Ei lepoa ahkerille

Lauantaina oli vuorossa taas pelastuskoiratreenit. Tällä kertaa oltiin hieman eri maastossa varikolla, tosin alueen reunoilla oli metikköäkin. Gatsby sai etsiä ihan ilman apuja tällä kertaa neljä maalimiestä. Se näki, kun muut menivät piiloihin ja sen jälkeen lähdettiin tuulen paremmalta puolelta ukkeleita hakemaan. Ekana löytyikin kakkonen, mutta se ei menoa haitannut! Gatsby löysi kyykistyneen ihmisen ja ryntäsi innoissaan luokse! Nameja sateli ja häntä heilui kauhiasti! Sitten jatkettiin ja hyvin nousivat muutkin piiloutuneet ja viimeinen varsinkin, jonka luokse juostiin melkein vielä isommalla innolla :) Taitaa pentunen ymmärtää, mitä haetaan takaa!

Lopuksi vielä pieni tokoilu sessio ja hienosti pieni taas keskittyi muhun! Ei haitanneet muut koirat, ihmiset tai paikalla pörränneet isot äänekkäät koneet. Muiden pujottelut sujui hienosti, luoksetulosta ei ainakaan vauhtia puutu (odottaminen tosin on suht äänekästä) ja sivulla istuttiin nätisti. Loppupalkkana oli tervu-pennun Wictorin kanssa leikkiminen. Tässä pari kännykällä napsittua otosta tapahtumasta:

Oli vähän liian nopeita kuvattavia mulla :)

Lauantaina meille saapui myös vieraita! Haimme kaverini Annin linkkuasemalta Gatsbyn kanssa, kun viimeksi kaupunkikierroksella mokomat suhisevat vempeleet oli pennusta hieman outoja. Tällä kertaa pentu ei välittänyt niistä tippaakaan! Jee! :D Ihanasti tuulessa rapisevat lehdet olivat pennun mielestä ihania, mutta jätti ne hienosti rauhaan, kun kaivoin vähän peuraa taskusta. Tapasimme myös odotellessa nuoren kivan eurasierin omistajineen, joten odottelu sujui oikein rattoisissa merkeissä :)

Bussin odottelu oli tuulista puuhaa!

Sunnuntain puolella kävimme noukkimassa sieniä ja pentu pääsi mukaan. Se tervehti hienosti (ehkä hieman pomppuisesti) pientä taaperoa sekä kuunteli mua erinomaisesti vapaanaollessaan. Muut ihmiset ja koirat saivat kulkea läheltäkin rauhassa. Ainoastaan pari tuttua ihmistä luvan saatuaan Gatsby kävi pusuttelemassa :) Hienosti oli pikkuinen taas ja sai jopa Anniltakin kehuja, vaikkei hän mikään isoin koiraihminen olekaan! Mikään ei olekaan pennun kanssa tuntunut mitenkään vaikealta paitsi ajan riittäminen. Aina haluaisi, että ehtisi tekemään vähän enemmän ja pentu saisi kasvaa hieman hitaammin :) Toisaalta on ihanaa nähdä miten se oppii ja kehittyy huimaa vauhtia! Saisi vain pysyä palleroisen näköisenä pidempään :)