Tän viikon teema on ollut: mulla on aika hienot koirat! ♥

Feron yksinolot on olleet täydellisiä! Olin unohtanut yhtenä päivänä tyhjän leipäpussin pöydälle ja siinä se oli vielä, kun tulin kotiin! Tämä on melko historiallista! Roskiskaappi on korjattu ja myös roskis on päässyt muuttamaan takaisin paikalleen eikä sitä ole kukaan väkivalloin känyt tonkimassa. Parhautta! Lisäksi Feron "stressitassu" (jota se siis nuolee verille asti) on vihdoinkin taas oikeasti hyvällä mallilla. Pidän sillä tötsää päivisin ja öisin, mutta en kotona ollessani. Yhdessä vaiheessa se tosin ovelasti ehti nuolla tassunsa minun mukamas valvovan silmäni alla aina vaan uudestana verille. Torstaina aamulla herätessäni kukaan ei tökkinytkään mua kaulurin kylmällä ja kovalla reunalla. Meinasin painua takasin peiton alle ja kirosin itseni jo aivan pohjiin! Miten olinkaan voinut unohtaa laittaa tötsän Ferolle illalla!? Nyt se tassu on taas aivan kauhea! Ja yleensä herään sen nuolemiseen eli miksei nyt käynyt niin? Tarkistuksen jälkeen vastauksesksi selvisi, että en ollut herännyt koska eihän Fero ollutkaan itseään nuollut! Yö siis selvittiin ilman tötteröä ja olin todella helpottuneen iloinen! Nyt pitää muista olla ahnehtimatta, jotta tassu pääsee varmasti parantumaan. Se on nyt kahteen otteeseen päässyt nuolemaan sen uuden terveen ihon rikki kun karva on alkanut kasvaan ja kutittaan. Pönttö päässä siis vaan sitkeästi ja palkkioksi saamme elää taas ehkä useammankin kuukauden ilman koko härpäkettä?

Fero on ollut myös hieno isoveikka Gatsbylle. Ne leikkivät päivittäin ja Fero on oppinut asettamaan rajoja pennulle. Eniten mieltä lämmittää se, että Fero on osannut reagoida juuri oikein Gatsbyyn eli se ei komenna sitä liian rajusti vaan juuri asiaan sopivalla tavalla. Hieman Fero edelleen sietää gatsbyltä pentumaista riekkumista selvästi enemmän kuin haluaisi, mutta se ei enää ota stressiä meidän kotiin putkahtaneesta vierailijasta. Gatsbystä on selvästi myös Feron silmissä tullut meidän lauman jäsen <3

Meillä on alkanut muodostua tiistaiperinteeksi työkaverini borderterrierin kanssa touhuaminen. Tällä kertaa suuntasimme ihan oikesti lenkille ja nappasin Feron mukaan. Se ei välittänyt pienestä ruskeasta terrieriraketista yhtään vaan tallusti vain meidän ihmisten mukana. Fero oli koko lenkin rento eikä ottanut paineita edes Speedyn ja Gatsbyn leikeistä vaikka ne aina välillä vähän kovempiääniseksi painimiseksi yltyivätkin! Fero sai ansaittuja kehuja myös tylkaveriltani, jota alkuun selvästi iso koira jännitti. Kartomani tarninat Feron hieman vähemmän kunniakkaista hetkistä eivät myöskään varmaan auttaneet asiaa... Mutta Fero oli hienosti kuulolla, ei haukkunut edes vastaantuleville koirille (isolle mustalle bernillekään!) ja otti nätisti kädestä sille tarjotut herkut. Se käyttäytyi ikänsä tuomalla arvokkuudella eikä Speedykään sitä yhtään kokeillut alistaa vaan koirat hienosti jättivät toisensa kohteliaiden alkunuuskaisujen jälkeen rauhaan.

Muutenkin lenkit ovat ihanien ilmojen myötä pidentyneet ja koirat ovat käyttäytyneet niilläkin erinomaisesti! Fero ja Gatsby saavat painatella vapaana, Eddie tyytyy lähinnä hihnaelämään kun ei se enää kuule ja ei myöskään irtiollessaan juurikaan mihinkään edes mene. Vieraat ihmiset ja koirat on ohitettu hiljaa ja Ferokin on päässyt ohittamaan useita ihan vapaana. Gatsbystä näkee hyvin, jos joku on tulossa ja yleensä tässä vaiheessa astun polun viereen ja pyydän koirat luokse. Kolme ahnetta silmäparia tuijottaa hienosti nameja kun muut menevät ohi. Torstaina tosin olimme vasta pimeän aikaan lenkillä ja nähtävästi pimiän turvin kokoontuu todella epäsosiaalisten otusten kerho. En ymmärrä miksi yksikin mies jäi meille puhumaan, kun minä selvästi keskityin omiin koiriini ja hänen koiransa ei muista tykännyt. Koitin kohteliaasti sanoa, että kohta irtioleva pentu kyllä lähtee teittiä moikkaamaan kun samoinen ihme sitten tapahtui... Toinen koira sille hieman ärhenteli, tosin ei mitenkään pahasti. Gatsby suostui tulemaan pois ja päätin taluttaa nami-nenäedessä taktiikalla myös irti olevan hoffilaisen pois tilanteesta. Fero hieman toisen koiran kohdalla katsahti ärisevää otusta, mutta hienosti pysyi mukana! Samoin eräs toinen lamppu pimeässä ei pystynyt kontrolloimaan sitä vertaa omaa yhtä koiraansa, jotta olisivat voineet mennä meistä ohi vaikka olimme pois polultakin. Hieman ärtyneenä kaivoin varmuudeksi hihnat esiin ja hienosti mentiin kimpassa ohi! Yhden pienen pöhähdyksenalun Fero ehti muodostaa, mutta lopetti alkuunsa kiellosta! Taitava iso otus! <3 Tapasimme onneksi myös kivoja ihmisiä, kuten aikaisemmin tapaamamme labradori ja lunnikoiralauman (jossa siis viisi koiraa). Fero ei tällä kertaa haukkunut edes alkuun vaikka toiset pimeästä putkahtivatkin, Eddie hieman liehakoi tyttöjä, mutta oli hieno herraskoira ja Gatsby ihastui sille hieman ärhentelevään lunnikoiratyttöseen. Gatsby yritti kaikkensa saadakseen toisen jahtaamaan itseään. Pöhkö pieni! 

Gatsbyn elämässä alkoi myös uusi aikakausi hienon sisäsiisteyden myötä. Aussien-lapsonen ei joudu enää yöksi häkkiinsä vaan saa nukkua vapaasti (parkkeeraa itsensä sänkyni viereen peitolle). Aluksi hieman jännitin, keksiikö tuo puuhaa itselleen yöllä, mutta ainakin arkiyöt ovat olleet tarpeeksi lyhyitä eli se on hienosti yönsä nukkunut. Aamuisin ei edes tule odottamaani yllätyspomppuhyökkäystä sänkyyn, tosin perjantaina se hyppäsi sänkyä vasten. Tämäkin on mennyt odotettua paremmin, sillä se aina välillä salaa käy nokosilla Eddie vieressä. Kerrankin oli kaksi niin söpöä kerää sängyllä, että teki pahaa komentaa pieni alas, mutta pakko mikä pakko. Olen ainakin mukamas päättänyt, että minulla ei enää koira sänkyyn tule. Eddie on erityinen, mutta se tuo niin paljon hiekkaa ja karvaa yms. roskaa sänkyyn, että ne tulee olemaan se ainoa asia, mitä ei tule ikävä sitten joskus. 

Gatsbyn kanssa on otettu hieman noudon alkeita. Ostin oikean kapulan ja nyt ollaan kaksi kertaa ihan vaan tökitty sitä kuonolla. Ekalla kerralla Gatsby ei millään meinannut tajuta, miksi kapulan olemassaoloa pitäisi muka huomata, mutta autoi ottamalla sen käteeni. Kun toisesta kädestäni ei nami irronnut nuolemalla eikä tökkimällä, siirtyi pentu toiseen käteeni toiveikkaana. Samalla se tietenkin tökkäisi kapulaa, minä hihkaisin innostuneen "jes"sin ja ruokaa satoi taivaalta. Ekan harjoituskerran lopussa alkoi jo tökkiminen sujumaan suhteellisen hyvin. Toisella kerralla Gatsby osasi tökkiä jo maassa makaavaa kapulaa ja pystyi siirtämään sen  hieman kauemmaksikin ja silti tuo hienosti hakeutui sille! Melkoisin viksu kaveri mulla :)

Olemme myös treenanneet (tosin erittäin vähän) rally-tokoa varten. Lähinnä oikealla seuraamista, jalanali puolenvaihtoa sekä täysikäännöksiä molemmilla puolilla seuratessa. Hieman oli saamatonolo kuitenkin kun suuntasimmme perjantai-iltana kyseisen lajin treeneihin. Turhaan silti murehdin, sillä Gatsby on loistava pieni koira! Tosin ei ihan niin pieni kuin luulen: sen piti kiertää edestä oikein kautta sivulle (eli selän takaa). Tässä vaiheessa kyykistelin ihan turhan alas ja sainkin vetäjältä käskyn koittaa uudestaan kyykistelemättä. Ja katsos vain! Sehän onnistui :) Meillä oli myös houkutus-osio, jossa oli kaksi kivannäköistä lelua maassa. Hieman mietin, että Gatsby ei niistä välittäisi, mutta mitä vielä! Lelua lähestyessämme se alkoi vetää hullunlailla (ooneksi oli hihnassa!), mutta luovutti pian ja seurasi tämän jälkeen upeaasti! Vetäjäkin sanoi, että kun sain Gatsbyn huomion uudestaan itseeni, niin sitä ei vähempää voinut lelut enää kiinnostaa! Seuraava kierros kun tehtiin ilman hihnaa, niin lelut jäivät aivan huomiotta! Jee! Sivulla tehtävä istu-seiso-istu liikesarja tuotti hieman hämmennystä, sillä Gatsby ei varmaan koskaan ole seisonut sivullani. Tämä näkyikin vähän, mutta saimme kehuja Gatsbyn hienosta asennonvaihdosta! Kaiken kaikkiaan paimeneni suoritti taas sille annetut tehtävät mahtavasti ja vetäjäkin kehui sitä!

Nyt lauantaina vaaleanpunainen kuplani hieman poksahti. Gatsby herätti minut seitsemän jälkeen hyppäämällä sänkyyn eikä meinannut kuunnella "alas" käskyjäni pätkääkään. Jouduin nousemaan saadakseni sen alas. Tämän jälkeen se alkoi puuhailla omiaan ja kohta vikisikin takaovella. Papatkin olivat sen verta havahtuneet, että koko poppoo kävi tässä välissä aamupissalla. Sitten sainkin nukkua melkein yhdeksään, kunens sänkyyni änki taas sinne kuulumaton vierailija ja Feronkin pää tunkeutui ynisten herättelemään. Luovutin ja lähdimme lenkille. En muista koska olisin nauttinut lenkistä vähemmän. Sää oli kaunis, mutta pennun käyttäytyminen oli kaukana kauniista! Se popsi kakkaa minkä kerkesi ja pitkästä aikaa yritti roikkua Eddiessä kiinni. Se on myös oppinut väijymään Fero kun se pääseee hihnasta ja rääkyy sitä leikkimään kanssaan. Tästä kaikesta jo hieman ärtyneenä päätin kuitenkin ottaa noista pitkästä aikaa kimppakuvan ja Gatsbyn paikallaistuminen katosi taivaan tuuliin. Sain hädin tuskin kännykän esiin, kun tuo jo kirmasi perään. Palautin sen aina vain takaisin, joka taas häiritsi Eddietä joka puolestaan lähti välillä pennun perään. Fero istui kuin hieno tatti, mutta pentu kokeili kyllä oikein urakalla kärsivällisyyttäni. Ei se mitään, jos se olisi vain noussut, mutta se juoksi mun luokse, hyppäsi, joskus jopa hieman kokeili purra ja lopulta sai mut luovuttamaan. Kiukkuisena pihisten päätin jatkaa lenkkiä ja olin jo onnistunut rauhoittumaankin, kun meitä vastaan tuli ärisevä kääpiösnautseri luokse. Aluksi kaikki koirani tulivat taas luokse, mutta tällä kertaa Gatsby ei antanutkaan toisen koiran mennä meistä nätisti ohi vaan kirmasi sen luokse. Se on selvästi päättänyt, että ärisevät koirat vain tarvitsevat hieman Gatsby-rakkautta tullakseen paremmalle tuulelle. Omistajaa tämä ei kuitenkaan pätkääkään ilahduttanut ja lenkki loppui suunniteltua lyhyempään kun samaisessa kohdassa pääsi kätevästi kääntymään kotia kohti.

Yksi suhteellisen onnistunutkin kuva kuitenkin saatiin.

Enimmäkseen ne olivat kuitenkin tätä luokkaa...

Ehkä loppuun pitää sen verran kehaista, että vaikka Gatbsy söikin tänään kakkaa, se ei ole ihan kohtuullisen pitkään aikaan kikkareita suuhunsa keräillyt. Sitä ei tarvitse enää lenkeillä kytätä hulluna, mikä on myös tehnyt lenkkeilystä todella paljon miellyttävempää! Eli ei elämä nyt ihan huonoa ole :)

Päivää vaille kuusikuukautinen kojootinalku <3