Tokokouluttajamme Niina se vaam jaksaa huomata kaikki hienot käsiapuni! Teimme liikkeestä istumisia ja Gatsbyn on vaikea erottaa pelkät suulliset käskyt, koska olen aina käyttänyt sen kanssa käsimerkkejä. Muutenkin istumista on tehty ehkä vähiten ja se ontuu pahiten. Niinpä emme voi leveillä mitenkään mahtavilla onnistumisilla, mutta kyllä me tästä vielä kehitytään! Sain kotiläksyksi kiinnittää huomiota siihen, että äänenpaino pysyisi samana. Nyt sanoin ensin iloisesti "istu", mutta kun koiran peppu ei maata kohdannutkaan, niin sanoin käskyn matalammin sekä voimakkaammin. Tähän onkin siis hyvä kiinnittää huomiota! Muutenkin kannattaa jo äänenpainolla erottaa maahan, istu ja seiso toisistaan.
Teimme myös tunnarikapulaa ensimmäistä kertaa. Jätin Gatsbyn istumaan ja näytin sille kuinka piilotin noin metrin päähän lehtien alle kapulan. Koira lähti innokkaasti etsimään ja löysikin saaliin pian. Tämä toistettiin vielä kahdesti pidemmillä välimatkoilla sekä hämy "piilotuksilla", jotta koira varmasti aktivoisi nenänsä. Saimme vinkiksi pitää tunnistusnoudon mahdollisimman rauhallisena liikkeenä, jotta koira varmasti keskittyy oikean kapulan tuomiseen eikä innoissaan esim. räjäytä koko riviä.
Alkuun teimme myös luoksepäästävyyden ja Gatsby antoi taas Niinan koskea itseensä ilman suurta hepulia! Teimme myös paikkamakuun kolmen pojan voimin ja hienosti meni. Muutenkin Gatsby kesti muut urokset todella hienosti Kirsin vinkeillä :)
Myös kesän ensimmäiset hyttyset löysivät meidät ja meni hetki tajuta, että se hävittäjälentokoneen kokoinen ötökkä oli tosiaan ihan tuiki tavallinen verenimuttaja! Kaikki kolme nitistämääni olivat oikeasti aivan jäätävän kokoisia! Säästyinpähän toistaiseksi silti paukamilta, jee!
Viikkoa myöhemmin teimme taas alkuun luoksepäästävyyden (meni hyvin!) ja paikkamakuun (meni huonommin!) Pelastustreeneistä tutun Mariannan käskiessä omalla vuorollaan koiransa maahan, valahti Gatsbykin alas. Voivottelin ja nostin sen, jonka jälkeen se meni nätisti minun käskystä maahan. En ole uskaltanut päästää hihnasta irti muiden urosten takia ja tänään se oli hyvä! Treenikaverin bordercollien meinaan nousi ja lähti moikkaamaan Gatsbyn vieressä makoillutta koiraa. Tästä hyvästä Gatsby otti nokkiinsa ja päätti bortsun olevan nyt sen vihollisten listalla. Oi kuinka kiva... Melko pitkäään pysyi Käpy maassa, mutta lopulta itsehillintä petti. Ruiskaisin sitä vedellä ja se rauhottui, mutta pälyili loppu treeninen ajan toista urosta.
Teimme yksilöliikkeemme vähän kauempana muista, mutta suurimman osan ajasta Gatsbyn kyyläily jatkui. Hieno kontakti oli siis melkoisen kaukana! Liikkeestä seisominen ei onnistunut ilman vartalo tai käsiapua eli sanaa pitää tehdä Gatsbylle vielä tutummaksi. Niina myös suositteli "seis" sanaa (joka tulee luoksetulon pysäytyksiin) meidän "up" sanan sijaan. Tätä siis rakentamaan!
Toisella yksilökerralla teimme seuruuta ja heräsin siihen todellisuuteen kuinka kaukana meidän seuruu oikeasti on hyväksytystä TOKO-seuraamisesta. Tuli pieni epätoivo, kun koira kadotti heti kontaktin, kun lähdin liikkeellä enkä enää itse katsonutkaan sen suuntaan. Tämän jälkeen se sekä kadotti kontaktin että alkoi jäämään jälkeen. Kotona olemme harjoitelleet tokomaista seuruuta lähes aina iltaruuan yhteydessä. Nään tuulikaapin ikkunasta, pitääkö koira kontaktia yllä ja hyvästä seuruusta vapautan sen ruokakupille. Nämä ovat sujuneet nätisti, mutta kentällä meno oli aika hirviää! Treenikaveri lohdutti Gatsbyn olevan nopea oppimaan, mutta matka tuntuu juuri tällä hetkellä niin järkyttävän pitkältä, etten tiedä riittääkö se oma motivaatio sitten kuitenkaan. Olen ehkä hieman liian suurpiirteinen ihminen tokoon muutenkin ja kun sen peruspalikka eli seuruu on jättiremontin tarpeessa, niin oma into laskee melkoisesti...
Toisaalta meillä ei ole mikään kiire, sillä ennen kuin saan koirani sietämään ketä tahansa paikkamakuurivissä vieressään, niin meillä ei todellakaan ole mitään asiaa kisoihin. Tähän jos johonkin tulee menemään varmasti aivan jäätävästi aikaa! Pelastuksen alkuhallinnassa Käpy kyllä oli aika jees vaikka rivissä oli myös uroksia. Alkuun oli kauhee into ja kierrokset korkealla, mutta niin meidät sai jokainen koira kiertää, me onnistuimme kiertämään muut (yhden tytön pylly meinasi osoittautua liian vaikeaksi ohitettavaksi) ja Taru sai taas jopa koskea Käpyläiseen ilman riemupomppuja. Aletaan siis pikkuhiljaa olla siinä pisteessä, että jos saa tunkea namia koiran naamaan aina kun tarvii, niin käyttäytyminen on ihan siedettävää.
 |
| Raivoisa leikkijä! |
Viikkoa myöhemmin teimme taas alkuun luoksepäästävyyden (meni hyvin!) ja paikkamakuun (meni huonommin!) Pelastustreeneistä tutun Mariannan käskiessä omalla vuorollaan koiransa maahan, valahti Gatsbykin alas. Voivottelin ja nostin sen, jonka jälkeen se meni nätisti minun käskystä maahan. En ole uskaltanut päästää hihnasta irti muiden urosten takia ja tänään se oli hyvä! Treenikaverin bordercollien meinaan nousi ja lähti moikkaamaan Gatsbyn vieressä makoillutta koiraa. Tästä hyvästä Gatsby otti nokkiinsa ja päätti bortsun olevan nyt sen vihollisten listalla. Oi kuinka kiva... Melko pitkäään pysyi Käpy maassa, mutta lopulta itsehillintä petti. Ruiskaisin sitä vedellä ja se rauhottui, mutta pälyili loppu treeninen ajan toista urosta.
Teimme yksilöliikkeemme vähän kauempana muista, mutta suurimman osan ajasta Gatsbyn kyyläily jatkui. Hieno kontakti oli siis melkoisen kaukana! Liikkeestä seisominen ei onnistunut ilman vartalo tai käsiapua eli sanaa pitää tehdä Gatsbylle vielä tutummaksi. Niina myös suositteli "seis" sanaa (joka tulee luoksetulon pysäytyksiin) meidän "up" sanan sijaan. Tätä siis rakentamaan!
Toisella yksilökerralla teimme seuruuta ja heräsin siihen todellisuuteen kuinka kaukana meidän seuruu oikeasti on hyväksytystä TOKO-seuraamisesta. Tuli pieni epätoivo, kun koira kadotti heti kontaktin, kun lähdin liikkeellä enkä enää itse katsonutkaan sen suuntaan. Tämän jälkeen se sekä kadotti kontaktin että alkoi jäämään jälkeen. Kotona olemme harjoitelleet tokomaista seuruuta lähes aina iltaruuan yhteydessä. Nään tuulikaapin ikkunasta, pitääkö koira kontaktia yllä ja hyvästä seuruusta vapautan sen ruokakupille. Nämä ovat sujuneet nätisti, mutta kentällä meno oli aika hirviää! Treenikaveri lohdutti Gatsbyn olevan nopea oppimaan, mutta matka tuntuu juuri tällä hetkellä niin järkyttävän pitkältä, etten tiedä riittääkö se oma motivaatio sitten kuitenkaan. Olen ehkä hieman liian suurpiirteinen ihminen tokoon muutenkin ja kun sen peruspalikka eli seuruu on jättiremontin tarpeessa, niin oma into laskee melkoisesti...
 |
| Kyllä tässäkin öristään :D |
Toisaalta meillä ei ole mikään kiire, sillä ennen kuin saan koirani sietämään ketä tahansa paikkamakuurivissä vieressään, niin meillä ei todellakaan ole mitään asiaa kisoihin. Tähän jos johonkin tulee menemään varmasti aivan jäätävästi aikaa! Pelastuksen alkuhallinnassa Käpy kyllä oli aika jees vaikka rivissä oli myös uroksia. Alkuun oli kauhee into ja kierrokset korkealla, mutta niin meidät sai jokainen koira kiertää, me onnistuimme kiertämään muut (yhden tytön pylly meinasi osoittautua liian vaikeaksi ohitettavaksi) ja Taru sai taas jopa koskea Käpyläiseen ilman riemupomppuja. Aletaan siis pikkuhiljaa olla siinä pisteessä, että jos saa tunkea namia koiran naamaan aina kun tarvii, niin käyttäytyminen on ihan siedettävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti