Fero ei ole hyvä jäämään yksin uusissa paikoissa. Esim. edellinen muutto tuli aika kalliiksi, kun karvakasa tuhosi erinäisiä ovia, sälekaihtimia ja listoja yrittäessään pakoon kauhiasta loukusta. Ja kun kysyin naapurilta, oliko se pitänyt meteliä, niin hän ilmoitti huomanneensa aina välillä, että "hei, nyt se lopetti hakkumisen!" Eli metelitaso oli ollut aika tasaista pienin taukojen saattelemana. Niinpä olen ollut aika huolissani, miten isompi koirani tulee kotiutumaan uuteen asuntoomme.
Tänään kokeilen ekaa kertaa jättää Feron yksin uuteen kämppään. Olen käynyt sitä ennen toki pieniä eriä poissa ja ne ovat menneet ihan hyvin. Kerran tosin vein vaan roskiksen ja kun tulin takaisin, Fero steppasi sen näköisenä, että jotain luvatonta oli mielessä tehdä. Ei ollut iso tuholainen onneksi vielä ehtinyt keksiä, mitä se olisikaan voinut tonkia/pureksia/raapia/yms kivaa.
Tänään siis valmistauduin jättämään sen ilman valvontaa ja tein valmisteluja. Naulasin pahvin ulkooveen ja laitoin takaoven eteen tuolin ym. Fero makoili käytävän matolla, kun olin lähdössä ja laitoin sille Tötsän (se muuteen nuolee jalkansa verille ahdistuessaan). Kävin rauta- ja ruokakaupassa ja mietin koko ajan, että muistinko laittaa kaiken syötävän pois tai kuinkakohan paljon Fero onkaan haukkunut tai onko se kaatanut jotain tai satuttanut itsensä tai tai tai...
Kotiin tullessani kuuntelin heti autolla, että hiljaiselta kuulostaa. En ollut vielä varma, oliko tämä hyvä vai huono merkki. Vedin syvään henkeä ja avasin oven. Ja näky oli mitä yllättävin! Fero makasi samassa kohdassa kuin lähtiessäni eikä mihinkään oltu koskettu! En voi sanoin kuvata kuinka hyvä mieli tästä tuli! Voi kun koiran voisi jotenkin palkita jälkikäteen hienosta yksinolosta! Yritin olla innostumatta liikaa, koska niin lähdöt kuin kotiintulotkin olisi hyvä hoitaa mahdollisimman vähäeleisesti, mutta kyllähän koira ihmisestään näkee, että nyt on aihetta iloon! Niinpä Fero kävi nappaamassa keltaisen siilipallonsa suuhun ja ynisi hieman mielissään. Pakkohan kyseistä kapinetta oli mennä hieman takapihalle sen kanssa heittelemään heti kun sain ruuat kylmään!
Loistava alku! Toivottavasti huomisen postaus jatkaa samaa rataa eikä ole viiden sivun pituinen lista siitä, mitä oli mennyt pieleen kun koirat jäivät yksin.
Random kuva päivän ilostuttajasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti