Illalla Gatsby vähän itkeskeli, kun väsy alkoi painaa ja olo tuntui varmaan hieman orvolta. Hienosti se kuitenkin asettui nukkumaan ja nukahdettuaan oli aivan hiljaa. Heräsin kahden maissa mukamas pieneen liikahteluun, mutta kun laitoin valot päälle ja katsoin pentua, niin sen silmät raottuivat, mutta menivät samantien kiinni. Laitoin siis valot pois ja noudatin nuorempani esimerkkiä. Puoli viiden aikaan heärsin uudestaan ja tällä kertaa aitauksessa istui hereillä oleva pieni pallero. Se vain kainaloon ja ulkona tuli heti hienosti pitkä pisu! Tämän jälkeen suuntasin tyytyväisenä takaisin nukkumaan, pentunen puuhasteli hieman omiaan (repi sanomalehtiään) ja asettui myös uudestaan unille. Vähän ennen kahdeksaa omasta nukkumisesta ei tullut enää mitään, kun joku hyppi kaltereitaan päin ja piti yleistä metakkaa. Odotin pienen rauhallisen hetken ja nappasin pennun ulos, missä ei mitään tuotetu.
Niinpä päätin antaa sen yrittää uudestaan isojen poikien kanssa eli suuntasimme kaikki metsään. Tepastelimme kaikki rauhassa metsikössä ja Gatsbykin teki hienosti tällä kertaa tarpeensa. Se selvästi myös katseli vähän, mitä isoveikat teki, sillä aina välillä yhtä kohtaa oli haistelemassa kolme kuonoa! <3 Talutin pennun metsästä kotiin laittamalla lelun hihnaan jota Gatsby ylpeänä kanteli saatuaan sen kiinni. Pentu liikkui koko matkan hienosti ja jätti Eddien ihanan hännänkin rauhaan!
Ruokinta oli taas aika showta... Gatsby joutui varmuudeksi hihnaan, ettei vaan punkea itseään vanhempien kupeille. Eddie ei osaa kieltää ja Fero voi kieltää vähän liian rajusti. Joten vieressäni pomppi ja kiljui pieni pentu, kun annoin vanhuksille ensin ruuan. Omaa kuppiaan odottaessaan Gatsby kiljui niin kauan, että muut olivat jo syöneet (siis pojillahan menee sekunttikaupalla aikaa syömiseen!) Vihdoinkin peppu meni maahan, suu meni kiinni ja se jopa vilkaisi silmiinkiin! Kauhian kehun saattelemana (jolloin se pysyi silti rauhallisena!) se sai vihdoin ruokansa :)
Pieni mies kyllä käyttää ääntään aivan erilailla kuin kumpikaan pojistani teki pentuna. Kauhiaa vinkumista ja huutoa kokeillaan ensin kaikkeen mahdolliseen. Jouduin eilen illalla sitä yrittäessäni iltapissattaa riemastuttamaan naapureitakin ukkelin huudolla. Se ei millään olisi halunnut olla ulkona vaan hyppi takaovea vasten ja kiljui, melkein ulvoikin. Aina välillä se kiinnostui musta ja tuli luoksekin kiljumaan :D Eiköhän tuo tuosta vielä vähene, kun sillä ei koskaan mitään saa (sanoo toiveikas...)
Harjoittelimmekin eilen ja tänään namin jättämistä sekä kontaktia. Alun hyppimisen, pomppimisen ja huutamisenkin jälkeen pentu hiffasi nopeasti idean ja esiintyi erittäin mallikelpoisesti :) Katsotaan, mitä kaikkea tänään vielä ehditäänkään! Tarkoitus olisi ainakin käydä tuleviin hoitajiin tutustumassa sekä käydä vielä järvenrannassakin ennen syksyn edistymistä. Mutta nyt se nukkuu ja minä sekä papparaiset levätään myös hetki! :)
 |
| Söpöläinen! <3 Martta, katso mitä Gatsbyn pannassa lukee! :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti