Blogi tuntuu täyttyvän treenipostauksista toisensa perään. Niinpä ajattelin kehua, että koiralajeissa editymisen lisäksi myös arjessa ollaan menty eteenpäin. Meillähän on arki normaalisti suhteellisen mutkatonta, jos kaikki sujuu totutusti, mutta vierailut muualle tai meillä vierailevat ihmiset saavat Gatsbystä usein niitä vähemmän ihania piirteitä esille. Se on kuitenkin suhtautunut koko ajan rauhallisemmin siihen, että meillä käy joku ja pystyy nukkumaan vieraiden joka liikkeen seuraamisen sijaan. Mökkeilimme venetsialaisten kunniaksi viikonlopun veljieni ja heidän lastensa kera. Lasten suhteen ei ole koskaan mennyt paremmin! Gatsby kuunteli lapsia pääosin hyvin eikä pussannut ketään hengiltä. Sitä sai silittää ilman kauheita hepuleita ja vastavuoroista rakkausmyrskyä. Jopa vuoden ikäinen kummityttöni sai nauttia pääosin omasta henkilökohtaisesta tilastaan ja innostui jopa antamaan kätensä omatahtoisesti koiran nuoltavaksi. Gatsby puolestaan kunnioitti myös sitä, että käsi vietiin vuoroin pois innokkaan kielen ulottuvilta. Eihän kaikki edelleenkään ollut täydellistä, sillä pieni parka innostui aina kauheasti jälleennäkemisestä, jos se oli käynyt lenkillä tai osa porukasta oli välillä käynyt vaikka pihalla ilman sitä. Rauhoittumisprojekti on siis edelleen work in progress, mutta kehitystäkin on tapahtunut!
 |
| Kuiva koira |
Suuri ja kuolaava kehitys koettiin tänään, kun saavuimme kotiin. Päästin Gatsbyn takapihalle ja kohta sieltä kuului Gatsbyn vartiohaukahdus. Sen enempää ajattelematta huikkasin vain, että ei hätää ja niinpä puhina loppui. Gatsby vahtii ihan erilailla esimerkiksi mökillä ja vahtiminen jää usein päiväksi tai pariksi "päälle". Koirulini tuli itsekseen sisään, kun kehuin sen hiljenemistä. Jokin sen olemuksessa kuitenkin hieman itseäni hämmensi ja päätin käydä kurkkaamassa, mille se oli pöhissyt. Yllätykseni oli suuri, kun näin naapurin nöffin aidan läpi tuijottamassa meille päin. Gatsby on pystynyt taas jättämään nöffipaholaiselle räyhäämisen ja tulemaan kutsusta sisään, mutta se on aina ehtinyt kirota rääkyen ennen kuin olen sen sisään saanut. Nyt se kuitenkin lopetti rähjäämisen ensin, rauhottui ja tuli pyytämättä sisään! Aivan huikeaa luopumista! Olen siitä niin ylpeä ja jos tämä tulee tavaksi, niin olisin sanoinkuvailemattoman onnellinen! Muutenkin Gatsby on osoittanut nopeampaa palautumista rähjäämistarpeestaan ja toivon tämän olevan lupaava askel oikeaan suuntaan eikä vain joku hämäävä ihmeellinen helppousvaihe...
 |
| Märkä koira |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti