tiistai 1. maaliskuuta 2016

Agipossutin

Gatsby on innokas, mutta hyvin kuuliainen agikoira. Reilu viikko sitten innokkuus korvasi kuuliaisuuden ja käsissäni oli varsinainen sikapossu! Myönnän lähinnä nauraneeni, sillä kyseinen käytös on hyvin harvinaista. Tällä kertaa Gatsby ei kuitenkaan tullut kutsuista huolimatta ohjaukseeni vaan viiletti kolmekin estettä ihan omatoimisesti. Ei siis ollut mikään paras treenikerta kummaltakaan! Sen sijaan hallilla odottelu sekä sen ympäristössä lenkkeily meni melkoisen kivuttomasti. You win some, you lose some.



Tällä viikolla agi sai oman pääni vaihteeksi pyörälle. Jo rataan tutustuessamme en meinannut ymmärtää yhtä kohtaa ja syy selvisi koiran kanssa pian. Esteiden välissä olisi pitänyt tehdä sylkkäri, mutta sana ei kertonut mitään minulle enkä osannut ohjata koiraani ollenkaan. Onneksi Hanna väänsi taas rautalangasta, näytti ja opasti sekä asetteli minut oikein päin. Kun palaset loksahtivat paikoilleen, niin saimme sylkkärinkin tehtyä (tuo koira oppii kaiken niin ällistyttävän nopeasti!) ja kepit sujuivat joka kerta ongelmitta. Vauhti hieman hidastui minun jäädessä kauemmaksi taaksen, mutta Hanna auttoi etupalkan kera. Gatsby myös haki kepeille ihan sika hienosti ja olin siitä kovin ylpeä! 

Odottelu sujui hieman liiankin jännittävästi, sillä hihnamme sanoi itsensä irti. Lukko meni poikki, joka on mielestäni aivan käsittämätöntä! Gatsby isotteli terrierille tolppaan sidottuna, kun hihna antoi periksi. Koirani sukelsi terrierin luo, mutta oli onneksi itsekin niin hämillään vapaudestaan, että toisen koiran omistajalla ei ollut mitään ongelmaa pitää sitä loitolla. Minä myös karjaisin sen perään aika uskottavasti, joka tuntui kerrankin auttaneen. Kun hain Gtasbyn anteeksi pyydellen pois, niin silloin se tietenkin alkoi uudestaan ärräämään. Tämä meni onneksi nopeasti ohi ja loppu ajan odottelut meni mahtavasti. Kyllä tämä tästä!

RIP hihna.

Olen etsinyt hullun lailla meille uutta treenilelua, sillä paikka, josta ostin matonkuderinkulat, sulki ovensa. Kävin monessa liikkeessä kysymässä, etsin netistä ja tuskailin. Sitten tapasin käsitöitä taitavia kavereitani, tungin lelun kaikille ihmeteltäväksi ja Emman ihanuus tajusi heti lelun olleen virkattu. Kymmenessä minuutissa minulla oli uusi parhauslelu Käpylle ja hetken päästä toinenkin! Aivan mahtavaa! Tapasimme myös ihanaa Miina-walesinsprinkkua, jonka turkki oli kuin silkkiä ja pentuhampaat nauelanterävät! Gatsby oli mitä parhain leikkisetä, minä olin ilkeä kynnenleikkaaja ja Heini otti kiitokseksi tässä näkyneet kuvat ihanuuksista.


Kuvat Heini Vuorinen

2 kommenttia:

  1. Välillä saa possuilla, ainakin Noxin mielestä ;) Varsinkin jos on putkia lähistöllä!

    Oih mistähän me löydettäis se rauhaisa odottelufiilis? Omatoimitreeneissä menee jees, mutta ohjatuissa toi on aivan sekaisin...huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma otukseni possuilee agissa niin harvoin, ettei edes harmittanut! Oli pakko laittaa video hiljaiseksi, kun joku räkänauraa niin kauhian kuuloisesti :D

      Meidän rauhallinen odottelu tarkoittaa sitä, ettei rähjätä kellekään. Edelleen kiihtyy välillä varsinkin, kun putki suhisee! Mutta sitä hinkuintoa on ihan suhteellisen mukava työstää :) Meillähän meni vuosi sitten talven rallyt ihan pilalle tuon agihäiriön takia eli kehitystä on tapahtunut asiassa huimasti! Aika siis auttaa :)

      Poista