Tahmatokosta vauhtitokoon

Miksi tokon pitää olla niin vaikeaa? Meillä meni treenit aivan haahuamiseksi! Pitäisi kai olla onnellinen, ettei tämä ongelma ole meillä vähään aikaan vieraillut, mutta Gatsby oli aivan muissa maailmoissa. Alun yhteisharjoituksessa se jätti kouluttajamme Niinan sekä muiden käskyt huomiotta, mutta niin se sitten teki minunkin käskyjeni kohdalla! Kontakti ei rakoillut, koska sellaista ei ollut alkuunkaan! Käpy vaihtoi asentoa ja sen jälkeen meni näytönsäästäjä päälle... Olimme parkkipaikalla ja ohi kulki paljon koiria sekä sain taas ihan tehdä töitä estääkseni sitä murisemasta ryhmämme urokselle. Tämä toinenkin uros nousi kesken paikkamakuun ja vaikka sain oman koirani pysymään käskystä maassa, niin sen huulet nousivat sekä koko treenien kestävä kyttäily alkoi. 

Yksilöliikkeetkään eivät menneet yhtään hehekeämmin. Meidän oikeasti usein kivasti sujunut liikkeestä maahan meni aivan pipariksi. Gatsby ei kuunnellut käskyä ja teki milloin mitäkin. Nenä kävi ja katse harhaili eikä lelukaan oikein napannut. Epäilisin juoksuja, jos tuo vain olisi narttu! Odottelut nyt sujuivat onneksi ihan kivasti ja iki-ihana Myy-tolleri sai mennä ihan vierestämme sekä leikkiä omistajansa kanssa ilman aivan kauheita Käpy-hepuleita. 

Loch Nessin Käpy Hirwiö! (Kuva Linda Malmlund)

Viikon päästä olin jo vähällä jättää tokotreenit väliin. Ei yhtään napannut lähteä, varsinkaan kun ajomatkaa kertyisi taas puolisen tuntia suuntaansa. Laiskotti ja meinasin oman mielentilan olevan erittäin huono koiran kouluttamiseen. Sitten päätin ryhdistäytyä, tiesin olevani vain todella huono lähtijä ja lähes tulkoon ikinä ei ole kaduttanut treeneihin lähteä, kunhan sinne vain ensin pääsisi paikalle. 

Sää oli mitä mukavin ja auringon paisteessa alkoi ne mielen pilvetkin haihtua. Lopulta paikalla oli vain bortsu-uros ja me ja Niina oli suunnitellut meille yksilönä suoritettavat tehtävät. Bortsun omistaja aloitti ensin ja nuori uros kulki hajujen perässä minkä kerkesi. Tämä parivaljakko on aika paljon meitä edellä, joten näin jo mielessäni kuinka Gatsby haahuilisi taas aivan yhtä hurmioituneessa mielentilassa ruohikkoa lipsutellen kuin bortsukin.

Mutta mitä vielä! Meillä oli ehkä parhaat tokotreenit ikinä ja Gatsby poistui omatoimisesti sivultani vain lopputreenistä juomaan lätäköstä! Ensimmäisenä oli luoksetulo, jossa meillä on yleensä tosi rumat loppu-perusasennot, joten en niitä ole kauheesti tehnyt. Nyt teimme kokeenomaisesti käskytyksestä (toki kehuin ja palkkasin, koska pieni piti siirtymisessä niin nätisti kontaktia!) ja välimatka oli meidän treeneihin verrattuna melko pitkä. Gatsby pysyi hienosti ja hiljaa paikallaan eikä sen nenänpää väpättänyt yhtään tuoksujen perään. Se myös ampaisi sellaista vauhtia minua päin "sivu"-käskystä, ettei oma pokkani kestänyt vaan tein hermostuneen pienen liikahduksen sivulle. Oikeasti pelkäsin hetken, että Gatsby mäsäyttää sillä järjettömällä vauhdilla suoraan päin näköäni! Mutta lopputuloksena oli äärettömän vauhdikas luoksetulo SUORALLA perusasennolla! Aivan käsittämätöntä! Teimme vielä pari kertaa ja vinoutta alkoi taas tulemaan. Gatsby tuli sivulle vähän sinne päin asenteella. Kokeilimme sitä, että ottaisin sen omalla liikkeelläni lopuksi mukaani, mutta en oikein ymmärtänyt ideaa ja pyörin aivan väärässä kohdassa. Niinpä kokeilimme muistuttaa Gatsbyä vielä lopuksi "sivu" sanalla ja tämä toimi hienosti! Plus vaikka vauhti pysyi ennallaan, niin luotin sen oikeasti tulevan sivulleni!

Vauhti-Käpy!  (Kuva Linda Malmlund)

Tämän selvästi hauskan liikkeen jälkeen teimme lisää vauhdikkaita liikkeitä eli ruutua! Jatkoimme namikippo idealla, jolla myös Kirsin luona treenasimme ja Gatsbylle tuli selvästi jo fokusta ruudun suuntaan. Minä sille vähän kuiskuttelin pannasta pidelle, että missäköhän se ruuto olis ja kerran Gatsby jopa nytkähti ennen lupaa ruutua kohti! Vapautin sen "ruutu"- käskyllä ja koitin edelleen kipeän jalkani kanssa nilkuttaa äkkiä perään palkkaamaan sitä lisää. Onneksi ääni on Katanaa nopeampi ja sai kehuttua sitä jo siellä ruudussa. Parin toiston verran teimme ja vauhti ei ainakaan hiipunut :)

Lopuksi teimme vielä hyppyä eli vauhti oli taas valttia! Gatsby hakee hypyn hienosti eli voin ihan hyvin kutsua sen hypyn toiselta puolelta vain "sivu" käskyllä. Perusasennot olivat taas hieman vaihtelevia, mutta pääosin oikeasti suoria! Käpy pörräsi intoa puhkuen palkkalelussa ja nämä olivat juuri sellaiset vireennostatus treenit joita me molemmat kaipasimme! Mitenköhän saisin vielä tuon saman innon niihin vähän hitaampiinkin liikkeisiin ja vielä häiriön alaisena toimimiseen? Kah, siinä vasta kysymys!