Treenejä ja tuhoja

Työt alkoivat taas kivan parin viikon loman jälkeen. Loman aikana Feron yksinolot oli todella vaihtelevia. Se kärsii heti, kun rutiini muuttuu. Toimeliaana poikana se oli tosiaan löytänyt tiensä rokiskaappiini ja levitellyt roskia yllättäen ympäriinsä ja vaikka siirsin roskiksen kaapista pois, niin siellä oltiin käyty tästäkin huolimatta. Loman lopulla sitten päätinkin hankkia lapsilukon kappiin ja tyytyväisenä (tai todella univelkaisena) lähdin tiistaina töihin ja palasin kotiin, jossa oli sitten kiskottu kaikki keittiön vetolaatikon lattialle. Niissä ei pitäisi olla mitään syötävää ja Fero olikin tyytynyt pureskelemaan kaulinta, elmukelmurullaa sekä repimään leivinpaperia silpuksi. Olin kuitenkin tyytyväinen, ettei roskiskaappini ollut auki, joten roskis sai muuttaa takaisin omalle paikalleen. Tässä kohtaa tarinamme saakin sen odottamattoman käänteen. Fero todisti olevansa kaikkea muuta kuin lapsi, johon ei täten myöskään lapsilukot päde. Se ratkaisi ongelman repimällä oven saranan irti kaapin seinästä ja palkitsi itsensä kolmella palallla homeista paahtoleipää. Omistajaa palkitsi sotkun siivoaminen ja huonosti voiva koira joka sitten haisi ensin koko illan ja kakkasikin ilokseni lopulta aamuyöstä sisälle. 

Eniten tässä ahdistaa se, että Fero usein alkaa suojelemaan noita aarteitaan eli niin kauan kuin se voi varastaa jotain, niin en uskalla päästää Gatsbyä sen kanssa samaan tilaan työpäiväksi. Lisäksi en usko minkään porttisysteeminkään auttavan, sillä jätin Feron tunniksi Gatsbyn huoneeseen luun kanssa lähtiessäni Gatsbyn kanssa ulos ja se oli tullut portista läpi. Kyseessä on siis itsetehty portti listoista ja aitaverkosta. Se oli repinyt alimman listan irti, saanut verkkoa taivutettua ja lopulta nostettua koko roskaa sen verran, että oli mahtunut ali... Sillä on ihailtavaa tarmoa tehdä kiellettyjä asioita... En oikein tiedä, mitä asialle voisi tehdä. Se kun palkkaa itse itseään noissa tilanteissa ja niitä sattuu vain, kun en ole itse kotona. Normaalisti ruoka saa olla pöydillä ihan rauhassa, kunnes lähden johonkin. Sitten alkaa armoton seikkailu eräällä blondilla otuksella ja aina välillä seikkailu on tuottanut oikein tulostakin. Välillä sitten tyydytään syömään vaikka edes talouspaperia, jota on hyvä sitten kakkia ympäriinsä. 

Olen nyt yrittänyt lisätä sen aktiviteetteja, jos vaikka pennun takia joskus vanhempia koiria vähemmän huomioiva omistaja olisi syypää tähän tuho-aktiivisuuteen. Olen pidentänyt lenkkejä (joilla Fero saa olla myös paljon vapaana) mutta se ei kulje enää ihan yhtä kevyesti kuin ennen. Se ei juurikaan juoksentele tai muuten fyysisesti rasita itseään. Keppien perään ei kiinnosta juosta ja lempparipallonsakin se hylkää keskelle korpea hetken kuluttua. Fero on alkanut leikkiä Gatsbyn kanssa enemmän ja ne nujuavat lähes päivittäin, mutta ei vanhempi osapuoli sitäkään kauaa jaksa. Olen ottanut sen kanssa enempi koulutusta ja nenunkäyttöäkin, joka jopa sitä kiinnostaa. Pääsipä Fero yksiin oikeisiin treeneihinkin, joista kerron kohta lisää. Aktiivisemmasta viikosta huolimatta tänään kotona odotti tämä: 

Se oli repinyt roskiskaapin oven kokonaan irti vaikkei siellä edes mitään sisällä ollutkaan. Toiveikasta. Ainoa ratkaisu jonka tällä hetkellä keksin on se, että en enää ikinä lähde kotoa ilman Feroa mihinkään. Kuulostaa oikein toteutettavissa olevalta suunnitelmalta tämä...

Mutta nyt iloisempiin uutisiin! Torstaina oli taas pelastuskoiratreenit. Olin suunnitellut jo ilmaisun harjoittelemista, mutta sitten menimmekin erään mökin pihaan, jossa oli varastorakennuskin. Pitihän tätä ihmettä päästä harjoittelemaan eli Gatsby pääsi ekaa kertaa elämässään rakennukseen etsimään! Pienihän se oli, mutta kivasti tavaraa täynnä, joten haastetta riitti. Hyvin kuitenkin löytyi ukot sisältä ja ulkoa. Gatsbylle on ollut kerran aikaisemmin makaava maalimies, jota se hieman jännitti. Nyt pyysinkin sille siis sellaisen, mutta tällä kertaa pojulla ei ollut mitään ongelmia mahallaan pötköttävän ihmisen kanssa! Se joutui myös tekemään töitä liinassa, mikä haittasi sitä yllättävän vähän eli ei olleskaan :) Minä sen sijaan sain juosta sen perässä puita ympäri, eli mua liina häiritsi ja paljon! Lopuksi kävimme harjoittelemassa rakennuksessa olleita melkein tikkaiksi luokiteltavia portaita. Gatsby ei meinannut millään aluksi uskoa, ettei sisällä ollut enää etsittäviä vaan tarkisti alueen huolella. Sen jälkeen se suotui kuuntelemaan pyyntöjäni ja kokeilemaan rappusia. Aluksi se ei meinannut millään haluta hilata takapäätään askeleelle, mutta muutaman toiston jälkeen se kiipesi jo aika näppärästi ylöspäin. Pidin varmuudeksi valjaista kiinni ja annoin sen kiivetä vain sylikorkeudelle, jolloin nostin sen alas. Kerran Gatsby kuitenkin yllätti minut ja kääntyikin itse alaspäin ja tuli hienosti rappuset ihan itse myös alas! Ketterä pieni!

Perjantaina rally-tokoiltiin oikein urakalla. Koska yhdistyksen hallivuorolla oli rally-toko treenit 18-19 ja meillä on rally-kurssi 20:15-21:30 niin ahneuksissani päätin mennä molempiin! Päätin kuitenkin olla odottamatta aivan super suorituksia pennulta, joten otin Eddie ja Feron matkaan mukaan. Jokainen pääsikin vuorollaan rataa suorittamaan. Eddie ei odotettavasti ollut hallista tai koirista moksiskaan. Se teki kohtuullisesti töitä, tosin kuurous hieman hidasti meidän menoa. Ihan kaikille jutuille kun ei ole käsimerkkiä ja aina välillä papan katse haahuili. Samaten se, etten enää ole ihan niin justiinsa siltä asioita vaatinut... Helppo elämä näkyi suorituksessa, mutta tyytyväinen papparaiseen olin silti! Feroa jännitin hieman, sillä vaikka olemme treenanneet paljon muiden koirien rauhallisia ohituksia ja huomioimatta olemista, niin vähän arvelin sen saavan aivan jäätävän huudon aikaiseksi. Mutta näin ei käynytkään! Se pöhisi hieman pihalla, mutta lopetti hienosti käskystä. Sisään halliin mentäessä se selvästi jännittyi ja päätti, ettei näin isolle joukolle kannattanut alkaa huutamaan. Se keskittyi hienosti muhun ja nameihin sekä antoi vieraan miehen namitella sekä rapsutella itseään! Vaivanpalkakseen kyseinen mies sai sitten reilun 30 kiloa koiraa istumaan jalkansa päälle :D Fero haukkui ainoastaan kerran yhdelle isolle sakemanniurokselle, joka tuijotti sitä ohimennessään hievahtamatta. Äkkiä kuitenkin nami naaman eteen taktiikka rauhoitti tähisijän :) Fero oli yllättävän rento ja pystyi jopa suorittamaan radan! Sehän on siis opetettu seuraamaan oikealla puolella, kun lenkillä näin on helpompi kulkea ja kun siitä ei mitään toko-koiraa olisi kutienkaan saanut. Niinpä olin yllättynyt kuinka hyvin se kulki myös vasemmalla, tosin käännökset olivatkin aika rujoja, mutta mitäs pienistä! Meille molemmille oli varmasti iso juttu koko kokemus ja sain olla Ferosta ylpeä, mitä ei tapahdu järin usein. Se tulee vastaisuudessakin pääsemään aina välillä joihinkin treeneihin tätä menoa mukaan! 

Gatsbykin pääsi kerran kokeilemaan rataa, mikä sujui oikein mukavasti :) Alkuun se oli aivan tohkeissaan päästessään vihdoin autosta ulos, mutta rauhottui pian sekä keskittyi tekemiseen hienosti. Tunnin odotteluaika treenien välillä käytettiin auton tankkaamiseen, itse piipahdin Kodin Terrassa hakemassa pari juttua sekä lenkkeilimme koko porukan voimin vieraissa ympäristöissä HIHNASSA. Yllättävän hyvin meni, tosin kolmen hihnan kanssa on haasteensa. Tai oikestaan kolmen hihnan ja pennun kanssa on haasteita. Pieni kun hyppii ja loikkii milloin kenenkin hihnan päältä ja on vähintään itse hetkessä solmussa. Papathan kulkevat nykyään lähes moitteettomasti, mutta pieni paimen kun heitetään soppaan mukaan, niin johan on mukavata! 

VAU:n rally treenien ajaksi Eddie jäi Gatsbyn häkkiin syömään luuta ja Fero auton takatilaan oman herkkunsa kanssa. Treenien lopuksi autossa odotti kaksi ihan tyytyväisenoloista koiraa eli tämäkin meni odotettua paremmin. Hieman mietin, miten Eddie autossa viihtyisi odottamassa, mutta erittäin rauhallinen tuhisija minulla takapenkillä oli :) Gatsbyn omat treenit sujuivat hieman paremmin kuin viikkoa aikaisemmat. Tosin aluksi se huuhaili hieman Tara-kelpien ja viereisen agilityn äänien perään, mutta kun sain luvan ottaa hihnan pois, niin meno helpottui (eikä varmaan vähiten siksi, etten joutunut murehtimaan hihnaan sotkeutumista puoltenvaihdoissa ja kun mokoma ei saisi kiristyäkään mistään syystä missään vaiheessa, niin haastavaa oli!) Gatsby seurasi ohjeistuksiani hyvin, hyppi ehkä vähemmän vaikkei palkkaa koko aikaa tippunutkaan (pystyimme jopa juoksemaan pätkiä) ja seurasi niin oikealla kuin vasemmallakin mukavasti! Teimme erilaisia täysikäännöksiä tällä kertaa, joissa treenien vetäjä oli korvaamaton apu! Yhdessä kohtaa koiran pitää pyörähtää itse ympäri ohjaajan selän takana ohjaajan itse pyöriessä myös. Kuulemma Gatsby teki tämän hienosti samoin kuin takaa puolenvaihdoksen, mutta itse yllättäen en nähnyt kuin alun ja lopputuloksen. Mahtavasti se keskittyi ja suoritti sille uusiakin liikkeitä uskomattoman hyvin! Olimmekin ryhmässä selvästi muita nopeampia (vai tuntuiko vain itsestä) suorittamaan radan kuin muut. Gatsby sai paljon kehuja vetäjältä ja taisinpahan minäkin saada muutaman. 

Onnistunut fiilis jäi kaiken kaikkiaan vaikka taas odottelut olivat hieman haastavia. Yhdessä vaiheessa Gatsby turhautui ja alkoi kometamaan minua. Se hyppäsi, tai yritti hypätä sillä seisoin sen hihnan päällä, ja puri mihin yltti. Reidessä onkin mustelma tästä episodista. Silloin kun se on noin kiihtynyt, niin se ei kuuntele (tai en vain saa omaa tahtoani kuulluksi) joten paras tapa rauhoittaa se, on napata pentu syliin. Mitä enemmän sitä roikottaa, sen nopeammin se rauhoittuu. Niinpä nytkin nappasin sen yläkropasta eteeni roikkumaan, jolloin eräs ryhmäläinen kommentoi Gatsbyn venhkeiden pienuutta: "Siis sehän onkin poika! Sillä oli niin pieni pippeli etten meinannut huomata!" Tämä oli nyt jo toinen kerta kun Gatsbyn miehisyyttä tällä tavalla vähätellään! Minusta se on oikein sopusuhtainen pienelle pennulle! ;) Lopuksi taas pieni riekkuminen Taran kanssa ja yö nukuttiin oikein rauhallisesti :)

Tänään lauantaina oli vuorossa lisää pelastuskoiratoimintaa. En tiedä miten, mutta treeneihin hujahti neljä tuntia... Pari uutta ihmistä oli mukana ja alkuun tulikin paljon höpistyä toiminnasta ja omista koiristamme sekä uusien tyyppien koirista. Gatsby sai tämän aikaa rallatella Wictorin kanssa, mitä sen pienet pentuanturat eivät oikein kestäneetkeen. Osittain jäätynyt asfaltti irtosoralla sai yhden sen anturoista vuotamaan verta. Muutamassa muussakin oli nirhaumia. Se pääsikin siis rauhoittumaan autoon ja oli viimeinen treenattava. 

Tänään otettiin vihdoinkin sitä ilmaisun harjoittelemista! Olen päättänyt, että Gatsby siis löydettyään maalimiehen juoksee takaisin luokseni, kertoo löydöstään (varmaan haukahtaa) ja kun sanon "näytä" se alkaa sahata minun ja ukon väliä, kunnes pääsen maalimiehelle itse. Tätä alettiinkin nyt siis harjoitella tänään ihan vain niin, että urhea vapaaehtoinen (joka sai osakseen 13 kiloa pomppuja ja pusuja) kyykistyi pienen matkan päähän. Sitten juoksimme kilpaa maalimiehen luo (en tiedä miten, mutta Gatsby voitti joka kerta!) ja minä odotin, että Gatsby katsoisi minuun, jotta voisin kaivaa makkarat maalimieheltä ja pennun palkata. Tähän mennessähän maalimiehet ovat pojun palkanneet, kun se on heidät onnistunut löytämään. Alamme nyt siis opettamaan Gatsbylle, että myös minä olen näissä hommissa tärkeä :D Aluksi Gatsby odotetusti lähes nuoli uhrinsa hengiltä sekä hyppi ja pomppi sen ympärillä/päällä. Oma ajoitukseni ei ollut ihan kohdillaan eli en huomannutkaan heti kun se oli kuulemma vilkaissut muhun päin. Toisella yrittämällä keskityinkin paremmin, kehuin sitä juuri oikealla hetkellä ja kaksi seuraavaa yritystä menivät jo hyvin! Gatsby edelleen kiipesi maalimiehen syliin, mutta katsoi melkein heti muhun! Loistava alku! Harmittaa, kun tätä voisi hyvin harjoitella kotona, mutta ei ole ketään, jonka kanssa harjoitella... Mulle onneksi luvattiin, että ensi kerralla voidaan ottaa esim. heti alkuun Gatsbyn kanssa muutama toisto ja vielä lopuksi toinen setti. Onneksi koira on nopia oppimaan eli ei pakosti mene ihan kesään asti kunnes se pääsee taas oikeasti etsimäänkin!  

Kyllä ne osaa olla aika söpöjä :)

Tai supersöpöjä! Taustalla olevaa sotkua ei saa huomata!