RALLIA!

Tai paremminkin rally-tokoa! Kuten kirjoittelin ennen joulua, meillä oli taannoin pelastuskoiraporukalla rally-toko treenit ja vähän ihastuin siihen meidän hömpötellessä Gatsbyn kanssa mukana. Puhuin siitä työkaverilleni, jonka borderterrierin kanssa olemme käyneet nyt useaan otteeseen riehumassa, ja hän osasi vinkata heidän järjestönsä rally-toko kursseista. Otinkin yhteyttä vastuuhenkilöön ja heti pääsimme kuuden kerran lyhytkurssille! Olisimme päässeet toiseenkin muuten, mutta kurssi huipentuu viralliseen kisaan, johon Gatsby olisi vielä kahden kuukaudenkin päästä liian nuori osallistumaan. Pääsimme kuitenkin nyt vasta-alkajille sopivalle "Oikeasti oikealla"-kurssille, joka alkoi perjantaina. 

Löysin hallin, josta olin hieman ylpeä, sillä gepsin ilmoittaessa "olet perillä" ei näkynyt kuin pimeitä tehdasmaisia rakennuksia. Kurvasin rohkeasti sivutielle ja sen jälkeen oli helppo arvata, että farmariautojen letka kuuluisi mitä todennäköisimmin koiraharrastelijoille :) 

Kurssi on melko myöhään ja aluksi jouduimme odottelemaan, kun ohjaaja teki rataa, mihin meni lähemmäs 20 minuuttia. Odottavan aika on tunnetusti pitkä ja kun Gatsby oli täynnä intoa sekä energiaa, oli odottaminen aika väsyttävää. Toisaalta hyvää treeniä sille, että muita ei tarvitse päästä katsomaan, mutta hallissa aidatun kehän laita oli suhteellisen kapia ja ihmisiä kulki koirinensa melko useasti ohi. Toisten koirien haukkuessa, saadessa huomiota, riehuessa sekä saadessa nameja, oli pikku aussie välillä aika kierroksilla. Keskittyi hienosti kyllä muhun pyytäessäni, mutta toisaalta en halunnut väsyttää sitä ennen ihan-just-kohta-toivottavasti-alkavaa oikeaa treeniä. Niinpä osan ajasta se sai hillua (eli vetää ja huudahdella) ja osan ajasta teki sitten töitä mun kanssa. Miten muut tämän tilanteen hoitaisivat?

Kun rata oli valmis, koirat jätettiin laidalle odottamaan omistajien mennessä tutustumaan rataan. Onneksi laidalla oli häkkejä, joissa oli vielä peittämismahdollisuus. Gatsby piti nytkin ääntä, mutta vähemmän kuin jos olisi jäänyt vain jonkun pideltäväksi tai se olisi sidottu johonkin kiinni. Häkitys tosin tuotti pienelle karkailijalle vaikeuksia, sillä ensin se pääsi kokonaan häkistä karkuun, kun alaklipsu oli unohtunut laittaa kiinni. Kun ovi olikin sekä ylhäältä että alhaalta säpissä, niin Gatsby änkesi sitten taipuisaa verkkoa vasten itsensä oven rakoon jumiin... Lopulta oli pakko vaihtaa häkkiä hieman tukevampaan malliin, josta tosiaan kuului aina välillä vaativia rääkäisyjä.

Rataantutustumisesta huolimatta (oli joku ihan oikea alokasluokan kisarata) osasin olla hieman eksyksissä. Toisinsanoen minä häsläsin ja sekoilin, Gatsby teki innolla perässä mitä mun ohjauksista nyt sattui ymmärtämään. Ohjaaja oli hyvän tuntuinen: sanoi suoraan kun tein väärin ja kun yritin saada koiraa seuraamaan oikealla, niin kuulemma huidoin oudosti, jolloin Gatsbykin viuhtoi ties missä :D Oli tosi kiva saada heti palautetta ja korjausehdotuksia sekä varmistuksia, jos ei ollut itse varma jostakin. Luulin esim oikealla seuraamisen olevan aivan liina sinnepäin ja väljää, mutta kuulemma oli ihan sallittavan rajoissa. Myös meidän hieman jo harjoittelema eteenistuminen jää välillä aika vinoon Gatsbyn suunnatessa sivulle ja olin huolissani sen jäävän lisäksi liian kauaksi musta. Ainakin rally-tokoon molemmat asiat olivat enemmän kuin kunnossa. Samoin namitin kuulemma liikaa (lähes imutin) eli tätäkin vähennettiin sitten. Hienosti Gatsby seurasi tyhjää namikättä, tosin hyppyloikkiminen lisääntyi namittoman käden myötä. Samoin juoksuosuus meni aikamoiseksi loikkimiseksi, kun samalla piti tehdä spiraalia! Tuli otettua samalla melko halvat perjantainkännit, kun tuli ihan hyvällä vauhdilla pyörittyä ympyrää ja samalla tuijotettua alaspäin koiraa! 

Kivaa oli ja Gatsby oli loistava, mistä se saikin kouluttajata kehuja, kuten muutkin paikallaolleet. On ihanaa, kun on koira jota ei tarvitse maanitella tekemään mun kanssa! Lisäksi leikki loppupalkkana maistui tosi hienosti, mikä oli myös mukava huomata :) Lopun superpalkkio oli 8-kuukautinen Tara-kelpie, jonka kanssa treenien jälkeen kävimme hieman juoksentelemassa. Koirat olivat aika samankokoisia ja leikit osuivat kivasti yhteen. Gatsbyä vaan selvästi harmitti, kun kaveri olikin sitä nopeampi. Niinpä se haukkua vinkui melkein koko ajan toista jahdatessaan. Eivät koirat jaksaneet varmaan kymmentäminuuuttia enempää riehuakaan, mutta saivatpahan purkaa vielä ylijääneen innon tokoilun päätteeksi. Voin sanoa, että kotiin päästyämme ja vielä pienen metsäkeikan kolmen koiran kanssa käytyämme, kotona nukkui aika tyytyväisen väsynyt pentunen :)

Fero on ollut nyt lomallani hieman puuhakas jäädessään yksin. Jotenkin kun rutiini katkeaa, niin sen yksinoloista tulee tosi epävarmoja. Se on ihan tosissaan puuhaillut, kun pääsi roskiskaappiinkin ominavuin ja on tuhonnut kahden takin vuorta, repinyt yksiä toppahousujani sekä pureskellut kaikkea mitä nyt sitä onkin sattunut huvittamaan. Kuten (onneksi tyhjän) hiusväripaketin. Siinä ainakaan ei pitäisi olla mitään houkuttelevaa hajua ellei tuo sitten tykkää kemikaaleista? Mutta se valituksesta! Perjantaina se oli kuitenkin ollut hienosti! Jee! 

Lopuksi toivomme lisää lunta ja pakkasta, sillä nythän pitäis olla TALVI!