En tiedä olenko ahminut meille liikaa lajeja... Tällä hetkellä meinaan käymme vähintään kolme kertaa viikossa ohjatuissa treeneissä, joihin kuuluu rally-toko maanantaisin, pelastuskoirailu torstaisin ja agility perjantaisin. Tämän lisäksi ehdimme perjantaiaksan jälkeen halutessamme hallille harjoittelemaan hallintaa ja launantaisin sekä sunnuntaisin on myös pelastuskoiratreenejä. Itsellä on kevyen puoleisesti töitä ja Gatsby jaksaa varmasti, mutta nyt sanomme seuraavalle kivalle lajille toistaiseksi tiukasti ei! Kyllä! Siis ei!
Torstain pelastustreenit olivat odotettua erilaisemmat. Harjoittelimme oikean etsinnän tapaista tilannetta ja minä pääsin johtoon. Tämä siis tarkoitti sitä, että sain tiedot kadonneista, jotka sitten välitin etsijäkoirakoille. Jaoin heidät myös ryhmiin ja määräsin heille pienellä avustuksella kartasta etsittävät alueet. Tämän jälkeen istuskelin radiopuhelimen äärellä odotellen raportteja kentältä ja mussuttaen Iriksen tekemää mustikkapiirakkaa. Rankkaa siis oli :D Välillä soittelin tiimeille uusimpia silminnäkijätietoja, mutta lähinnä odotin.Viestintäprotokolla oli itseltäni vielä hieman hukassa, mutta taitavat koirakkomme löysivät eksyneet ja raportoivat löytönsä onnistuneesti. Oli aikas jänskä harjoitus :)
Koska johdon koira ei päässyt hommiin, niin lopuksi treenasimme autoissa odotelleet koirat. Gatsby oli melko innokas ja olinkin ryysäämisen mahdollisuudesta hieman huolissani. Alue oli ison tien varressa ja olin päättänyt päästää Gatsbyn vapaaksi vasta päästyämme kunnolla penkereen päälle. Tyyppi alkoi kuitenkin hyppiä tasajalkaa ja ynistä jo rinnettä noustessamme, joten pakko se oli päästää hajun perään. Sinnehän se lähti salamana ja löysi Iriksen helposti. Aukeasta maastosta huolimatta Gatsby sahasi paremmin kuin varmaan koskaan! Sillä oli sitten kiire, mutta teki työnsä todella mallikkaasti! Iris säästyi pusuilta, mutta häntä vasten hypäten oli pikku jätkä pariin otteeseen kääntynyt. Halusin koittaa tajuaako Gatsby keskellä aukeaa istuvan henkilön olevan pelastamisen tarpeessa, sillä kävelevät ovat nyt sille tuttuja. Hienosti se bongasi taas maalimiehen, mutta ryykäsi todella pahasti myös näyttö kerroilla. Sahaus oli taas loistavaa, mutta maalimieskäytös ei.
Torstain pelastustreenit olivat odotettua erilaisemmat. Harjoittelimme oikean etsinnän tapaista tilannetta ja minä pääsin johtoon. Tämä siis tarkoitti sitä, että sain tiedot kadonneista, jotka sitten välitin etsijäkoirakoille. Jaoin heidät myös ryhmiin ja määräsin heille pienellä avustuksella kartasta etsittävät alueet. Tämän jälkeen istuskelin radiopuhelimen äärellä odotellen raportteja kentältä ja mussuttaen Iriksen tekemää mustikkapiirakkaa. Rankkaa siis oli :D Välillä soittelin tiimeille uusimpia silminnäkijätietoja, mutta lähinnä odotin.Viestintäprotokolla oli itseltäni vielä hieman hukassa, mutta taitavat koirakkomme löysivät eksyneet ja raportoivat löytönsä onnistuneesti. Oli aikas jänskä harjoitus :)
Koska johdon koira ei päässyt hommiin, niin lopuksi treenasimme autoissa odotelleet koirat. Gatsby oli melko innokas ja olinkin ryysäämisen mahdollisuudesta hieman huolissani. Alue oli ison tien varressa ja olin päättänyt päästää Gatsbyn vapaaksi vasta päästyämme kunnolla penkereen päälle. Tyyppi alkoi kuitenkin hyppiä tasajalkaa ja ynistä jo rinnettä noustessamme, joten pakko se oli päästää hajun perään. Sinnehän se lähti salamana ja löysi Iriksen helposti. Aukeasta maastosta huolimatta Gatsby sahasi paremmin kuin varmaan koskaan! Sillä oli sitten kiire, mutta teki työnsä todella mallikkaasti! Iris säästyi pusuilta, mutta häntä vasten hypäten oli pikku jätkä pariin otteeseen kääntynyt. Halusin koittaa tajuaako Gatsby keskellä aukeaa istuvan henkilön olevan pelastamisen tarpeessa, sillä kävelevät ovat nyt sille tuttuja. Hienosti se bongasi taas maalimiehen, mutta ryykäsi todella pahasti myös näyttö kerroilla. Sahaus oli taas loistavaa, mutta maalimieskäytös ei.
 |
| Näin rennosti pikku ryykääjä oli pari viikkoa sitten rallyn käytösruudussa. |
Pelastus kuulostaa kivalta lajilta - onko teillä tavoitteena hälytysryhmään pääseminen vai treenailetteko ihan vain harrastusmielessä?
VastaaPoistaOn tullut kyllä itekin todettua aika ajoin, että viikossa on vain liian vähän päiviä ja päivissä liian vähän tunteja! Varsinkin nyt, kun kahden koiran kanssa treenailen :D
Pelastus on hauskaa! Jopa silloin kun sen kolme tuntia sataa putkeen ja muka vedenpitävät vaatteetkin antaa jo periksi :) Ja se on meidän ykköslaji juurikin siitä syystä, että vaatimattomana tavoitteena on olla joku päivä hälyryhmäkelpoisia. Koirasta siihen selvästi on, mutta ohjaajan pitäisi opetella lukemaan karttaa huomattavasti paremmin!
PoistaItsekin tunnen välillä huonoa omaatuntoa, kun papat jää välillä niin vähänlle huomiolle. Vaan koska ne tyytyy vähään, ei tarkoita että ne ei tykkäis puuhata hieman enempää. Sitä olenkin välillä miettinyt, että Gatsby saa joskus uuden vähä energisemmän kaverin tai joutuu elämään ainoana koirana. Oikeastaan kaikki rodut jotka itseä kiinnostaa vaatii paljon tekemistä itselleen. Joko on jaettava laji/koira tai Käpy saa kaverin vasta vanhoilla päivillään. Katsellaan. Itse en ehtisi pyörittämään kahden oikeasti harrastavan koiran viikkoa, mutta nostan hattua niille jotka pystyy :)