Kaverikuvia

Agility on edelleen ihan huippua! Treenit sujuivat eilen taas todella kivasti ja epiksissä sössityt kepit menivät täysin normaalisti. Jostakin syystä Gatsby tiputti pari rimaa, joka on todella harvinaista. Toki sille tulee joskus puhtaita arviointivirheitä ja vahinkoja sattuu, mutta kaksi rimaa per treenit on meille paljon. Toisaalta koiraakin säästääkseni treenaamme yleensä 55 cm rimoilla ja nyt oli osa 60 cm korkeudella. Ehkä pitää siis ottaakin treeneihin myös näitä korkeampia ettei tuo totu hyppäämään vain tiettyä korkeutta? Gatsby on lisännyt äänenkäyttöään treeneissä eli saattaa haukkua muutakin kuin epävarmuutta. Tästä minulle huvikseen huutamisesta olen sille huomauttanut ja se onkin ollut vähenemään päin jo nyt. Pari viikkoa sitten ongelma tuli ja nähtävästi alkaa mennä parissa viikossa myös ohi! Muutenkin hallilla odottelu alkaa olla aika kivutonta, mikä on aivan ihanaa! Eilen hallilla oli uusia koiria ja pari niistä haukkua murrasivat toisilleen. Gatsby pystyi kuitenkin olla osallitumatta tähän ja vaikka korviaan höristelikin, niin pysyi nätisti maassa makoilemassa. Kentällähän sen voi parkkeerata helposti käskyn alle ja se nökötti aivan upeasti paikallaan meidän tutustuessa seuraaviin ohjauskuvioihin. Tämän saman rauhallisen asenteen kun saisi siirrettyä niiden kentän rajojen ulkopuolelle, niin elämä olisi täydellistä! Kentän ulkopuolella kun minun pitää keskittyä siihe koko ajan, mutta kentällä unohdan helposti sen olemassaolon pikku pätevyyspakkaukseni makoillessa täydellisen kiltisti paikoillaan!

Ollaan nähty myös ihanaa Elsaa!

Oma asenteeni omaan osaamiseen on muuttunut. Enää en ahdistu, kun kouluttaja kertoo ohjelmassa olevan jotain haastavempaa ohjauskuviota vaan lähden kokeilemaan luottavaisin mielin. Onnistumisia on tullut eikä enää vaan niitä vahinko-onnistumisia, kun minulla ei ole hajuakaan miten koira ymmärsi mennä minne sen pitikin! Alan ymmärtämään koko ajan paremmin ja tekemään rohkeammin. En enää seisoskele tönkkönä paikallani hämmentyneenä läheskään yhtä paljon kuin edes vaikka kuukausi sitten. Minäkin liikun ja olen oppinut samalla katsomaan sitä koiraakin. Tulee niin hyvä mieli, kun tuntee kehittyneensä vaikka paljon on toki vielä opittavaa!

Miten se voikin saada itsensä aina tähän kuntoon!?

Lomalla on tietenkin ollut ihanasti aikaa ja olemme mökkeilleet Gatsbyn kanssa sekä nähneet sukulaislapsiani. Nähtävästi kolme vuotta on maaginen ikä sillä Gatsby oli alkuinnostuksensa jälkeen todella järkevästi vuoden ikäisen kummityttöni seurassa. Normaalisti Gatsby ei meinaa malttaa antaa ihanuuden olla rauhassa vaan haluaisi koko ajan pussata ja seurata tytöntylleröä. Nyt se kuitenkin kävi kohteliaasti nuuskuttamassa ja vain minimaalisesti pussaamassa. Muuten se malttoi antaa lapsen olla. Tämä on huikeaa kehitystä! Se suhtautui myös toisen veljeni lapsiin järkevämmin eikä innostunut juoksemaan kaikkiin leikkeihin mukaan. Viisivuotias tosin oli kätevän pussattavalla korkeudella ja koska toista jännitti, niin pieni paimeneni käytti tilaisuutta häikäilemättä hyväkseen. Gatsby oli jopa sitä mieltä, ettei hänen tarvi pienimmäistä väistää vaan koitti murrauksellä estää lapsen kulkua. Gatsby sai tästä aikas suoran palautteen minulta, johon se itse alistuikin, eikä ongelmia onneksi ollut tämän jälkeen. 

Gatsbyn kaunis leikkikaveri Lippe (Wirneen Lahjakas Lurittaja)

Olemme omatoimitreenailleet sekä nähteet koirakvereitakin. Viime kerran jäljestelystä ei ole mitään järkevää sanottavaa. Tuo oli selvästi välillä upeati jäljen päällä, mutta hukkasi sen sitten mystisesti. Olimme Gatsbyn velipuolen Novan kanssa hommissa ja oli hauska huomata veljesten samankaltaisuus työskentelyssä. Molemmat höpsöläiset kun jäljen hukattuaan mieluitenn ostivat nokkansa taivasta kohden eivätkä tunkeneet sinne maahan! Koirani (kuten kai moni sen sukulaisitakin) on myös todistanut olevansa melkoinen roturasisti. Se leikkii hieman vaihtelevasti muiden koirien kanssa, mutta kun näimme siskopuolen tytön Lipen, niin paimenet olivat ihan erottamattomat! Lippe oli kyllä kaikin puolin oikein hurmaava nuori neiti, joka pussasi enoansa super söpösti useampaankin otteeseen!

Ja taas likaisena.. Lipessä lutakoissa rypeminen ei näy yhtään niin hyvin! Pitänee seuraavaksi hankki musta koira!

Hurrrjimus!