Koiranvaihtoa

Tänään pelastin kahden koiran turvin. Fero pääsi virkistykseksi taas mukaan ja Eddie sai nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä kotosalla. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta, kun voi lähteä kodisa ilman, että on pienintäkään huolta siitä, mitä koira saa yksinollessana päähänsä. Eddie on niin varma yksinolija, että lounaaksi suunnitellun lohen palan voi ihan huoletta jättää pöydälle sulamaan. Annoin papparaiselle pari luuta ja muuta extra virikettä, mutta uni oli voittanut haasteellisemman pururullan syömisen :)

Fero pääsi tutustumaan taas namitellen uusiin ihmisiin ja uuteen paikkaan. Se käyttäytyi yllättävän rauhallisesti jopa ihmisten silitellessä sitä melko innokkaastikin. Lisäksi se uskalsi hakea aamupalansa piiloon puikahtelevilta ihmisiltä vaikkakin sitten söi häntä taas aika luimussa. Muuten kyseistä uloketta heiluteltiinkin ja tällä kertaa se lähti innokkaasti namivarkaiden perään! Lopuksi se pääsi vielä hengailemaan loppukoonnin ajan rinkiin, johon myös muiden isot koirat osallistuivat. Odotin kakkahalvaus huutoa, mutta Fero oli aivan mahtavasti! Se hengaili nameja syöden ja haukahti vain kerran. En voisi olla siihen tyytyväisempi ♥

Ai mää vai?

Gatsby teki tietenkin veljeään isomman treenin ja oli ihan yhtä pätevä! Se etsi, löysi, oli suhteellisen maalimies kohtelias ja sahasi sitten kauniisti! Tässä kuitenkin minulle sanottiin, ettei kannata odotella ja vaatia liian paljoa sahausta vaan palkita koira sen hyvin tekemästä työstä lähtemällä reilusti sen mukaan. Muistutinkin loppukoonnissa muita tästä hyvästä vinkistä ja nyt toivottavasti muistamme toteuttaa sitä koko ryhmän voimin ettei Gatsby taas lopeta sahaamista. Se meinaan tekee sitä nyt hyvin, mutta voi kyllästyä turhaan vaatimiseen. Eli minun pitää nyt olla tarkkana mukana, etten pilaa sen intoa ja luo meille ongelmia!

Kuva Jenny Söderlund

Päivän ehkä kuitenkin parasta antia oli meille kehitetty pieni hallinta ja kiipeily treeni. Meidät jaettiin pareiksi ja meidän kanssa suoritti amstaffi Jymy emäntineen. Meitä odotti maassa makaava Pipsa-koiruli ja sen ympärillä oli neliön malliin asetettu neljä namipurkkia. Aloitimme samasta kohdasta rinnakkain toisen koirakon kanssa, mutta naamat eri suuntiin. Tästä sitten lähdimme kiertämään neliötä vastakkaisiin suuntiin ja joka sivulla teimme tehtävän. Ensin jätimme koiran maahan liikkeestä ja kävelimme itse hieman kauemmas kunnes palasimme koiran luo ja jatkoimme seuraten. Sitten kohtasimme ja istutimme taas koirat vierekkäin, jätimme ne ja palasimme taas. Seuraavalla sivulla oli meille vaikea seisominen (joku meni mieluummin maahan) mutta onnistuimme lopulta. Sen jälkeen taas koirat vierekkäin istumaan ja vuorotellen kutsuimme luokse (Gatsby ekana, koska toisten koirien juokseminen on sille kovin vaikeaa!) Tämän jälkeen vaihdoimme vuorotellen oman koiramme Pipsan paikalle keskelle makaamaan (minä jäin Gatsbyn luo varmuudeksi) ja toinen suoritti samat liikkeet kuin aiemmin. Gatsby melkein malttoi pysyä maassa Jymyn luoksetulon ajan, muttei kuitenkaan ihan. 

Älykkyys, nimesi on Gatsby.

Tämän hyvin sujuneen puuhailun jälkeen tulikin sitten se yllätys: vaihtaisimme koria. Minä sain Jymyn hihnan ja Tuula nappasi Gatsbyn. Pieni paimeneni rääkyi ensin vääryyttä, mutta Tuula voitti sen helposti lihapullien avulla puolelleen. Jymy oli oikein kivasti mukana, mutta veti välillä melkoisesti ja todella suurella voimalla! Aika monta kiloa lihasta ja kunnon neliveto, niin tämänkin kokoinen täti menee aika kevyesti vain perässä :D Hyvin se kuitenkin kuunteli lopulta tehtäviä suorittaessamme. Niihin lukeutui ritiläportaat sekä ritiläramppi, betonipalkkien ylitys, lastauslaiturille kiipeily, hiekka/kivi kasan päälle kipuaminen ja yllättävän hallittu alastulo ja vielä muutaman kivilaattakukkulan päällä kipittely. Vaikka Jymy etenikin maanpinnalla välillä höyryjunan tavoin, niin kiipeilyissä se tuntui tajuavan, ettei voinut vetää minua mennessään. Oli kyllä hauska tehdä töitä itselle suhteellisen vieraan koiran kanssa (olen pari kertaa nähnyt) ja katsoa, miten Gatsby teki töitä toisen kanssa. Tuula lihapullat olivat niin lumoavia, että lopun koirien takaisin vaihto tuotti siinä suurta pettymystä ja se huusikin tällä kertaa Tuulan perään hetken! Minun uskollinen pikkuiseni :D

Lopuksi Gatsby pääsi kokeilemaan belgien kanssa lenkkeilyä (Ferolle hieman liian jännää joten se sai odottaa autossa) ja teini oli normaalia kohteliaampi sekä rennompi. Alun normaalit pöhistelyt unohtuivat ja olimme koiriimme erittäin tyytyväisiä. Lopuksi sitten Wictor kai tuli Käpyn mieelstä liian lähelle minua (olimme myös auton lähelle ja Fero alkoi haukkumaan) ja Gatsby alkoikin äristä. Se sai palautetta Wictorilta ja oli taas kohta niin nöyrää poikaa. Edistystä tapahtuu koko ajan ja olen erittäin optimistinen :)