Jumittoman hyvä olla!

Tänään oli viimeinen kerta tehokuuriamme fyssarin luona! Jumit ovat virallisesti auki ja nyt siirrymme noin kolmen kuukauden välein tapahtuvaan ylläpitohoitoon. Naksuminen on edelleen ilomme, mutta Gatsby liikkuu normaalisti sekä ontumatta, eli tokkopa mitään vakavaa on kyseessä. Pitää pitää silmällä ja lihaksistosta nyt huolta eli ei lipsuta edes kiireessä alkulämpistä aksassa! Onneksi on joustava ryhmä, emmekä joudu olemaan ekoina, jos koira ei siihen ole vielä valmis. Onnea on hyvä treeniryhmä!

Jumiton poseeraaja ♥

Pelastustreeneissä oli teemana hallinta ja menin paikalle hieman onnistumistamme epäillen. Lopulta porukkaa kuitenkin oli vain Gatsbyn ja kolmen nartun verran eli jollei kauhiaa vetämistä lasketa, niin kivuttomasti menivät nämä treenit! Vetäminenkin toki helpotti todella paljon, kun Gatsby sai johtaa ihanien tyttöjen laumaa nokkamiehenä. Treenit olivat tutunlaiset parin vuoden takaa, mutta hyvää teki varmasti! Suuntasimme siis pariksi tunniksi kaupungille sekä rautatieasemalle. Koirat pääsivät kiipeilemään ritilärappusia, lastaulaiturilla, penkeillä ja milloin missäkin. Lisäksi matkustimme hissillä useamman kerran ja kävelimme rautatieaseman läpikin. Teimme pitkin matkaa pieniä hallintatreenejä kuten toisten pujottelua ja paikallaoloa. Eniten kuitenkin olin ylpeä luoksetuloharjoituksesta! Ei sillä, että pelkäsin Gatsbyn suoritusta vaan sille on kova paikka nähdä toisten juoksevan sen ohi. Tällä kertaa peppu pysyi kuitenkin hyvin maassa eikä kauhiaa hutokiljuntaa kuultu kertaakaan! Plus se tuli todella nätisti ihan perusasentoon pitkästä aikaa! Yleensä vauhtia on niin paljon, ettei koira vaina pysähdy ajoissa, mutta nyt Gatsby ajoitti liikkeensä aikas täydellisesti, jee! Ettei kaikki olisi kuitenkaan vain hyvää fiilistä, niin kerran vastaan tuli kauhia tappajakoira, joka painoi varmaan maksimissaan kaksi kiloa. Sille piti luonnollisesti äristä... 

Paikallaolotreeni kirjaston pihalla.

Treenikaverini Taru teki hyvän huomion, että Gatsby ei taida kestää kehumistani uroskohtaamisissa. Ihan treenien lopussa vastaan tuli bordercollie ja paimenet tuijottivat toisiaan. Minä jatkoin matkaa ja koitin kuulosta reippaalta sekä kannustin, että "mennään vaan, hyvä mennään". Syötän siis jo muutenkin kiihkeään tilanteeseen enemmän ärsykkeitä sekä energiaa kimitykselläni eli ehkä kannattaisikin olla hiljaa? Hyvä käytös siis ei olisi kehuttavaa, koska se on se oletuskäytös. Kehuista myös into kasvaa ja haluan tietenkin koiran virettä mieluummin alas kuin ylös näissä tilanteissa. Tämä menee siis kyllä nyt kokeiluun eli oma suu nyt hetkeksi kiinni! Pitäisi myös välttää viimeiseen asti sitä hihnan kiristymistä, mutta toisaalta haluan koiran pois tilanteesta mahdollisimman pian ennen ärinöitä. Usein olen siis tsempannut ja hihna vielä kiristynyt samaan aikaan eli ei hyvä! Olen muuten tosiaan nyt työstänyt häiriönsietoa sekä malttia koirulille ja koittanut vahvistaa kontaktia. Mikään näistä ei kuitenkaan ole vielä "urosvalmis", mutta ei niistä haittaakaan ole.

Omistajan aktivointia(ko?)

Agilityssä oli kontaktisulkeiset ja hyvä että olikin! Meillä on kontaktit sujuneet yleensä ihan sidettävästi (nykyään tyhjän) namialustan avulla. Tällä kertaa kuitenkin Gatsby joko ei pysynyt kontaktilla tai pienen voivottelu palautteen saatuaan alkoi hidastamaan aivan liian ajoissa ja jäi esimerkiksi A:n puoleen väliin odottamaan. Lopputulemana saattiin aikaiseksi jotain, mitä en ole ennen kokenut: agilityssä hidasteleva Käpyläinen! Se kyllä juoksi innoissaan putkeen ja teki hypyt, mutta kontaktiesteillä se alkoi hidastelemaan aikaisemmin ja aikaisemmin. Lopulta saimme onneksi kouluttajalta apua ja hän laittoikin yllättäen palkkaa alustalle ja saimme Gatsbyn oikeaan asentoon lopussa. Oli hyvä välillä tarkistaa kontaktin sujuvuus varsinkin, kun ne eivät tällä hetkellä suju tuon paremmin! Sain hyviä vinkkejä siihen, että ryhdyin liian helposti auttamaan ja korjailemaan Gatsbyä sen jäädessä himmailemaan. Tavoitteena on kuitenkin saada itsenäiset kontaktit eikä kyseleviä katseita minun suuntaani. Olen varmaan vahingossa vahvistanut odottamista sen kustannuksella, että olisin tehnyt selkeäksi, missä Gatsbyn pitäisi se odottaminen tehdä! 

Olemme myös käyneet leijumassa lumipallojen perässä.

Sitten se viikon odotetuin ja jännitetyin päivä koitti eli suunnitelmallisten pelastelutreenit. Olimme vanhassa palolaitoksessa, sillä ulkona oli vaihteeksi liian kylmä. Kaikki koirat otettiin sisään, sidottiin seinään ja jätettiin niiden makuualustoille. Olemme alkaneet hyvästä vinkistä opettelemaan makuualustaa eli sitä, että Gatsby pysyisi sillä sekä olisi rauhallinen matollaan. Muutenkin kotitreenissä on ollut maltti sekä luopuminen. Gatsbystä kuuluikin huomattavasti vähemmän huutoa kuin oletin eikä se esimerkiksi huutanut perääni, jos poistuin näkyvistä. Varsinkin iso sakemanniuros kuitenkin aiheutti pahennusta otuksessani ja kulkiessamme ryhmänä aseman kapeita ja mutkaisia käytäviä oli rähinä herkässä. Tämän aiheutti suurelta osin kuitenkin esimerkiksi se, että Gatsby koitti vetää edellämenijöiden perään ja minä eksyin heistä useammankin kerran, kun yritin sitä rauhoitella. Samalla kaikki perässäni tulleet eksyivät myös eli oli hieman paineita pysyä messissä. Niinpä Käpy lähinnä veti minua paikasta toiseen ja nosti kierroksensa kattoon, joka on aina oiva alusta rähjäämiselle.

Tiilijärven maaginen Käpy-monsteri!

Muutenkin se oli aika lailla oma itsensä eli ehti huomaamaan aivan kaiken! Menimme pari ritiläporrasta johonkin ihmeen kuoppaan ja sieltä noustiin toisesta päästä samanlaisia portaita ylös. Matkalla oli seinässä reikä, johon nopea pieni otukseni meni tietenkin työntämään päänsä. Tämä kaikki tapahtui noin yhden hihnanmitan aikana... Itsellä oli treeneissä jopa ihan hyvä mieli, sillä Gatsby ei juuri rähissyt tai jos se murahti, niin sain sen loppumaan. Se työskenteli ainakin namien eteen ja jopa heilutti häntäänsä istuessaan sivullani, kun kehuin sitä. Tämä siis tilassa, jossa toiset urokset olivat lähellä. Fiilis kuitenkin muuttui pettymykseksi, kun sain palautetta, että koirani kuulemma aktivoi minua rähinällään ja saa siitä palkkioksi namia. Ymmärrän pointin, mutta vain osittain.

Everybody was kung fu fighting!

On toki hyvä saada mietittävää, mutta en edelleenkään oikein ymmärrä, miten koirani aktivoisi minua, jos jo valmiiksi teen sen kanssa asioita? Temputin Gatsbyä ja palkkasin sitä rauhassaolosta. Miksi sen siis pitäisi saada vielä enemmän rähjäämällä? Minun kuulemma pitäisi kokeilla koirakaverin kanssa (jolle Käpy rähjää) sitä, että kääntäisin vain huutavalle koiralleni selkäni enkä huomioisi sitä. Olisin kuulemma yllättynyt kuinka rähjääminen vähenisi. Minusta tämä vain tuntuu siltä, että se saa vahvistettua ärjymistään. Namittaminen esimerkiksi maahan on toiminut yleensä ja nytkin sain sillä nameilla kierroksia alas. Toisaalta namit ovat saattaneet meidät tähän pisteeseen, mutta kuten aikaisemminkin jo valitin, kehitystä ei ole enää hyvään aikaan tapahtunut. Onko metodini siis kuitenkaan oikea? Useinkaan kun ei saa uusia tuloksia takomalla vain sitä vanhaa.

Leijuu, leijuu!

Itse etsintä meni nopeasti ja äänekkäästi. Toisin sanoen Gatsby ilmoitti lähes heti hajun saatuaan eli ei malttanut tarkentaa. Niinpä ensi treeneihin annettiinkin kotiläksyiksi tarkennustehtävät sekä alkuun tyhjän alueen etsintä, jotta poju ehtii hieman rauhoittumaan. Alla oli tosiaan tunnin verran hallintaa ja talossa seikkailua, mutta eihän semmoisia lasketa Käpyläisen mielestä! Ilmaisu sai hyväksynnän ja Gatsby sai kiitosta reippaasta alueella liikkumisestaan. Olen yleensä mennyt varsinkin suljetussa tilassa kuten rakennuksessa alkuun koiran perässä eli en ole käskenyt sitä tarkistamaan huoneita, joihin se ei halunnut mennä. Tästä sainkin palautetta, että koira päätti sen, mihin mentiin. Itse kuitenkin luotan mieluummin siihen koiran nenään ja vahvistan itsenäistä työskentelyä enkä ohjaile sitä turhia. Katsotaan, käskeekö joku minua muuttumaan.

Korttiin merkattiin: Seuraava harjoitus: sama mitä tänään, mutta lisänä ensin tyhjä alue. Maalimiehet ohjataan avustamaan tarkennuksissa, jos tarvetta. Annetaan aikaa tarkennuksissa!

Susyjengi

Gatsby on päässyt näkemään aivan liian vähän koirakavereita viime aikoina. Niinpä olin oikein mielissäni, kun pelastustreeneistä tuttu Piia kysäisi Gatsbyä riekkukaveriksi Susy-koiralleen. Gatsby on ennenkin riekkunut kauniin neitosen kanssa ja ne tuntuvat olevan tasavertaiset painikaverit.  Välillä metsä raikasi Gatsbyn jahtihaukusta, kun Susy pääsikin edelle ja välillä Susya selvästi ärsytti Käpyn pieni massa ylivoima. Gatsby oli reilu ja esimerkiksi kieri Susyn päällä... Suhteellisen tujusta pakkasesta huolimatta sain ottaa Gatsbyltä takin aikas pian pois. Viilettivät Susyn kanssa niin lujaa harjua ylös alas, että pakkasesta huolimatta kieli roikkui ulkona! Kivaa siis oli ja täytyy vielä kehaista, että Käpy jätti kivasti Susyn pyllynkin rauhaan vaikka Susy ei sitä komentanutkaan (minä olin kyllä ilkeä ja käskin muualle). 

Käpy ja Susy malttoivat poseerata hienosti (ja tästä näkee, miltä Gatsby tulee näyttämään vanhana harmaahapsena!)

Huomasin myös tänään aamulenkillä, että kyllä on ihan eri meno yhden kuin kahden koiran kanssa. Kävimme jäällä ja Käpy kyllä kirmasi lumipallojen perässä, mutta muuten aika jaloissaninyhjäämiseksi homma meni. Ja jääpaakkujen narskuttamiseksi anturoiden väleistä. Koitin eilen leikata karvat niin lyhyiksi kuin mahdollista, mutta ei nähtävästi oikein auttanut. Oikeastaan takatassut pysyivät aika paakuttomina, mutta etukäpälät keärsivät taas salamatkustajia varpaanväleihin. Pyh ja pah. Harmi, kun meidän tossut ei todellakaan pysy matkassa mukana.

Suunnitelmallista pelastusta

Eilen oli elämäni kylmimmät treenit! En tiedä, onko pakkasensietokykyni jotenkin muuttunut iän myötä, sillä olen muka ennen talvisin pärjännyt. Treeneissä on pakkasrajana -15 eikä elohopea siitä nyt kaukana ollut. Onneksi kävin koiran lenkitettyäni vielä hakemassa kotoa uuden takkini mukaan. Minulla oli tarpeeksi päällä liikkumiseen, mutta maalihenkilönä kykkiessä voi joutua olemaan pitkänkin aikaa paikoillaan. Olen ollut takista muutenkin iloinen, mutta eilen erityisesti! Se on meinaan niin reilun kokoinen, että se meni kevyemmän takkini, treeniliivini sekä aluspaitojen päälle ihan helposti! Tästä kaikesta toppauksesta huolimatta kylmyys pääsi ilkeilemään. Tämän kun kruunaa vielä sillä faktalla, että itse treenit menivätkin vielä aikas hupaisasti... Emme onnistuneet liittymään luoksepäästävyysriviin, koska Käpyllä oli selvästi jotain hampaankolossa lähes kaikkien varalle. Itse etsintäkään ei ollut mitenkään kehuttava, sillä Gatsby sekä valeilmaisi, että minä painostin. Se on aina kiva, kun luulee tietävänsä missä ne maalimiehet ovat... Lopulta kaikki meinaan löytyivät pienten välimatkojen päästä toisistaan pienten teknisten mokien vuoksi. Kyllähän kaikki lopulta nousi, mutta aikas nihkeiksi voisi treenejä kuvailla. Toisaalta tässä näki hyvin sen, että oletin paikan olevan tyhjä ensimmäisen löydyttyä ja lähetin koiran jo innoissani uuteen suuntaan. Ensi kerralla jatkan alueen käymistä, vaikka maalimiesten ei sieltä pitäisikään löytyä. Jotain tuli siis opittuakin!

Tästä on hyvä jatkaa, sillä huristelin aikaisemmin viikolla pelastuskoirahommiin ilman tuota karvaisempaa tiiminjäsentä. Sain siis ängettyä meidät kokeisiin tähtäävien ryhmään (en usko tosin, että ketään halukasta sieltä pois jätettiin) ja niinpä oli suunnitelmailta tiedossa. Saimme sekä infoa tulevasta, että papereita täytettäväksi. Nyt tarvitsee siis ensi kerralla muistaa ottaa mukaan sekä Pelastuskoirakon koulutuskortti että Pelastuskoirakon oma-arviointi lomake. Päätin kirjata tämän hetken tuntemukset, jotka paperiinkin raapustin, ylös itselleni myös blogin puolelle. Toiveena ja tavoitteena on siis joku päivä naureskella näille vähättelevästi tai osoittaa pettymyksessä rypien, että mitäs minä sanoin!? NIH! Onneksi täytin lomakkeen ennen eilisen laadukkaita treenejä tai teksti voisi olla aika erilaista!

1. Mikä on tällä hetkellä koiran osaaminen haussa.

Gatsby etsii omatoimisesti ja aktiivisesti sekä löytää maalimiehet hyvin. Se menee maalimiehille asti, mutta tuppaakin sitten pussaamaan/kiipeämään syliin. Tulee kertomaan usein pitkänkin matkan päästä ja sahaa hyvin. Ilmaisee minulle löydön haukulla, joka on toiminut ainakin tähän mennessä. Normaalitreeneissä homma siis pelittää.

2. Koiran selkeät puutteet haussa?

Gatsby irtoaa joskus liiankin hyvin eli ilmaisumatka kasvaa liian pitkäksi. Tästä seuraa se, että Gatsby ilmaisee, mutta ei lähdekään "näytä"-sanalla, sillä ei enää muista, missä maalimies oli. Joutuu siis etsimään ukkelin uudestaan. Samoin ongelmia jos saa hajun kahdesta maalimiehestä samaan aikaan, Gatsby usein etsii molemmat ja ilmaisee sitten hyvällä säkällä sen viimeisimmän löytönsä. Maalimieskohtelu on myös liian innokasta. Välillä koiran pehmeys pääsee yllättämään eli epävarmuus voi tehdä isoakin hallaa. Ilmaisuun tarvitaan siis häiriönsietokykyä! 

3. Koiran selkeät vahvuudet haussa?

Käpyläinen liikkuu hyvin ja etsii itsenäisesti ja aktiivisesti. Irtoaminen myös hyvä asia ja irtoaakin varsinkin hajun saadessaan. Gatsby on erittäin ihmissosiaalinen sekä maalimiesmotivoitunut koiruli. Kestää aina vain paremmin oman liikkeeni eli ilmaisee vaikka en katsoisi koiraa ja kävelisin toiseen suuntaan. Mielestäni en siis anna sille apuja ilmaisuun ja se ilmaisee silti melkoisen varmasti. Sahaa näytöllä mielestäni sinnikkäästi. 

4. Koirakon tavoite haussa?

Hälyryhmäkelpoisuus.

5. Ohjaajan selkeät puutteet haussa?

En aina osaa lukea koiraani. Joskus saatan painostaa sitä, jos kuvittelen itse tietäväni paremmin tai en uskokaan sitä, jos mielestäni maalimiehen ei pitäisi olla koiran ilmaisemassa paikassa. Kartalla pysyminen on vaikeaa varsinkin pimeässä. Minun on erittäin vaikea suunnistaa ja keskittyä koiraan samaan aikaan. Jähmetyn myös usein siinä vaiheessa, kun en tiedäkään miten jossakin tilanteessa pitäisi toimia. Tällöin myös koira hämmentyy ja missaan sen optimaalisen "ikkunan" reagoida koiraan. Ylipaino hidastaa ja vaikeuttaa maastossa liikkumista.

6. Ohjaajan selkeät vahvuudet haussa?

Oppimis- ja kehittymishalu sekä positiivinen suhtautuminen koiraan. 

7. Huomioita?

Suurin syy kokeissa käymättömyyteen on koiran käytös toisia uroksia kohtaan. En myöskään tiedä, onko maalimieskäytös hyväksytyn rajoissa. Halusin ryhmään saadakseni realistista palautetta siitä, onko meistä hälykoirakoksi.

Fiilikset ovat sekä toiveikkaat, että "se on nyt tai ei koskaan" asenteella höystetyt. Nyt panostetaan tähän hommaan niin täysillä kuin pystymme ja vuoden lopussa näemme, onko se ollut tarpeeksi. Tällä hetkellä takaraivossa piilee pelko siitä, että joudun sanomaan hyvästit pelastelulle, mutta yritän olla miettimättä sitä. Alustavana tavoitteena on päästä peruskokeeseen koekauden loppuun mennessä. Nähtäväksi siis jääkin, onko tavoite realistinen vai ei. Tällä hetkellä pieni sisupussi minussa sanoo, että on se! Pistetään se olemaan!

Löysät valssit

Agilityssä oli teemana valssit ja niinpä niitä saikin tehdä vähän niin kuin joka väliin. Oli myös itselle uusi tuttavuus kuvioissa eli juoksuvalssi. Kyseisessä juoksutanssi osiossa olin täysin varma, että Gatsby juoksisi minua päin asettuessani sen ja putken väliin, mutta mitä vielä! Gatsby luki kömpelöä ohjaustani hyvin emmekä törmänneet kertaakaan! Rata oli melko simppeli, mutta meinasin silti eksyä. En meinannut millään muistaa lähettää koiraa enää toista kertaa tuohon siniseen putkeen ja se myös näkyy! Ensimmäisellä yrittämällä en enää edes muista mihin homma tyssäsi, mutta heti kakkoskerralla (joka videossakin näkyy kokonaan) onnistuimme räpeltämään radan läpi. Onneksi pyysin kuvausapua, sillä kouluttajammekin sanoi valssieni olleen aikas löysät. Nyt videolta näen tämän itsekin eli aika jotenkin "sinne päin" näköisiä ohjaukseni ovat.  Olen kuitenkin vihdoinkin oppinut olemaan huitomatta aivan tuulimyllymäisesti, mikä on kai pakko laskea voitoksi! Ehkä seuraavaksi opin sellaisen hullun huitomisen ja löysistelyn välimuotoisen ohjaustekniikan eli alan ohjaamaan täydellisesti! Kouluttajamme kuitenkin sanoi, että olimme molemmat tällä kertaa hyviä eli hyvä Team Käpy&Katana! 

Blogin takana luuraa Katana

Taas kohdalle osui haaste, mutta tällä kertaa en pääsekään kirjoittelemaan pienestä karvakorvastani. Haaste napsahti meinaan meikäläiselle Milliltä ja tarkoitus olisi siis turista jotain järkevää siitä, kuka ihme Katana oikein onkaan naisiaan?

" Juuri sinä, sinä siellä blogin takana. Koira- tai eläinaiheisten blogien tassuttelijat kyllä tunnetaan, mutta kuka mahtaa olla aina siellä ruudun takana kuluttamassa kallisarvoista aikaansa, jotta voisi jakaa oman elämänsä tapahtumia meille muille. Mistä tulet, minne menet, mitkä ovat intohimojasi eläinmaailman ulkopuolella? Sen minä haluaisin lukea ja tietää."

Yhdessähän tätä blogitaivalta käymme
(Kuva Jenny Söderlund)

Blogin Katana lempinimi tulee veljentytöltäni, joka ei peinenä osannut sanoa vaikeaa nimeäni eli Katariinaa. Myöhemmin selvisi, että katana on kaiken lisäksi melkoisen siisti samuraimiekka, joten tätä lempinimeä on tultu kylvettyä lähinnä netissä. Moni kovasti haluaisi antaa minulle lempinimiä, mutta en mahda sille mitään, että suosin ihan oikeaa nimeäni. Olen kyllä kulkenut myös Katsu-nimellä, joskaan en kauhean vapaaehtoisesti ja reagoin vastentahtoisesti myös Kata kutsuihin.

Olen kotoisin Hämeenlinnan läheltä Parolasta. Nykyään asun Hollolassa ja välissä ehdin asua vuoden Englannissa sekä opiskeluvuodet Joensuussa. Nautin uuden paikkakunnan tuomasta tuntemattomuudesta. Kukaan ei tunne minua tai ketään lähisukulaistani eli pääsee aloittamaan jotenkin puhtaalta pöydältä. Tosin tiheän muuttamisen takia minulle on tullut sellainen tapa, etten oleta tunnistavani kadulla ketään. Niinpä jotkut kaverit ovat saaneet kirjaimellisesti heiluttaa käsiään naamani edessä, jotta huomaan heidät. Nykyään olen jo hieman kyllästynyt sinne tänne muutteluun, sillä viihdyn nykyisessä asuinsijassani hyvin. Kuitenkin haaveilen vielä joku päivä asuvani taas vuoden ulkomailla ja olen jo hieman ensi lukuvuoden varalle alkanut asiaa miettiä. Vaikka en kantaväestöön kauhean hyvin tunnu istuvankaan, niin Suomessa on moni asia sen verta hyvin, etten usko pysyvästi asettuvani minnekään muualle.

Persoonaani kuvailisin ehkä aika epäloogiseksi. Minusta on helppo olla sosiaalinen ja jutella ihmisten kanssa, mutta samaan aikaan en pysty siihen 24/7. Kaipaan paljon omaa aikaani ja tilaani enkä koe itseäni yksinäiseksi vaikka asunkin vain koira seuranani. Olen pienestä pitäen ollutkin melko itsenäinen, mutta tähän ei silti liity suomalaista juroutta. Lisäksi kuvailisin itseäni melkoisen iloiseksi ihmiseksi, mutta positiivisuus ei ole aina helpointa. Vaikka inhoan ihmisten edessä puhumista ja esiintymistä, niin nautin työstäni opettajana. Olen huomannut, että moni tuntuu kuvittelevan minun olevankin itsevarmempi kuin olen. Tämä johtunee siitä, että epävarmuudestani syntyy paradoksaalisesti varmuutta vähintäänkin välinpitämättömyyden muodossa. Olen oppinut varhain ja hyvin, että olen keskivertoa huomattavasti rasittavampi ihmisyksilö, jonka huumorintaju jättää monet kylmäksi.  Kun perusoletus on, ettei ihmiset minusta kuitenkaan pidä, niin heidän mielipiteillään ei ole juurikaan väliä.  Jotkut ilkimykset tosin menevät hämmentämään tätä soppaa sanomalla minulle odottamattomia positiivisia asioita itsestäni. Aikaisemmin en osannutkaan käsitellä tämän kaltaista palautetta millään tavalla  vaan sivuutin sen vitsinä tai ehkäpä jopa naljailuna. Tässä vaiheessa potkaisee kuitenkin käyntiin se vanhempieni iskostama puoli eli toisten huomioon ottaminen. Ei ole kohteliasta vähätellä toisen sanomisia ja mielipiteitä. Olen siis oppinut sanomaan "kiitos" ja joskus salaa kotona maistellut kehua suussani ja leikitellyt idealla, että se olikin ansaittu. Olen useammankin kerran kuullut, että epävarmojen ihmisten on vaikea nähdä hyvää muissa tai kehua muita. Tämä ei mielestäni kohdallani ole todellakaan totta, sillä varsinkin työssäni opettajana pyrin olemaan kannustava ja nautin siitä, kun voin antaa aitoa, positiivista palautetta oppilailleni. Nautin siitä, kun muut onnistuvat!

Valmistujaiskakaun äärellä komeilee
tuore filosofian maisteri.
Kakusta kiitos veljeni vaimolle Saritalle!

Olen aina pitänyt eläimistä ja vietin varmaan suurimman osan lapsuudestani ennemminkin neljällä kuin kahdella jalalla eläintä leikkien. Vaikka pienestä pitäen tietenkin pidin eläimiä söpöinä, niin eniten minua kiehtoi eläinten koulutus. Luin paljon ja muistissa on kaikki ne eläinaiheiset tarinat, jossa eläimiä koulutettiin mitä erikoisempiin tehtäviin tai esihistoriallinen kirjasarja, jossa ensimmäisiä eläimiä kesytettiin ihmisten avuksi. Koirissakin nimenomaan koulutus on mielestäni todella mielenkiintoista. On lähes maagista, miten kaksi näin eri lajia voi ymmärtää toisiaan ja mitä kaikkea koira voikaan oppia. Miten eläin, joka on monelta ominaisuudeltaan niin yliverto ihmistä kohtaan voikin valita ihmisen laumakseen ja lainata esimerkiksi hajuaistinsa käyttöömme? Ja miten koirasta voikaan kehittyä ihmiselle todellinen ystävä ♥

Olen erittäin mukavuudenhaluinen, ehkä rehellisesti sanottuna jopa laiska, joten kaikella logiikalla koiraharrastuksen ei pitäisi soveltua minulle. Jätän usein asiat viime tippaan enkä kauheasti suunnittele asioita ellei ole pakko. Gatsbyn suhteen minulla sen sijaan on tavoitteita ja mentaalisia listoja sekä se menee monessa mukavuuteni edelle. Esimerkiksi aamuun kuuluu oman vessavuoron jälkeen ensimmäisenä koiran ulkoilutus ja ruokinta. Tämän jälkeen voi alkaa miettiä omaa aamupalaa ja muita tarpeita. Lisäksi koiran takia on ihan normaalia lähteä kotoa ihmisten ilmoille (vaikka sisäinen kotona nyhjääjäni protestoikin) ja sääolojenkaan ollessa välillä aikas kamalia, en ole lähes koskaan miettinyt esimerkiksi pelastuskoirailun järkevyyttä. Muuten en todellakaan kyhjöttäisi ikipäivänä kolmea tuntia sateisessä metsässä läpimärkänä ja vieläpä hyvillä mielin. Vaikka tiedän olevani säälittävä näky yrittäessäni juosta kaikkine lisäkiloineni agilityradalla, eikä moinen ihan urheiluksi luokiteltava oikein ole minulle luonnollista, niin mitäpä sitä ei tekisi koiran eteen? Koirallekaan lyllertämiseni ei aina riitä, mutta se on valmis antamaan minulle joka kerta uuden mahdollisuuden yrittää!

Muutenkin olen kiinnostunut kehittymään sekä oppimaan erilaisia asioita. Minua kiinnostaa luonnon ihmeellisyys. loputon maailmankaikkeus ja matkustelen mielelläni tällä upealla planeetallamme. Maailmassa on paljon asioita, joita en ymmärrä ja joiden ymmärtämiseen oma älyllinen kapasiteettini ei myöskään riitä. Niinpä minua ihmetyttää loputtomasti muiden ihmisten kyky ratkoa suuria kysymyksiä ja löytää aina vain uusia asioita maailmastamme. Olen kuitenkin rationaalinen ihminen, joka ei pysty samaistumaan homeopatiaan, horoskooppeihin tai yliluonnolliseen. Sen sijaan pidän kyllä ideoista ja mahdollisuuksista sekä muista kulttuureista. Ihailen ihmisiä, jotka pystyvät uusia asioita keksimään tai tuottamaan aidosta omaperäisiä ajatuksia. Haluaisin lähes epätoivoisesti olla luova edes jollakin tavalla, mutta kun en vain ole. Pimputtelen pianoa itsekseni eikä siitä muille iloa ole jakaa. Raakun mielelläni lempibändieni mukana, mutta muut tunkevat kyllä nopeasti ympärilläni sormet ihan syystä korviinsa. Kirjoittamista olen kokeillut, mutta kun yhtäkään originaalia ajatusta ei mahdu päähän, niin minkäs teet. Teen silti edellä mainittuja asioita omaksi ilokseni. Vaikka minulla ei paljoa olekaan muille tarjota, niin riitän itselleni, mikä kai onkin melkoisen tärkiää?

Pentu on pipi

Gatsby pääsi jo toista kertaa fyssarin käsittelyyn tällä viikolla. Vein koiran sinne naksumisen takia, mutta lihasjumejahan tuolta otukselta löytyi. Viimeksi havaitut koppurat olivat nyt paljon paremmat, mutta uusi jumi osui fyssarin sormiin. Epäili möykkystä jopa koko selkää jumittavan ongelman aiheuttajaksi! Gatsbyllä teki selvästi kyseisen kohdan käsittely vähän kipiää. Epämukavuudesta se ilmoitti hyvin Käpymäisesti eli ensin koitti pussata joko minut tai fyssarin hengiltä, mutta vaihtoi tämän epäonnistuessa suunnitelma B:hen eli pentuhepulointiin. Oikein ylpeyttä tuottava hetki, kun yli kaksivuotias koira hepuloi lattialla kierien ja käsiä hamuten. Rauhottui kuitenkin (aivan kuten pentunakin) syliin ja hoito sai jatkua. Minä olin vähän tosiaan moisesta nolona, mutta fyssari osasi arvostaa, että kipu näytettiin näin kiltillä tavalla eikä vaikka murisemalla, hampaita näyttämällä tai puremalla. Tosiaan siitä minun käsieni hamuamisesta ei tullut pienintäkään jälkeä eli hyvin hellät "pentu"villit olivat. Muutenkin Gatsby käyttätyi vastaanotolla kyllä todella kivasti, sillä sitä sai poistuva asiakas silittää ilman pompun pomppua! Rauhoitin sitä alkuinnosta namin luopumisilla ja tämä auttoi selvästi. Niinpä se oli oikein otollisessa mielentilassa, kun vieras katsoi sitä ihastellen, leperteli sille ja vielä silitti korvan takaa. Hännänpää vipatti pitkin lattiaa, mutta peppu pysyi maassa ja ihminen säästyi ryysäyksiltä. Sain siis olla myös ylpeä ♥

Saimme luvan jatkaa treenejä, mutta esimerkiksi pelastelu on tänään pakkastauolla. Lenkeillä pieni koira on viilettänyt pakkasta kovempaa eli vapaana ollessa ei kylmä haittaa. Tassut tuppaavat jäätymään siinä vaiheessa, kun joutuu hihnaan matkalla metsästä kotio. Fyssari suositteli selän suojaamista viimalta ja pakkaselta, joten Gatsby on saanutkin lenkkeillä aikas päheen näköisenä uusi Back on Track-loimi päällään. Sain vihdoinkin aikaiseksi hankkia verkkoloimen ja pienten kommellusten jälkeen jopa oikean kokoisenkin! Tähän väliin voisi kehaista Agrimarketin palvelua, sillä sain vaihdettua verkosta tilaamani tuotteen muitta mutkitta liikkeessä. Soitin sinne varmistaakseni, että tämä onnistuisi ja minulle jopa haettiin tuote hyllystä ja varattiin noutajaansa odottamaan. Muutenkin kyseisestä paikasta sai loimen edullisesti netissä ja kun suostui uutiskirjeen tilaajaksi, niin vielä kympin alennuksen. Lähtöhinnan Gatsbyn kokoisen koiran loimella ollessa siellä 85 euron hujakoilla, niin olin aikas tyytyväinen saadessani omani 66 ekellä. Muutenkin tuli hieman käytettyä koiruliin rahaa joulun tienoilla (aloitin esimerkiksi BE vitamiiniöljyn syöttämisen), mutta onneksi moiset kulut jäivät viime vuodelle. Aloitin meinaan tänä vuonna uuden välilehden/sivun/miksi-tuota-haluaa-kutsua koiran kuluista. Siihen listaan siis toivottavasti vuoden aikana sekä selvät kulut (ruuat, harkkamaksut, eläinlääkärikäynnit) että ne piilokustannukset joita autoon kertyviksi kilometreiksi voi haukkua. Niistä tulee varmaan loppuvuodesta itseä järkyttävä paketti, mutta onneksi se on vasta sen ajan murhe!