Viikonlopun pelastustreeneissä suuntasimme taas homekoulun syövereihin. Kokeilin Gatsbylle yhtä melkoisen vaikeaa piiloa eli nurkkaan kahden oven taakse käytävässä. Käpy oli jo oppinut, että jos hajun lähde ei meinaa löytyä, niin pitää tsekata kaikki ovien raot. Se keuli hajun noustessa ylös ja tunki nokkaansa ovien rakoihin, mutta ei vain huomannut oikeita ovia. Saimmekin todistaa turhautunutta vinkunaa ja kun yritin liikkeelläni auttaa sitä, niin pieni koiruli vain tuijotti minua eikä käyttänyt silloin nokkaansa. Lopulta otin sen viereeni istumaan ja lähetin suoraan oikeita ovia kohti. Tällöin se melkein puoli vahingossa tökkäsi kuononsa ovien väliin ja löysi ilokseen maalimiehen. Tässä vaiheessa kierrokset olivat sen verran korkealla että Gatsby päätti haluavansa olla haukkuva hakukoira. Se jäi räksyttämään maalimiehen luo ja pyynnöstäni koko matkan haukkuen tuli minua vastaan puoleen väliin. Muutaman kerran jouduin siltä oikeaa ilmaisua pyytämään ja lopulta sellainen myös irtosi. Tässä vaiheessa ohjasin sen heti oikeaan paikkaan toista maalimiestä etsimään, ettei pienen pää ihan räjähtäisi vastimuksista :)
Toisella kierroksella uudessa rakennuksessa maalimiehet löytyivät helpommin ja ilmaisu toimi paremmin. Sain olla pieneen koiraani jällään aikas tyytyväinen ♥ Gatsby roikkui innolla loppupalkka lelussaan ja ärräsi erityisesti muiden ryhmämme jäsenten leikittäessä sitä. Sitä kehaistiin itsevarmaksi ja nimettiin myös Tappaja Gerbiiliksi Käpyläisen ähistessä lelunsa kimpussa. Minulla on hurrrrrrjan vaarallinen pieni otus!
Maanantaina kokeilimme rally-tokon SM AVO rataa. Suhteellisen uutena juttuna oli hyppy ja sen kanssa säädimmekin sitten useampaan otteeseen. Opin agilityyn jo ohjauksenalkeita samalla. Jos ohjaava käteni ei pysynyt tarpeeksi kauaa ylhäällä, niin Gatsbyhän tuli lähelle ja pomppasi siivekkeen yli riman sijaan. Pisku piski oli kuitenkin hypyn jälkeen ihan eri lailla mukana meinigissä! Sille tekee vaihtelu niin selvästi hyvää! Hyvin pysyi pieni kuulolla vapaanakin paitsi Polkan kieriessä tyytyväisenä selällään. Tällöin Käpyläisen oli pakko päästä porhaltamaan paikalle pöhisemään ja sitten se kirmasikin melkein saman tien takaisin töihin. Houkutus meni pari kertaa todella hyvin, mutta harjoitellessamme hyppyä pelkiltään, tuli Gatsbyn nenään yhtäkkiä huumaavan ihana tuoksu houkutuksen ruokarasiasta. Se veti korvat niskaan eikä tullut kutsusta takaisin. Se ei myöskään totellut "ei ota" käskyä vaan lipitti onneissaan mitä rasian rei'istä kielelleen sai. Meitä muita nauratti pienen hömelön onnellisuus ja tästä hyvästä Gatsby ei sitten tietenkään kuunnellutkaan komentojani juurikaan. Sain se haettua takaisin hommiin, mutta se haahuili niin haikeana hajun perään, että Tarun oli pakko lopulta hakea rasia pois. Tässä vaiheessa Gatsby esitteli Tarulle kuinka hienosti se osaakaan seurata. Minä olin sille silkkaa ilmaa!
Torstain pelastustreenit olivat vaihteeksi täysin uudessa paikassa. Tämä ei Gatsbyä tietenkään haitannut vaan se porhalsi taitavasti menemään. En ole nähnyt sen aikaisemmin ilmaisevan näin pitkältä matkalta ja näin hyvin sahaten maalimiestä! Ihana Minna varmaan toimi hyvänä motivaation lähteenä :D Sen sijaan toinen maalimies jäi jostakin syystä ilmaisematta. Tiesin suurin piirtein, missä hän oli ja epäilin Gatsbyn käyneen maalimiehellä. Se kuitenkin tuli lähelleni pupeltamaan ruohoa ja tekemään muita sijaistoimintoja. Pyysin sitä uudestaan etsimään ja nyt minulle kerrottiinkin löydöstä. En tiedä, mikä sille tuli? Ainoa mitä mieleeni tulee on se, että joskus pyysin kyseistä henkilöä kieltämään Gatsbyä sen hyppiessä. Silloinhan se veti herneen nenään eikä ilmaissut sitten ketään koko treenin aikana. Voisiko hänestä siis olla jäänyt jotain pahaa paimenen hampaankoloon?
Hampaista puheen ollen Gatsby on ollut yllättävän tuhoisalla tuulella yksinollessaan. Se söi yhden kirjan kannen (jonka olin ostanut lahjaksi annettavaksi...) sekä kaukosäätimeni. Lisäksi se oli mutustanut pari pyykkipoikaa. En tiedä, miksi se näin yllättäen oli päättänyt heittäytyä tuholaiseksi? Normaalisti se on ollut oikein kiltti (jollei laturiani lasketa).
Tänään suuntasimme taas homeiseen kouluun. Sain oman autoni takaisin, joten nappasin Eddienkin mukaan. Pieni papparainen oli ihan liekeissä päästessään pinkomaan namivarkaiden perään huoneesta toiseen! Sillä oli taas enemmän vauhtia kuin järkeä mukana, joten hienosti senkin jalat luisuivat liukkailla lattioilla. Sillä oli kuitenkin kivaa ja minulle tuli hyvä mieli, kun sekin pääsi kerrankin tekemään jotain. Plus sitä kehuttiin virkeäksi papaksi ja sen hyvää yleistä kuntoa ihasteltiin.
Gatsbykin pääsi tekemään ja hyvin se tekikin! Muista ei ole juurikaan mainittavaa, mutta ekaa kertaa silllä oli sellaisessa arkussa/laatikossa maalimies. Kansi jätettiin rakoselleen, mutta kyllä oli pienen koiran aivonystyrät kovilla! Se oli varma, että maalimies oli arkun ja seinän väliin jäävässä pienessä raossa. Sillä kesti tovi jos toinenkin tajuta, että laatikon sisäänkin pääsee ja mieluummin kiipeili itse laatikon päällä. Lopulta se sai nokkansa tungettua kannen rakoon ja lopulta koko päänsä kun avitin hieman kantta ylemmäs. Hienosti se jaksaa vaikka olisikin vaikeampaa!
 |
| Fero ei mainannutkaan ihan helposti saada pungettua itseään tällä kertaa penkille... |
 |
| Kaverikuva ♥ |
Torstain pelastustreenit olivat vaihteeksi täysin uudessa paikassa. Tämä ei Gatsbyä tietenkään haitannut vaan se porhalsi taitavasti menemään. En ole nähnyt sen aikaisemmin ilmaisevan näin pitkältä matkalta ja näin hyvin sahaten maalimiestä! Ihana Minna varmaan toimi hyvänä motivaation lähteenä :D Sen sijaan toinen maalimies jäi jostakin syystä ilmaisematta. Tiesin suurin piirtein, missä hän oli ja epäilin Gatsbyn käyneen maalimiehellä. Se kuitenkin tuli lähelleni pupeltamaan ruohoa ja tekemään muita sijaistoimintoja. Pyysin sitä uudestaan etsimään ja nyt minulle kerrottiinkin löydöstä. En tiedä, mikä sille tuli? Ainoa mitä mieleeni tulee on se, että joskus pyysin kyseistä henkilöä kieltämään Gatsbyä sen hyppiessä. Silloinhan se veti herneen nenään eikä ilmaissut sitten ketään koko treenin aikana. Voisiko hänestä siis olla jäänyt jotain pahaa paimenen hampaankoloon?
Hampaista puheen ollen Gatsby on ollut yllättävän tuhoisalla tuulella yksinollessaan. Se söi yhden kirjan kannen (jonka olin ostanut lahjaksi annettavaksi...) sekä kaukosäätimeni. Lisäksi se oli mutustanut pari pyykkipoikaa. En tiedä, miksi se näin yllättäen oli päättänyt heittäytyä tuholaiseksi? Normaalisti se on ollut oikein kiltti (jollei laturiani lasketa).
 |
| Maisemat oli hienot, mutta koirieni ilmeet jättivät hieman toivomisen varaa |
Tänään suuntasimme taas homeiseen kouluun. Sain oman autoni takaisin, joten nappasin Eddienkin mukaan. Pieni papparainen oli ihan liekeissä päästessään pinkomaan namivarkaiden perään huoneesta toiseen! Sillä oli taas enemmän vauhtia kuin järkeä mukana, joten hienosti senkin jalat luisuivat liukkailla lattioilla. Sillä oli kuitenkin kivaa ja minulle tuli hyvä mieli, kun sekin pääsi kerrankin tekemään jotain. Plus sitä kehuttiin virkeäksi papaksi ja sen hyvää yleistä kuntoa ihasteltiin.
Gatsbykin pääsi tekemään ja hyvin se tekikin! Muista ei ole juurikaan mainittavaa, mutta ekaa kertaa silllä oli sellaisessa arkussa/laatikossa maalimies. Kansi jätettiin rakoselleen, mutta kyllä oli pienen koiran aivonystyrät kovilla! Se oli varma, että maalimies oli arkun ja seinän väliin jäävässä pienessä raossa. Sillä kesti tovi jos toinenkin tajuta, että laatikon sisäänkin pääsee ja mieluummin kiipeili itse laatikon päällä. Lopulta se sai nokkansa tungettua kannen rakoon ja lopulta koko päänsä kun avitin hieman kantta ylemmäs. Hienosti se jaksaa vaikka olisikin vaikeampaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti