maanantai 29. kesäkuuta 2015

Ihka oikea australianPAIMENkoira

Tämä viikonloppu on kulunut lampaita ihmetellen Wirneen paimennusviikonlopun merkeissä. Jenny oli ahkera ja järjesti meille Kausalassa kahden päivän mittaisen opetuspläjäyksen. Meidän viikonlopun hauskuus alkoi jo perjantaina, kun Gatsbyn siskot Ilo ja Priya tulivat omistajineen yökylään, sillä tytöillä oli pitkä matka paimentelemaan ja itse asuin matkan varrella. Gatsby oli aivan haltioitunut siskoistaan eikä aina sitten malttanutkaan jättää tyttöjen peppuja rauhaan. Lenkillä liikkuessa meni vielä ihan mukavasti, mutta sisällä Priya sai veljestään sellaisen perskärpäsen, että viritin koiraportin makkarinovelleni ja erittelimme koirat illaksi ja yöksi. Eddie oli koko  ajan mitä hienoin herraskoira (kuten osasin olettaakin) ja hurmasi jopa tytötkin käytöksellään. Gatsbyllä on vielä paljon opittavaa ;)

Käpyläinen kauniiden siskojensa kanssa. Vasemmalla Ilo (Wirneen Ilopilleri) ja Priya (Wirneen Ilmalento).
(Kuva Jenny Söderlund)
Lentävä kyttyrä-Käpy (Kuva Jenny Söderlund)

Yö jäi aivan liian vähäuniseksi, sillä juttua riitti aamuun asti ja herätyskello soi ihan liian aikaisin. Odotin paimennusta sekä kauhulla että innolla, sillä viimeksi homma oli sujunut jopa melko kivuttomasti (ellei telomaani jalkaa lasketa). Viime kerran päheä paimeneni oli tällä kertaa kuitenkin unohtunut kotiin ja pyöröaitauksessa hillui haukkua mekastava vauhtidemoni. Ensimmäinen kierros oli hieman "piiri pieni pyörii" meininkiä eli koira kokosi lampaita minulle, mutta siihen se vähän tuppasi jäämäänkin. Etäisyys oli suurimman osan ajasta ihan hyvä, mutta aina välillä sai muistutella "pois" käskyllä. Keskityimme lähinnä tappelemaan siitä, että pitääkö koiran mennä siihen suuntaan kuin käsken (pitää!) vai voiko se itse vaihtaakin suuntaansa (ei voi!). Aiemmilla kerroilla Gatsby on lähinnä halunnut pyöriä yhtä suuntaa, mutta nyt se vaihtelikin itsekseen reittejään. Minä sitten sain ahdistaa sitä ihan kunnolla itseni ja seinän väliin kepillä uhmaten eikä se silti aina suostunut kääntymään käskemääni suuntaan. Gatsby oli kiihtynyt ja selvisimme treenistä lähinnä vain sen avulla, että se totteli suhteellisen mallikkaasti pysäytyksiäni. Kouluttaja käskikin pysäyttää sitä melkoisen usein, koska koiran kierrokset vain nousivat. Minusta tuntui, ettemme saaneet mitään aikaiseksi ja aloin kiihtyä koirani mukana. Sainkin muistutusta omasta rauhallisuudesta, mutta kun oma hermo menee, niin se menee. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olikin se fiilis, että miksi ihmeessä olinkaan taas kuvitellut paimentamisen olevan hyvä idea!?

Gatsbyn mielestä paimennus on oikein hyvä idea! (Kuva Jenny Söderlund)

Sää oli epävakainen ja näimmekin ihan kunnon sadetta sekä ukkosta auringonpaisteen lomassa. Pyöröaitaukseen syntyikin sateen voimasta keskelle melkoinen mutavelli, joka oli liukas ja hidasti liikkumista entisestään. Olimme lounaan aikana puhuneet minun tarvitsevan lisää vauhtia ja liikkuvuutta pärjätäkseni koiralleni, mutta olosuhteet eivät oikein olleet otollisia. Lähdin toiselle kierrokselle siis melkoisen epäilevästi. Haimme lambit ottoaitauksesta ja koirani kiskoi käteni lähes irti. Se oli aivan jäätävillä kierroksilla ja tunsin oman pinnani alkavan kiristyä. Tällä kierroksella olimme päättäneet tehdä kuljetuksia ja minähän päätin, että niitähän me myös tehdään! En edelleenkään ollut varmaankaan vaaditun rauhallinen, mutta onnistuin olemaan sitäkin päättäväisempi. Lopputuloksena oli minulta tiukkaa käskytystä ja paimen, joka kuunteli ensimmäistä kiekkaa paremmin. Sain siltä vauhtia pois, jotta onnistuin kuljettamaan lampaita ja muistin pitää oman vauhtini tarpeeksi ripeänä, jotta pystyin liikkumaan eikä villakasat kerääntyneet ihan niin tiiviisti jalkojeni ympärille. Muistin myös pysäyttää Gatsbyn ajoissa, jonka jälkeen sain jatkettua vielä omaa liikettäni aitaan asti. Koira ei saa tulla liian lähelle tai lampaat lähtevät ihmiseltä karkuun. 

Odottaaaaaa! (Kuva Jenny Söderlund)

Liian likeellä olevan koiran uudelleen lähettäminen kokoamaan on myös haastavaa, sillä ihmisen pitää pystyä ottamaan askel tai pari ulos lampaista ja tämän jälkeen lähettää koira kaarelle lampaiden taakse. Tässä kohdassa on tärkeään pitää paine koirassa, koska se haluaa rysäyttää lyhyintä reittiä suoraan lauman keskelle. Koira ei saa juosta päin lampaita, sillä tällöin ne hajoavat ympäri aitausta ja tarkoitus on vain tuoda ne takaisin ohjaajalle eli pitää lauma yhdessä. Tässä vaiheessa ohjaaja liikkuu aitauksen keskelle ja koiran ollessa taas tasapainossa (ohjaaja - lampaat - koira asetelmassa) voidaan taas rauhoittaa tilanne eli lopettaa kerääminen ja alkoittaa kuljettaminen. Kuljettamiseen on turha yrittääkään ryhtyä, jos koira paahtaa täysillä! Pistinkin siis kaiken tahtoni, yritykseni ja keskittymiseni koirani jarruttamiseen ja Käpyläinenhän otti ja kuunteli! Onnistuimme kuljetuksissa yllättävän hyvin ja kerrankin tuntui siltä, että kehityimme johonkin suuntaan lajissa. Tässä vaiheessa kouluttaja olikin sitä mieltä, että huomenna uudestaan, mutta intin vastaan, sillä olin ilmoittautunut vain yhdelle päivälle. Hyvästelin ihmiset ja toivotin heille mukavaa seuraavaa päivää, sillä en olisi sunnutaina tulossa enää takaisin.

(Kuva Jenny Söderlund)

Toisin kuitenkin kävi ja soitin Jennylle vielä illalla, että jos nyt sittenkin tulisin vielä kokeilemaan. Viimeinen onnistuminen tuntui hyvältä ja ajatus oikeasti edistymisestä kutkutteli niin paljon, että pyysin naapureita taas tollon ulkoiluttajiksi myös seuraavalle päivälle. Tällä paimennustahdilla kun tuntuu siltä, että olemme aina vain samassa pisteessä eli päivä menee koiran ollessa aivan tohkeissaan ja minun muistutellessa itselleni paimennuksen sääntöjä. En yhtään tiedä, koska seuraavan kerran tulee taas mahdollisuus lampaille, joten päätin ottaa mahdollisuudesta kiinni, kun sellainen kerta tarjotaan!

Kuraparta (Kuva Jenny Söderlund)

Kouluttajamme oli vähän kahden vaiheilla aamulla, että pistäisikö meidät isoon aitaukseen vai ei. Hän kuitenkin armahti meitä ja pääsimme kokeilemaan ensin tuttuun ja turvalliseen pyöröaitaukseen. Olimme puhuneet (tai minä lähinnä kuunnellut) ottoaitauksen tärkeydestä. Gatsby ryysää pieneen tilaan ihan liian korkeilla kierroksilla ja tarkoitus olisi pystyä päästämään se hakemaan joku päivä lampaat ilman hihnaa itsekseen. Niinpä otin tiukemman kurin käyttöön eikä edes pyöröaitausta lähestytty holtittomasti. Aikaisemmin olen hyväksynyt "sinne päin" käytöksen, mutta nyt en hyväksynyt yhtään vetämistä saati kiljumista. Ottoaitauksen suulla minulla olikin innostunut, mutta huomattavasti enemmän hanskassa oleva koira. Koirani rauhallisuuteen keskittyen avasin portin, enkä todellakaan osannut odottaa sitä, että lampaat olisivat tässä vaiheessa itse halunneet aitauksestaan ulos! Olemme meinaan oikeasti joutuneet aikaisemmilla kerroilla ajamaan ne pihalle, mutta nyt ne uhmasivat sekä minua että koiraa ja juoksivatkin meitä päin! Yksi kopsahti suoraan päin Gatsbyä ja toinen oli lähellä vetää jalat altani (taas!) Koira ei tästä hyökkäyksestä ollut milläänsäkään vaan sisuuntui entisestään. Saimme luvan laittaa tämän kolmikon pois ja ottaa tilalle helpommat lampaat, josta olin todella kiitollinen!

Ihhihii kun on jännää! (Kuva Jenny Söderlund)
Seuraavassa ottoaituksessa ei ollutkaan mitään ongelmia, mutta oma varmuus kyllä oli kokenut melkoisen kolauksen. Gatsby olisi halunnut ajaa viereisenkin aitauksen lampaat pihalle, mutta tyydyimme kuitenkin tähän kolmen koplaan. Se kävi vähän uhittelemassa huonosti käyttäytyville elikoille ja olisi varmaan valinnut juuri ne liukkaat lambit meille työstettäviksi! Saimme kuitenkin melkoisen saman kaltaisen treenin aikaiseksi kuin edellisenäkin päivänä eli kuljetuksia sekä rauhoittumista. En joutunut syyttä suotta pysäyttelemään Gatsbyä, mikä oli hyvä ja se oli kierroksistaan huolimatta kuulolla. Itsekin pysyin rauhallisempana, mutta vaateliaana, mikä tuntuikin toimivan! Komensin turhasta huutamisesta sekä painotin koko kropallani sekä kepillä pysäytyksiä sekä himmauksia. Muistin myös kertoa koiralle, mitä oltiin tekemässä! Olen usein vain huitonut kepilläni ja ainoa oikea käsky jonka olen antanut, on ollut "pois" etäisyyttä vaatiessani. Nyt otin suunnat käyttöön lähetyksissä ja muistin useimmiten kertoa koiralle kuljetuskäskyn "siitä". Koira tosin lähtee itsekin yleensä mukaan omistajan liikkeeseen eli seuraa laumaa tasapainopisteessä ilman käskyäkin, mutta hyvähän se olisi silti sille koiralle opettaa! Tällä kertaa pyöröaitaus tuntuikin hieman ahtaalta eli tila loppui kesken kuljetuksissa, kun seinät tulivatkin niin nopeasti vastaan.

(Kuva Jenny Söderlund)

Lounaan jälkeen olinkin jo melko valmis kokeilemaan onneani isommassa aitauksessa (monta kertaa isompi kuin pyöröaitaus) tosin jännitin silti melkoisesti. Gatsbyn rauhallisempi sisko Tintti kävi meitä ennen ja kuumui melkoisesti isossa tilassa. Mietin jo kauhuissani, että jos Tinttikin kiihtyy, niin kuinka kovaa Käpyllä tulisikaan menemään... Saimme kuitenkin haettua lampaat suhteellisen hillitysti ja tällä kertaa ne tosiaan olisivat mieluummin jääneet ottoaitaukseensa. Yksi pisti jarrut kiinni nurkassa ja tuijotti Gatsbyä, mutta pieni sisupakkaukseni ei ollut elikosta milläänsäkään vaan eteni itsevarmasti lammasta kohti. Lampaat eivät onneksi karanneet isolla alueellakan kauas ja sain kuljetettua Gatsbyn rauhallisesti lähemmäs niitä aukealla. Jätin koiran maahan ja kävelin lampaita kohti. Lampaat olivat kilttejä sylilambeja eli sain imaistua ne helposti mukaani. Tässä vaiheessa lähdin kävelemään niiden kanssa aitausta ympäri ja vapautin Gatsbyn. Se oli yllättävän rauhallinen vaikkakin pyöri melkoisesti. Tämä on kuulemma yleistä kokemattomille paimenkoirille, sillä ne eivät tajua vielä ettei laumaa tarvitse koko aikaa kerätä ohjaajalle. Sain kuitenkin liikuttua aitauksessa sekä pysäytettyä koiraani tarvittaessa vaikkakaan en saanut sitä pysymään lauman takana kuten olisi ihanteellista. Sainkin lopetettuamme vinkin, että olisi kananttanut pysyä lähellä aitaa, jolloin minulle olisi jäänyt vain yksi sivu, miltä koira olisi yrittänyt ohi. Tällöin sitä olisi ollut paljon helpompi kontrolloida! Porttien läpi kuljetuksissa jätin Gatsbyn maahan ja kävelytin kiltit lampaat itsekseni oikeista väleistä. Tässä ehkä oli hieman huijauksen makua :D Saimme kuljetettua lampaat melkoisen onistuneesti koko kentän ympäri sekä takaisin ottoaitaukseen. Missään vaiheessa Gatsby ei koittanut räjäyttää laumaa tai ollut korvaton kauhistus!  

Kuuliainen super paimen ♥ (Kuva Jenny Söderlund)
Viikonlopun anti oli siis huikea enkä olisi vielä aamulla (tai edes vuoroamme odottaessamme) ikinä uskonut meidän pystyvän näin itsenäiseen työskentelyyn. Kouluttajamme istui meistä välillä kymmenien metrien päässä ja minä selvisin koirani sekä kolmen lampaan kanssa kunnialla. Sain hillittyä itseni enkä kiihtynyt. Sain hillittyä koirani, joka ei kiihtynyt liikaa. Sekä muistin pitää huolta lampaista, jotka tosin tekivät isoimman työn puolestani, mutta silti! Tämä lasketaan voitoksi vaikkakin tästä on vielä erittäin pitkä matka mihinkään oikeaan osaamiseen!

Loppuun vielä muistiinpanot tärkeimmistä:

  • Ottoaitaus määrittelee sen, miten paimennus tulee sujumaan. Jos koira räjäyttää lampaat pihalle, nekin kiihtyvät ja niiden paimentaminen on huomattavasti työläämpää. Rauha siis maahan!
  • Kerääminen ja kuljettaminen ovat kaksi täysin eri asiaa eikä niitä pidä yrittää tehdä samaan aikaan. Kerätessä omistaja on paikoillaan ja kuljettamisessa saa liikkua.
  • Kuljettamiseen ei voi lähteä täydestä vauhdista eli koira pitää rauhoittaa ensin.
  • Muista kertoa koiralle mitä ollaan tekemässä!
  • Koira lähetetään kuljetuksen jälkeen keräämään lampaita aina pidemmän kaaren mukaan eikä se saa rysäyttää missään nimessä laumaa päin.
  • Kuljetuksessa koiran paikka on lampaiden takana eikä se saa ohittaa niitä vaan se puoli kuuluu ohjaajalle.  
  • Äälä suotta kehu tai höpötä. Saksalainen komento on pop!
  • Pysy itse rauhallisena (se kaikkein vaikein allekirjoittaneelle)


Koiran jarrutusta (Kuva Jenny Söderlund)


Ja sitten kuljetetaan (Kuva Jenny Söderlund)



5 kommenttia:

  1. Hieno Käp! Kiva kun tulitte molempina päivinä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käpynen oli aikas mahtis tosiaan :) Kyllä kannatti tulla myös sunnuntaina!

      Poista
  2. Hienoa menoa teillä oli! Ja tosiaan löytyy kivasti jo malttiakin :) Toi sun kuvaus siitä, miten porttien suorittaminen siellä isossa aitauksessa tapahtui, oli hauska :D

    VastaaPoista
  3. Hienoa menoa teillä oli! Ja tosiaan löytyy kivasti jo malttiakin :) Toi sun kuvaus siitä, miten porttien suorittaminen siellä isossa aitauksessa tapahtui, oli hauska :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vain! Ollaan kyllä kehitytty molemmat! Teitä on aina ilo seurata, kun teillä se yhteistyö sujuu ja rauhallisuus pysyy!

      Huijaaminen on aina hauskaa :D Mä en kestänyt ajatusta siitä, että Gatsby olisi siellä pienemmässä tilassa yrittänyt kiertää meitä koko ajan, joten tosiaan parkkeerasin sen aina portin toiselle puolelle! Näin homma sujui oikein mukavasti :)

      Poista