Pelastustreenit ovat palanneet kesätauolta ja ensimmäinen treenikerta meni testaten, että koira vielä homman muisti. Parin onnistuneen treenin jälkeen otimme pitkästä aikaa outoja maalimiehiä; yksi höpötteli, toinen oli kiven päällä sadeviittaan verhoutunut möykky ja kolmas liikkuva. Gatsby on käyttäytynyt melko maalimiesystävällisesti, tosin sadeviittainen sai ison pusun (muttei ryykäämistä!) Omaksi huojennuksekseni viittasankari ei tuottanut yhtään jännitystä pienessä vipeltäjässäni. Höpöttelevää tuo vähän aikaa katseli, mutta ilmaisi kuitenkin hienosti! Liikkuva oli aikaisempaan verrattuna todella liikkuva eli liikkui koko alueella eikä vain pientä sovittua rinkiä. Niinpä ilmaisumatka kasvoi selvästi liian pitkäksi, sillä minut kyllä haettiin, mutta haukkua en osakseni saanut. Kyllä hieman Gatsbyn ilmeestä epäilin sen maalimiehellä käyneen, mutta olen ennenkin onnistunut paineistamaan siltä valeilmaisun, joten annoin olla. Löytyihän maalimies uudestaankin ja oikeassa tilanteessa olisin varmasti kyseisestä reaktiosta lähtenyt aluetta koiran kanssa tarkistamaan. Radiopuhelimet olisi kyllä kivat treeneissä juuri näitä tilanteita varten! Voisi auttaa sitä koiraa, jos tarvitsee ja olisi varmaan saatu hieno ilmaisukin, kun olisin ollut itse varma maalimiehellä käymisestä.
 |
| Joko saa lähteä etsimään? -ilme. Omasta sairaasta pääkopasta kertonee jotain se, että Gatsby on mielestäni tässä kuvassa ihan törkeän söpö! Kuolavaahtoinen kaikkineen! ♥ |
Tänään saimme aikaiseksi kivan pitkän kertomismatkan, jolla ilmaisu toimi vielä kaiken lisäksi upeasti! Siitäkin huolimatta, että itse olin skeptinen koiraani seuratessa, sillä olimme sopineet alustavasti hieman eri paikan maalimiehelle. Onneksi Gatsbyyn ei epävarmuuteni tarttunut ja vaikka koitin vetää sitä omalla liikkeelläni sinne, missä kuvittelin maalimiehen olevan, niin se vei minut kärsivällisesti oikeaan paikkaan! Toinen eksyjä oli aivan uudessa piilossa alueella, missä yleensä maalimiehet ovat ylhäällä hylättyjen liukumäkien ym. päällä. Olinkin aivan varma, ettei tuo tajuaisi etsiä maassa rojujen alla piileskelevää. Olin taas väärässä ja upeasti toimi pikku koiran nenutin!
 |
| Etsimisen iloa! |
 |
| Huutoa luvan kanssa! Maalimies on löytynyt! |
Aluksi otimme myös Wictorin seurassa hengailua. Gatsby huusi alkuun hurjana, sitten pystyi jo keskittymään hetkellisesti minuun ja pieniin temppuihin kunnes taas ärsyyntyi Wictorin läheisyydestä. Oli aivan sama, missä asennossa W oli tai ettei se vilkaissutkaan Käpyä. Aina välillä tuolla vaan meni hermot ja se koitti huutokonsertilla ajaa ärsykkeen pois. Lopulta kuitenkin Gatsby rauhoittui, kun olin kyykyssä ja silittelin sitä. Käpytin jopa ihan itse käänsi pyllynsä toista urosta päin, rentoutui silminnähden ja oli autuaan välittämättömässä mielentilassa. Rapsuttelin ja kehuin sitä hetken jos toisenkin, talutin sen täysin löysällä ja rennolla hihnalla autoon, jossa se vielä joi ja napsi makupaloja Wictorin mennessä automme ohi. Jokin sillä naksahti päässä ja se luopui täysin huutamisesta. Olin järjettömän ylpeä! ♥ Ei siis mainita sitä, kuinka paljon se autossa huusikaan omaa vuoroaan odotellessa...
 |
| Palkaksi sai lempparilelussa roikkua, mutta välillä piti käydä varjossa lataamassa riekkumisakkuja! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti