteri. Muutenkin kotona nyhjääminen on pahinta, mutta jotenkin en muuhun ole pystynyt viime päivinä. Treeneihin ilmoittautuminen tuntui tänään aivan mahdottomalta ajatukselta. Olen yleensä hyvä lokeroimaan asioita, mutta tällä viikolla suru on vuotanut yli myös töissä. Mikäs sen mukavempaa, sillä julkinen itkeminen on niin mieltäylentävä juttu... Muutenkin töissä on ollut haastava syksy ja olo olisi varmaan aika puhki tässä vaiheessa joka tapauksessa, mutta juuri nyt tuntuu, että kaikkea on ihan liikaa.

♥♥♥

Reilun viikon vipelsin niin treeneissä kuin muuallakin, sillä kiireisyys auttaa, kun ei ehdi märehtiä. Kävin Minnan hyvässä seurassa Eddien viimeisen eläinlääkärimatkan jälkeen Helsingissä messarissa katselemassa omaan silmään kovin erinäköisiä aussieita. Näyttelytyyppi on kyllä kovin kaukana omasta puikulastani, mutta jotenkin messarissa se kärjistyi tavalla, johon oma käsitykseni ei yltänyt. Ehkä en paasaa tästä kuitenkaan tähän sen enempiä... Melkein viereisessä kehässä pörräsi myös hovawartteja ja niistä lähes kaikki miellytti omaa silmää. Hyvin huomaa, että hoffi on niin peruskoiran näköinen ettei sellaisia hankita näyttelytähdeksi. Näin ne ovat pysyneet fiksun keveinä työkoirina. Iski ehkä pieni hoffikärpänen taas. Paikalle ainakin minä kuitenkin menin shoppailemaan (ja kun ilmaiseksi pääsi sisäänkin) ja yllättävän pienellä rahalla sainkin paljon. Plus ilmaisnäytteet eri ruuista. Enemmänkin olisi tullut ostettua, mutta kädet meinasi lähteä tavaraa raahatessa irti. Muutenkin messuilla oli mielenkiintoisia pisteitä ja kokeilin esimerkiksi koiran elvytystä nukella. Halusin testata, olisinko toiminut oikein, jos olisinkin Eddietä päättänyt alkaa elvyttelemään. Nukke oli melkoisen edistynyt, sillä sain sille menetelmilläni oikein pulssin aikaiseksi!

Tässä saaliini, jonka lassosin 37 eurolla. On herkkua, nappulaa ja aivan törkeän halpoja luita.
Sekä jo pidempään ostoslistalla ollut karva-alusta Käpyn häkkiin sekä uusi Dino vanhan raadellun tilalle.

Sain myös kyselyyn vastattuani Gatsbylle hammasharjan. Yllätyin aika lailla, kun pieni intoilijani suhtautui moiseen kapineeseen syvää inhoa kokien:

Muuten tosiaan keskityin Gatsbyn kanssa treenaamiseen. Kävimme jäljestämässä ja sain Irikseltä taas hyviä neuvoja omaan käyttäytymiseen. Päästin Gatsbyn ihan turhan pitkälle harhailemaan, mihin tulee nyt kiinnittää huomiota. Kävimme myös agittamassa ja hyvin meni niin odottelut kuin treenitkin (tai noh minä en vaan handlannut ajoitusta, mutta tämä ei ole mitenkään uutta). Lisäksi kävimme pelastamassa ja leikin suhteellisen pätevästi kompanssin kanssa. Viikonloppu meni sukuloidessa ja maanantaina Gatsby kävi vihdoinkin fyssarilla. Se on satunnaisesti naksunut, mutta naksuminen on lisääntynyt huomattavasti ihan viikon, parin sisällä. Fyssarilla Käpy ei tietenkään naksunut eikä sen liikkeistä näkynyt mitään kivun merkkejä. Sisällä kuitenkin selästä löytyi ihan selviä jumeja ja seuraava hoitkerta on jo kalenterissa. Nyt tuota pitäisi ravauttaa, aloitin sille B-vitamiini kuurin ja olen koittanut paikantaa näksumisen lähteen (tosin tuloksetta). Ei muuten kannata googlettaa koiran naksumista, sillä netin mukaan tuolla on vähintään irtopalasta johtuva nivelrikko jossakin jalassa ja se joudutaan lopettamaan. Kaksi ammattilaista (kasvattaja eläinlääkäri ja fyssari) ovat kuitenkin nyt meinanneet, että tokkopa Gatsby nyt ihan heti on kuolemassa eli ehkä tästäkin selvitään. Muuten aussiepusutin on ollut mitä paras muistuttaja koiranomistamisen iloista sekä parhain lohduttaja maan päällä.