Leirielämää osa 1

Viikonloppu hurahti Gatsbyn kanssa Wirneen leirillä. Odotin leiriä sekä innolla että hieman myös kauhulla. Tiesin, että paikalla olisi paljon uroksia, vielä nuoria sellaisia. Hieman siis jännitin, kuinka monesti pääsisinkään räpeltämään säälittävästi hulluna kiljuvan koirani hiljentämiseksi. Lopputulos oli onneksi tasan nolla kertaa totaali meltdownia, mutta esimerkiksi ryhmäkuva ei onnistunut vuoden ikäisen uroksen vieressä. Yritin toiveikkaana parkkeerata meidät Novan viereen, mutta en ehtinyt. J-pentueen Jäynä katseli meitä kiinnostuneena, mikä oli liikaa Käpylle, joka ei moisen mulkkaajan viereen suostunut sitten ahteriaan hilaamaan, ainakaan hiljaa. Helpotusta tilanteeseen ei tuonut myöskään juoksuisten narttujen ihanat tuoksut, jotka olivat vieneet pientä miekkosta mennessään jo useamman kerran. Itse olin tilanteesta todella hermostunut ja hermostuin lisää, koska tiesin kaikkien odottavan vain meitä. Oli huippu fiilis olla porukasta ainoa, joka ei koiraansa riviin onnistunut saamaan... 

Muuten olimme huonetovereina narttujen kanssa, joten sentään se meni suhteellisen kivuttomasti. Tosin nukuimme parvella, jonne pieni koira ei halunnut ekan kerran jälkeen juurikaan omatoimisesti kiivetä, koska tiesi jäävänsä portin taakse. Jalkani vihoitteli edelleen lampaan jäljiltä eikä tykännyt rappusista ollenkaan. Niinpä oli tosi hubaa vielä puoliksi kantaa veteläksi nuudeliksi heittäytynyttä, 20-kiloista koiraa parvelle. Alas suikula onneksi tuli taitavasti ja suhteellisen järkevästi! Plus sillä oli kivasti tilaa verrattuna häkissä oleskeluun! Eikä Käpy edes kiljunut syötävän lailla hylkäystä, joskin nukkui melko levottomasti varsinkin ensimmäisenä yönä.

Tintti (Wirneen Ilmiliekki), Gatsby, Nauru (Windedos Amaretti) ja Priya (Wirneen Ilmalento)

Kaikki ohjattu toiminta oli sitten senkin edestä siistiä sekä minun että koriulini mielestä! Saavuttuamme Minnan ja Novan mukana rattoisan automatkan jälkeen leirille, saimme iltapalaksi herkullisia tortilloja. Syömisen ohella turisimme mukavia kivalla porukalla ja treeni-intoiset päättivät lähteä vielä iltapuhteena tokoilemaan. Hieman muiden tason tuntien epäröin mennä mukaan, mutta sitähän varten leirille oltiin tultu! Samalle kentälle ja sen laidoille mahtui iso joukko koiria eikä kaikilta urinoilta voitu Gatsbyn kanssa välttyä. Kuitenkin suhteellisen hyvin Käpy antoi urosten olla ja pystyi keskttymään odottamaani paremmin. 

Maija lupautui auttelemaan meidän seuruun kanssa ja sain neuvoksi alkaa vaatia koiraltani asioita. Gatsby kuulemma selvästi tietää, mitä sen pitäisi tehdä, mutta ottaa häiriötä ja päättää seurata kaikkea muuta kuin minua. Niinpä kielsin katseen haahuilusta ja sain vinkkiä ääneni käyttöön. Kunnon sävyerot siis kehuille ja huomautuksille! Lopulta Priya-sisko auttoi meitä häiriköimällä eli Milli seuruutti omaa koiraansa meitä ympäri. Gatsbyn tehtävä oli istua sivulla ja pitää kontaktia. Saimme ihan onnistuneitakin pätkiä, mistä olen todella tyytyväinen! Seuruussa on nyt palattava ihan alkeisiin, sillä häiriössä Gatsby tiputtaa kontaktin sillä sekunnilla, kun otan askeleen eteenpäin. Tässä auttoi onneksi nami ja nyt vain treeniä!

Otimme myös paikkamakuun Maijan koiran Naurun, Priyan ja Ilo-siskon avustamina. Emilia suostui kiltisti pitämään Gatsbyn liinaa hyppysissään koirani takana seisten. Maija käski Emilian nykäistä, jos Gatsby nousisi. Tintti-sisko kävi häiriköimässä meitä ja molemmin puolin kenttää treenasi muita koiria sekä hihkui iki-ihana kasvattaja, mutta niin vain koirani pysyi hienosti ensin maassa ja sitten istumassa ilman nousuyrityksiä! Asennot tosin vinottuivat Ilon juoksuisia sulotuoksuja kohti ja näin poikkelin nuuskuttavan tuulen tuomia aromeja. Mutta niin se vain pysyi! Ehkä isoimmassa häiriössä ikinä! Nyt kun se pystyisi vielä samaan urosten kanssa...

Sunnuntaina saimme vielä vinkkejä noutoon. Enemmän vain nosto- ja pitotreeniä sekä palautuksen vahvistamista. Samoin hullun hyppäämisen voisi saada pois, kun koiralle opettaisi kierron kautta kapulan noston. Tätä kokeilemme kyllä, tosin pelkään vauhdin edelleen olevan helposti liian suuri. Gatsby pääsi myös tutustumaan ensimmäistä kertaa elämässään metallikapulaan ja inhotus oli selvästi havaittavissa. Sain sen kuitenkin pitämään kapulaa pienen hetken rauhallisesti suussaan ja lopetin hienoon onnistumiseen vaikka tekikin mieli ahnehtia ;)

Nouto-Käpy (Kuva Minna Karjalainen)

Sunnuntaina teimme agilityä ja kivaa oli! Minä olin pihalla kuin lumiukko sekä tietenkin aivan liian hidas! Jalka kiitti tänä aamuna juoksentelusta särkemällä sen verta paljon, että heräsin siihen ennen kellon soittoa. Onneksi sekä Maija että Minna kokeilivat myös Gatsbyn ohjausta ja oli ihana nähdä, mihin koirani pystyykään kunnolla ohjattuna! Sellainen pieni kiitoelukka se kyllä on että! Ainoa huonopuoli oli taas sen äänen löytyminen. Epäilen osittain pitkän viikonlopun tuomaa väsymystä, mutta en kyllä ihan hirveästi katsele tätä mekastusta perustreeneissämme jatkossa. 

Ohjaus meni persiilleen, mutta koira oli silti hyvä alias meidän normi aksaa! (Kuva Jenna Oinonen)

Pyörähdimme myös rally-radalla mutta toinen meistä lähinnä haaveili Ilon perään, varmaankin siis minä... Käpy antoi verinäytteensä geenitutkimukseen eli jotain hyvääkin tuli tehtyä :) Tämän lisäksi saimme Maijalta näyttelytreeniä, mikä oli oikein hyödyllistä! Gatsby pääsi juoksuttamaan kilttejä tyttöjäkin, muttei oikein meinannut jättää Priyaa aina rauhaan. Kävin myös katselemassa muiden viehetreeniä, mutta en enää myöhään illalla jaksanut omaa koiraani parvelta alas hommata sekä juoksusuoritukseen lämmitellä. Plus viehettä jahdattiin kohti isoa lössiä odottavia koiria ja korkeat kierrokset sekä toiset urokset eivät ole meidän ihannacombomme. Tosin sen verran pitää vielä kehaista, että vaikka vuoden ikäinen uros kävi Gatsbyä moikkaamassa jälkimmäisen ollessa seinässä yksinään kiinni, niin Käpy ei heti aloittanut mitään jäätävää rähinää. Toki sitä alkoi pikku hiljaa sen kiduksista kummuta, mutta mielestäni se ei ole mitenkään herkkä esimerkiksi käymään kiinni. 

Iso kiitos kaikille kivasta sekä touhukkaasta leiristä! Ensi postauksessa availen meidän hakupäivää viime vuodelta tutun Sari Kärnän opissa. Lisäksi Gatsbyn Tintti-siskon omistaja Sari antoi meille melkoisesti fiksuja treeni-ideoita, joista lisää myöhemmin!