Hitsikän Hauskannäköinen Huippu Haukku

Näyttelyhaba (Kuva Martta Viljanen)

Koiran peseminen se on aina vain yhtä mukavaa puuhaa... Gatsby pysyi kyllä kiltistä paikallaan, mutta voi elämä sen pientä lipsutin kieltä, joka olisi shamppoot nuollut parempiin suihin! Sai koko ajan olla kieltämässä ja estämässä. Kyseisen shamppoon piti vielä olla jotain super pöyhistävää, mutta mitään muuta eroa en huomannut pesun jälkeen kuin krepatut korvakarvat ja perus pörröpeppu. Haju ei sentään ole ihan kamala, joskin mielestäni liian voimakas ihmistä paljon herkkänokkaisemmalle koiralle. Pesin netistä kaivelemieni tietojen mukaan Käpyn muutamaa päivää ennen näytelmiä, mutta vielä edellisenä iltana sen tassut ja rintakarvoitusta, koska joku sai niihin sotkettua miellyttävästi kakkaa.

Perjantaina kävimme vielä viime hetken paniikki näyttelykoulutuksessa. Vetäjällä itselläänkin on aussie eli hän ainakin tiesi, miten tämän rotuista tulisi esittää. Treenit alkoivat yhteisjuoksutuksella ja se meille paha paikka kävi sitten heti kättelyssä: uroskelpieltä katkesi hihna ja koira ampaisi meitä kohti. Onneksi koira päätti sittenkin mennä moikkaamaan takanamme ravannutta sakemannia, mutta Gatsby veti herneet sieraimiinsa toisten huonosta käytöksestä. Niinpä se alkoi pälyillä ja urista muille. Sain sen hanskaan ja toisen kerran se otti paineita röhisevästä staffista. Muuten olen suhteellisen tyytyväinen sen käytökseen. Vaikka Käpy murisikin pariin otteeseen, niin se lopetti käskystä ja keskittyi yllättävällä mielenkiinnolla itse tekemiseen.

Gatsby antoi hienosti kopeloida itseään ja juoksi melkoisen nätisti eli ei hyppinyt ja pomppinut ympäriinsä. Nähtävästi vauhtini oli siis sopiva, koska sen liikkeitä kehuttiin. Kysyin myös seisotuksen perään, kun mätsäreissä tuomari oli Gatsbyn seisomista korjannut. Tämän kouluttajan mukaan Käpy kuitenkin kuulemma seisoo ihan luonnostaan nätisti. Eli kunhan keskityn siihen, ettei se ole aivan jotenkin kummassa asennossa, niin hyvin menee. Plus seisotin sitä herkästi liian lähellä tuomaria. Sain siis hyviä vinkkejä ja yleisesti treenin jälkeen oli ihan mukavat fiilikset.

Siis mitä me oikein tehdään? (Kuva Martta Viljanen)

Lauantaiaamuna fiilikset olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvät! Nukkuminen jäi ihan minimiin ja aamulla jännitti jo kerran niin, että mahaan koski! Onneksi ystäväiseni Martta tuli tukemaan meitä suloisen kummipoikani (5 kk) kera. Martta antoi vinkkejä ja ohjeisti ja Tuukka väläytteli sellaisia hymyjä, että aina välillä odottava kauhu unohtui hetkeksi!

Heti päästyämme paikalle Gatsbyllä oli ego korkealla ja pöhinä pinnassa. Tässä vaiheessa olin valmis lähtemään saman tien takaisin kotiin, mutta lopulta ängettyämme itsemme kehän laidalle odottelemaan, se rauhoittui. Muutamaan kertaan se urahti liian lähelle päästetylle koiralle, mutta muuten makoili Tuukan rattaiden varjossa melkoisen rauhllisena. Päätin kuitenkin esittää koirani noutajahihnassa, sillä se toi minulle hentoista näyttelyhihnaa enemmän varmuutta.

Suurin siunaus oli ehdottomasti se, että olimme luokkamme (nuoret urokset) ainoita! Aivan mahtavaa! Ei ollut ketään juoksemassa pepussa kiinni ja pääsimme melkoisen nopeasti kehästä pois. Juokseminen meni osittain pomppimiseksi ja kerran Gatsby myös ärisi kehän ulkopuolisille belgeille. Seisotuksessa se kuitenkin kesti kehän ulkopuoliset ärinät hienosti ja antoi tuomarin kopeloida itsensä mallikkaasti! Olin siis loppu peleissä tyytyväinen sen käytökseen :) Pienen seisotuksen jälkeen nousi kehätoimitsijan kädessä keltainen lappu ja hän kajautti "tämä koira saa H:n". Minä pinkaisin tässä vaiheessa koiraa kehuen äkkiä ulos kehästä ennen kuin tuomari ehtisi muuttaa mieltään :D

Komia seisoja! (Kuva Martta Viljanen)

Shelttien kehää, joka oli meitä ennen, seuratessa tuli muutamien kommenteista hieman paha mieli. Toiset kehtasivat ihan ääneen ihmetellä, kun joku heidän mielestään selvästi ala-arvoinen yksilö sai ERI:n. En nyt ihan ymmärrä, miten tämä on heiltä pois? Itse tykkäsin erittäin paljon yhdestä näistä "kohu" shelteistä, sillä se oli näppärän näköinen ilman aivan jäätävää pehkoa. Sitten myöhemmin myös huvituin, sillä kuulin kuinka joku hieman ihmetellen mietti, että jotkuthan ovat ihan siitä H:stakin mielissään. Tämä oli hetkeä meidän ilakoimisemme jälkeen eli en tiedä oliko kyse ihan meistäkin? ;)

Olin tyytyväinen tuloksen lisäksi myös siihen, että saimme kunnollisen sekä kattavan arvioinnin, joka tuleepi tässä: Selvä sukupuolileima. (olin niin varma, että meidät nauretaan pois urosten kehästä, eli jee jee!) Kevyet korvat. Kevyt luustoinen, hieman korkearaajaiselta ja ilmavalta vaikuttava uros, jolla kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Muuten kaunis ylälinja. Eturinta ja rintakehä kaipaavat leveyttä ja syvyyttä. Avoimet kyynärpäät (mitäköhän tämäkin tarkoittaa?) Riittävät etu- ja sopivat takakulmaukset. Avoimet kyynärpäät. Turkki ei parhaassa näyttelykunnossa tänään (tai koskaan toim. huom.) Kaunis väri. Melko tasapainottomat liikkeet. Tuomarina siis Helin Tenson.