Pentunen pieni palleroinen vai jo kojootin koipeliini?

Nyt se on iskenyt myös tähän osoitteeseen. Se inhottava, ärtyisäksi ja väsyneeksi tekevä lenssu. Menin eilenkin nukkumaan yhdeksän jälkeen aivan uupuneena. Töihin olen raahautunut, kun siellä ei nytkään oikein meinata pärjätä kun on kaksi muutakin ihmistä poissa ja sijaisia ei saa ottaa säästösyistä. Töissä on vielä energia juuri ja juuri riittänyt, mutta kotiin päästyä olen lyhistynyt aika tehokkaasti telkan eteen. Haluan erikseen kiittää pientä Ikiliikkujaani siitä, ettei se ole ainakaan toistaiseksi oireillut tekemättömyyttä. Lenkit on kutistunut aika minimiin, tosin meidän n. 10 minuutin päivittäiset perustreenit on pitäneet pintansa jopa yskimisen keskellä. 

Meillä oli hieman suorittamisvaikeuksia sivulletulossa etukautta viime rally-treeneissä. Niinpä saimme sen kotiläksyksi (joku hullu kun erikseen pyysi läksyjä :D) Olen pariin otteeseen ottanut sen ihan rallyn kyltin mukaisesti eli näin:

(Annille tiedoksi, että rally-tokossa on siis tälläsiä kylttejä, jotka kertoo mikä liike pitää seuraavaksi suorittaa). Koira otetaan siis eteen istumaan, josta Gatsby vielä viime viikolla osasi tulla sivulle vain vasemmalta puolelta. Niinpä oikelta puolelta menoa ollaan nyt harjoiteltu. Koska se alkoi sujua nyt kolmannella treenikerralla jo niin etevästi, päätin kokeilla tajuasiko se sitä normaalisti seuratessa. Tein itse täyskäännöksen vasemmalle ja käskin sen kiertää sekä osoitin auttavalla kädellä. Ja sieltähän tuo viuhahti kuin olisi aina täyskäännökset tehnyt näin! En olisi edes pystynyt säästelemään kehujani jos olisin yrittänyt! Aivan mahtavaa soveltamiskykyä varsinkin noin nuorelta! Eddie on aina ollut myös nopea yhdistämään oppimaansa eri tilanteissa ja eri asioihin, mutta Ferolle taa joka tilanne melkein pitää opettaa erikseen. Gatsby seuraa tässäkin asiassa enemmän vanhempaa isoveikkaansa, josta en voisi olla tyytyväisempi! 

Harjoittelimme myös seuratessa liikkeestä maahanmenoja, joissa peppu yritti koko ajan jäädä pystyyn! Sain muutamalla toistolla vihdoinkin nopeamman maahanmenon ja erikseen istu-maahan-seiso vaihdoissa ne olivat myös nopeita. Viimeksi treeneissä Gatsby oli hieman hämmentynyt, kun liikkeitä pitikin suorittaa sivullani eli pienoisesta epävarmuudesta varmaan hitaus tänäänkin johtui. Sen sijaan seuratessa pyörähtäminen sekä jalan alta puolenvaihdot sujui oikein mallikkaasti! Samoin sivulle perusasentoon hakeutuminen. Gatsby on alkanut varmuudeksi tarjoamaan sitä aina, kun käskyä ei heti tulekaan :) On tainnut oppia, että siitä asennosta alkaa aina työt :D Esimerkiksi ruokakippoa odottaessa se on tällä viikolla varmuudeksi hilannut pienen peppunsa sivulleni ja onhan se ruuansaantia nopeuttanutkin , myönnän :)

Gatsby myös yllätti minut tällä viikolla katoamalla tässä suuressa kämpässäni. Tajusin lattialla tietokoneeni kimpussa ähertäessäni, että yleensä kaikki tälläinen houkuttaa tietyn auttavan karvakasan paikalle. Niinpä lähdin sitä etsimään. Sitä ei näkynyt makkarissa, ei kylppärissä, keittiössä tai olohuoneessa. Olin hämmentynyt ja kiersin uudestaan. Sitten kurkkasin tuulikaappiin ja siellähän suljetun oven takana killitti silmäpari pimeässä! Olin onnistunut sen lenkiltä tultuamme jättämään sinne! Muistan hätistäneeni Eddietä pois, mutten ollut huomannut harmaata pientä paimenta... Gatsby oli ollut suljettuna varmaan puolisen tuntia eikä ollut päästänyt inahdustakaan! Normaalisti se alkaa huutamaan ja kovaa, jos se yritetään muista eristää. Nyt se olikin vaan hämmentyneenä hengaillut tuulikaapissa! Ota tästäkin nyt selvää :D

Gatsby myös ehti täyttää muutama päivä sitten puolivuotta, mikä tuntuu aivan hurjalta! Tässä huono seisomiskuva vertailtavaksi pienen palleroisen rinnalla:

6 kuukautta (ja upea tausta...)

Ja syyskuussa pienenä palleroisena! (Kuva Maija Piippo)

Jonkun verran sanoisin muutosta havaitsevani.

Aion pitää tämän postauksen "jee jee mulal on mahtava pentu" postauksena eli en aio mainita, että Fero oli onnistunut laittamaan eilen hellan päälle ryöstäessään patalapu ja nyt mun hellan sulake lähtee aina irti taulusta samalla kun itsekin lähden.