Uusi vuosi uudet kujeet!

Ensinnäkin hyvää uutta vuotta  kaikille lukemaan eksyneille! Iltapäivällä kävin väsyttämässä Gatsbyn työkaverini takapihalla borderterrieri Speedyn, australianterrieri Dadan sekä perro Rockyn avustuksella. Illala meillä vietettiin vuodenvaihdetta villisti kotona, varmuudeksi verhot kiinni. Pauke kuului ihan selvästi sisään, mutta kukaan koiristani ei siitä välittänyt. Muutama isompi mäjäys sai pennun nostamaan päätään, mutta hyvin rennosti oltiin. Vähän ennen keskiyötä päätin mennä takapihalle raketteja katselemaan. Istui portaalle ja sain hyvää seuraa osakseni: Fero istui oikealle puolelleni rapsuja kerjäämään ja Gatsby parkkeerasi itsensä vasemmalle sivulleni. Pentu oli hieman ihmeissään välähdyksistä ja nytkähti pariin otteeseen vieressäni. Pian se kuitenkin rauhottui, kävi omatoimisesti kauempana pissalla ja palasi takaisin viereeni. Sekin sai rapsuja osakseen ja niin me otimme uuden vuoden taivaan välkkyessä vastaan.

Näin kauhusta lamaantuneena meillä otettiin rakettien räiske vastaan.

Gatsby on alkanut nostamaan pientä koipeaan päivittäin pissaamisen yhteydessä. Se on sitä tehnyt satunnaisesti jo kaksikuukautisesta, mutta nyt se on tosiaan päivittäinen ilomme... Edelleenkää se ei mitenkään merkkaile, mutta yrittää väittää teinistyvänsä pikkuhiljaa. Pentu se on edelleen ja saisi sellaisena vielä pysyäkin mahtollisimman pitkään! Lisäksi kun ollaan vessahuumoria lähellä, niin Gatsby on vähentänyt huomattavasti kakansyöntiä! Jee! Se syö enää lähinnä muiden eläinten jätöksiä (ja yhtenä päivänä taisi mennä taas ihmisen kakkaa) mutta lenkillä ei tarvitse enää kyylätä sitä hulluna. Olen oikein onnellinen tästä kehityksestä!

Tänään heti aamusta (kymmenen jälkeen...) ovikellomme soi ja naapurin Trippi-nöffi tuli kyselemään riekkuseuraa. Fero metelöi oviaukossa niin maan perusteellisesti oudolle mustalle isolle otukselle, mutta rauhottui pian ulkona. Lähdimmekin siis neljän koiran voimin metsään, missä vierähtikin mukavasti lähemmäs pari tuntia. Fero rauhottui nöffin suhteen, kun sai olla vapaana ja huomattuaan toisen harmittomaksi. Eddie ei jostakin syystä halunnut pentua komentaa, vaikka tolleri-herraa isompi nuorukainen olisi niin kovin mielellään vähän paininut Eddien kanssa. Eddie yritettiin monesti kaataa tassunhuitaisuilla ja jopa sen selkään kiivetä. Pieni papapraiseni otti hyökkäykset hyvin tyynesti vastaan ja minä jouduin sitä taas puolustamaan. Samalla tajusin, että Gatsby on jättänyt siinä kiinni riekkumiset kokonaan, mikä sai minut oikein hyville mielin :) 

Vastaan tuli paljon ihmisiä ja muutamia koiriakin ja kaikki ohitettiin mallikkaasti! Gatsby oli lähes koko ajan vapaana ja kuunteli loistavasti "ohi" käskyä. En aina joutunut ottamaan sitä edes tykö, kun siitä näki, että ei aio mennä ihmisiä pusuttelemaan. Se keskittyi muhun (ja herkkuihin) jopa silloin kun ihmiset pysähtyivät karhunpoikaa ihastelemaan. Tripillä on aivan mielettömän ihana silkkinen turkki ja se on Gatsbyn solakkuuteen verrattuna ihanana pentumainen! Se jopa pyllähtelee ja kellahtelee todella helposti, kun taas oma pentu on kehittynyt todella ketteräksi sekä nopeaksi kiitäjäksi metsässä. Aluksi Trippi oli hieman liian innoissaan ja keskittyi lähinnä kaatelemaan Gatsbyä, mutta loppu lenkistä pennut innostuivat uudestaan peuhaamaan ja yhteinen sävel löytyi! Trippi huomasi, että juoksuleikit toimivat pienemmän kaverin kanssa paremmin ja ekaa kertaa jopa juoksi Gatsbyä pakoon! :D Pieni siniseni yritti isoa mustaa paimentaa ja välillä vinkui ja haukahteli turhautuneena, kun toinen ei ohjaavista taklauksista ollut milläänsäkään. Kerran Gatsby sai Tripin tosin kaadetuksi!

Muutenkin olemme viime aikoina törmänneet yllättävään määrään vapaanaliikkuvia koiria viime aikoina. Pari päivää sitten laumani keskelle pyyhälsi nelivuotias bretoni, joka oli oikein asiallinen herraskoira. Omistajakin oli mukavan ymmärtäväinen Feron alkupöhkimisten suhteen ja ymmärsi, kun sanoin päästäväni sen mielellään vapaaksi. Haukahdukset loppuivatkin siihen ja bretoni sai nauttia Feron propellihännän suloisuudesta :) Välillä tosin Gatsbyn leikkiessä uuden tuttavuuden kanssa, Fero kävi haukkumassa niille. Se ei selvästi ollut ihan varma, oliko niiden leikki hyväksyttävän rajoissa vai ei. 

Toisena päivän metsästä tultaessamme olin juuri saanut kaikki koirat hihnaan, kun paikalle tupsahti musta belgianpaimenkoira rouva Olga. Päästin pennun ja Feron hihnat käsistäni ja niin kaikki tervehtivät toisiaan oikein mallikkaasti. Olga ei tainnut olla ihan nuorimmasta päästä ja oli hyin itsevarmanoloinen. Niinpä se ei ollut moksiskaan kolmesta uteliaasta kuonosa, jotka sitä tutkivat samaan aikaan. Lopulta se lähti takaisin postinhakupuuhiin, joista se oli karannut meittiä katsomaan. Nämä kohtaamiset eivät ole haitanneet minua yhtään, mutta hieman on alkanut mietityttämään, koska metsästä ilmestyykin se vähän vähemmän ystävällinen kaveri, jonka omistajaa ei näy missään. Itsellä kun on kaksi eritavalla toisia provosoivaa kaveria: Fero haukkuu ja räyhää epävarmasti ja Eddie taas pomottaa kaikkia häntä ja korvat pystyssä...

Moni listaa blogiinsa tulevaisuuden suunnitelmia. Itselle tulee ihan lusmu olo, kun ei ole kauheita tavoitteita itselle asetellut. Tajusin tosin, että gatsbyhän on jo kesällä sen ikäinen, että voisi muutamaan kisaan osallistua. Hainkin nyt rally-toko ryhmään ja sillä voisi olla mukava aloittaa kisaura kesällä ja jättää ne totisemmat tokoilut ensi vuoteen? Toki kai molempiakin voi tehdä samaan aikaan. Itselle kuitenkin tuo pelastuskoirajuttu on se ykkänen ja siihen menee jo kaksi päivää viikosta. Sitten on perjantaina toko-treenit ja jos nyt saamme vielä rallyn heitettyä mukaan, niin eiköhän aika tule kulumaan ihan mukavasti :) Katsotaan sitten keväämmällä mihin asti ollaan kehitytty. Tässä kuitenkin nyt muutaman oikeakin tavoite:

Eddie:

- pysyä terveenä, tosin kasvaimia on pukannut nyt niin tiheään että taitaa olla turha tavoite...

- täyttää se 14, jotta voimme lähettää Jari Aholle nännätys kortin, kun hän meinasi, ettei Eddie tule niin pitkään elämään

- pysyä maailman söpöimpänä pikku papparaisena!

Fero:

- se on alkanut nyt pennun tulon jälkeen ignooraamaan mun käskyjä, joten sille pitäisi palauttaa korvat

- pystyä luottamaan siihen pennun kanssa myös mun poissaollessa, jotta pentu saisi olla vapaasti kotona

- täytyy seurata sen niveliä, sillä joulunaikaan huomasin, että se menee todella jännän hitaasti maahan

Gatsby:

- päättää ilmaisutapa pelastuspuolella ja opetella se toimivaksi

- käydä edes yksissä möllitokoissa/rally-kokeissa/mätsäreissä

- kasvattaja aikoo meidät viedä varmaan Ruotsiin MH-luonnekuvausta suorittamaan eli sieltä hyväksytty tulos

- tutustua tuohon pikku touhottimeen paremmin sekä rakentaa edelleen meidän yhteistyötä

- kuvata pieni lonkiltaan ym. terveeksi

Kaikki on oudon harmaata...