Tänään uskalsin jälleen kerran jättää koirat vahtimaan asuntoa keskenään. Kävin hakemassa loput kamani vanhempieni nurkista tyhjällä autolla (ei siis koiria takakontissa) ja olin poissa viitisen tuntia. Näin naapurin pihassa ennen kuin menin sisään, joka osasi raportoida, että haukkumista ei ollut esiintynt, mutta jotain oli kolahtanut. Sisällä minua odotti huojentuneen iloinen blondi, joka oli selvästi hieman stressannut yksinoloa. Mutta ainoa asia, mitä se oli tutkinut oli pussillinen proppuja. Joku tyhmä vaan oli laittanut ne lipaston päälle, josta ihanaa rapisevaa aarretta tavotellut koira oli tiputtanut osan kokoamatonta sängyn runkoa. Mutta ovissa ei ollut merkkiäkään murtautumisyrityksistä eikä mitään oltu tuhottu! Eli jee jee jee ja JEE!
Fero ansaitsee myös tänään kuvan itsestään blogiin:
 |
Tsemppiä Feron kotiuttamiseen. Onneks vielä on aikaa sitä treenata. :)
VastaaPoistaKiitos, kiitos :) Tänään mulla oli eka työpäivä eli tänään testattiin ihan tosissaan herran yksinjäämisen sietokykyä. Ja kuulemma oli ollut ihan hiljaista ja sisällä ei näykynyt mitään jälkiä tälläkään kertaa! On varmasti auttanu se, että naapurit on tullut tutuiksi ja on täten turvallisempaa olla kotosalla ilman mua :)
Poista