Onnistumisia ja niitä vähän vähemmän onnistumisia

Torstaina Gatsby oli normaalia huomattavasti huonommin kuulolla. En meinannut päästä edes irrottamaan sitä hihnasta kun pikku jätkää ei kiinnostanut kuunnella sen vartaa että olisin sen voinut vapauttaa. Meillähän vapaaksi ei meinaan pääse kirmaamaan ilman kontaktin ottoa ja nättiä istumista. Istuminen ei ollut ongelma, sillä siihen pisteeseen ei päästy tuon haihatellessa omiaan hihnan päässä kuurona "Gatsby" pyynnöilleni... 

Mä siis "juoksen" tässä kuvassa... (Kuva Taru Jokinen)

Mielessä kävi jo pelastuskoiratreenien väliinjättö, mutta ihmettä toivoen suuntasin kulkumme harjoituksiin. Homma levisi yllättäen aika tehokkaasti käsiin... Otimme kolme pientä ilmaisutreeniä pentusen kanssa. Gatsby ei millään meinannut tulla minua hakemaan maalimiehen luota vaan jäi toisen luokse pönöttämään. Koira alkoi selvästi hieman hermostua, kun palkkaa ei vain kuulunut, jolloin vihdoin luovutti ja palasi takaisinpäin. Kuitenkin seuraavillakin kerroilla se lähinnä jäi maalimiestä tuijottamaan. Osittain tämä kuitenkin kuulemma johtui siitä, että maalimiehenä toiminut Sanna oli hieman nostanut kättä naamansasuojaksi (koska Gatsby alkoi kiihtyessään hyppimään vielä normaaliakin enemmän) ja Gatsby otti tämän jonkunlaisena käskynä. Se lopetti hyppimisen ja jäi tosiaan istumaan Sannan eteen kuin odottaen tältä lisäohjeita. Lopuksi Gatsby vielä kykeni tekemään jotain, mitä se ei ole ennen tehnyt eli karkasi pirulainen jollekin ihmeen riemukierrokselle metsään! Melko pianhan se sieltä tuli muttei todellakaan ensimmäisellä huhuilulla! Röyhkiää sanon minä!

Itse sain kuitenkin omaan toimintaani ohjeistusta. Yllättäen pitäisi pitää paremmin se oma suu kiinni eli vain kuitata koiran toiminta sen tullessa luokse, juosta hiljaa maalimiehelle ja namirasian esiinkaivettuani vasta alkaa kehumaan uudestaan. Samoin en saa olla maalimiehellä ennen Gatsbyä vaan sen tulee johdattaa minut maalimiehen luo! Toisella kerralla keskityin omiin ohjeisiini ja Gastby jopa sahasi kerran minun ja maalimiehen välin! Matka oli minimaalinen tässä vaiheessa, mutta suunta oikea! Tosin tälläkin kertaa se haahuili muualla aina jos hommaan tuli taukoa ja kolmannella treenipätkällä se löysi maasta jonkun toisen koiran naminrippeet ja jäi niitä nuolemaan. Huoh. Meidän piti lopulta nostaa maalimies kerran ja lopulta helpottaa todella paljon, että pystyimme lopettamaan edes jotenkin onnistuneeksi luokiteltavaan suoritukseen... 

Treenien lopuksi meillä kootaan asioita yhteen ja tämän ajan Gatsby sitten käyttäytyikin lopulta toivotusti. Aseistin toiset nameilla, joita pennulle sai antaa aina kun se ei hyppinyt. Gatsby esittelikin sitten toisille kuinka hienosti se osaakaan hakeutua perusasentoon, jos namia ei heti tippunut. Sillä oli vihdoin työmoodi päällä ja hommahan sujui! Huomenna katsotaan alkaako se ilmaisunkin opettulu taas maistumaan! Ehkä epäonnistuminen johtui osittain siitä, että tällä kertaa teimme ilmaisua pimeässä metsässä, mikä eroaa aikaisemmista ilmaisutreeneistä. Lauantainahan Gatsby oli aika kohtelias maalimiehillä heidän ollessa hieman piilossa. Tätä kuitenkin mietittiin, että ehkei edes helpot piilot vielä kuulu asiaan tässä vaiheessa.

Perjantaina rallytokoiltiin sitten taas oikein kaksissa treeneissä. Ensin oli pelastuskoirayhdistyksen hallivuorolla omatoimista puuhailua. Ferokin pääsi mukaan, koska en ihan vielä viitsi Gatsbyä treenata 2,5 tuntia :) Eddie jäi meittimään karkailunsa seurauksia luuta ja täytettyä kongia syöden. Se ei vaikuttanut yhtään loukkaantuneelta hylkäyksestä tosin :) Fero oli taas oikein hienosti! Kerran se ihan itse koitti ängetä liian lähelle isoa belgianpaimenkoiraa (joka on tosin todella kiltti) ja päätti näyttää sille purukalustonsa toisen vilkaistessa hiippailijaan päin... Fero sai tahdittomuutensa anteeksi ja keskittyi niin hyvin kuin osasi! Se jopa uskalsi kiipeillä jänniä rappusia, kävi häntä luimussa syömässä vähän ihmisiltä nameja ja tuntui nauttivan puuhailusta! Autossa se sai ajankuluksi pari luuta, mutta tästä huolimatta se TAAS nuoli tassunsa rikki juuri kun olin ajatellut jos vaikka sitä uskaltaisi alkaa öisin pitämään ilman... Mä kohta amputoin koko jalan että päästään tästä kierteestä... 

Gatsbykin käyttätyi molemmissa treeneissä hienosti! Sitä sai taas pitää ilman hihnaa ja hienosti oli pieni kuulolla! Välillä kun toisissa treeneissä jäin kuuntelemaan ohjeistusta meinasi gatsby mennä moikkaamaan ohjaajaa, mutta palasi aina hienosti pyynnöstä takaisin sivulle! Odottelukin sujui ja treeneissä oli pieni sheltin pentunen, jota Gatsbykin pääsi välissä tervehtimään. Gatsby ei oikein ymmärtänyt miksei pientä voinut taklia, mutta hienosti lopetti riekkumisen ja keskittyi taas tekemiseen ihanasta uudesta kaverista huolimatta! Sain olla ylpeä! Muutenkin touhu sujui pieneltä! Ainoastaan oikealla seuraamisessa on hieman ongelmia kääntyä tehokkaasti oikealle, mutta kyllä se siitä :)

Lauantai onkin ollut itse Katariinan virallisesti julistama lepopäivä. Tänään ollaan pompittu metsässä parinkin järven ympäri sekä tervehditty innokkaasti naapurin Trippi-nöffiä. Muuten ollaan vaan löhötty ja kaikki oavt kohtaloonsa hyvin alistuneet. Gatsby sammui eilen kymmenen aikaan treeneistä kotiintultuamme täysin, mutta koska olin itsekin suhteellisen väsynyt en jaksanut koota sen kevythäkkiä. Kokeilimme siis taas vapaana nukkumista ja yö olikin levoton. Gatsby kävi välillä vinkumassa sängyn vieressä ja aamulla myös ovella. Kerran jouduin sen lisäksi nostamaan alas sängystä! Sain kuitenkin yhteensä erissä nukuttua ihanan paljon ja tämä yö lienee jo rauhallisempi, sillä häkki on taas pystyssä! Plus tuo myöhään illalla treenaaminenhan tarkoittaa myös sitä, että pentua myös syötetään myöhään. Normaalistihan meillä seitsemän aikaan syödään iltapala ja siitä etiäpäin ruokaa ei enää tipu. 

Näin hienosti se oli viime lauantaina kuulolla! Huomiselle toivotaan lisää samaa! (Kuva Taru Jokinen)