Eli pikainen päivitys sunnuntain extra pelastuskoiratreeneistä. Gatsbylle helpotettiin ensin hommaa vähän, kun viimeksi pakka pääsi pikkaisen leviämään. Aluksi intoa oli ehkä hieman liikaa ja meni maalimiehen päälle söheltämiseksi. Kyllä se sitten sieltä pienestä mielestä löytyi ajatus myös minusta ja homma saatiin ihan mukavasti käyntiin! Olemme pelailleet kahdella rasialla eli maalimiehellä on toisessa muutama nami (jonka myös kaivan häneltä esille ja palkkaan pennun siitä) sekä täyttörasia, josta koiran tyhjentämään kippoon laitetaan taas uusia namppoja. Viisaammat huomasivat kuitenkin, että tämä pieni odotus ei ollut ihan ideaalia meille. Niinpä seuraavaan settiin otettiin useampi, valmiiksi täytetty rasia joita kaivelin sitten maalimieheltä. Saatiin kiva rytmi tätä kautta eikä itsellä ollut epävarmuutta siitä, koska koiran voisi töihin lähettää kun tiesi toisen olevan koko ajan valmiina. Super hienona palkkiona tästä oivalluksesta olikin sitten se, että Gatsby juoksi maalimiehelle, ei ryysinyt yhtään vaan ainoastaan kiersi tämän ja juoksi suoraan mun luokse! Tästä se sai ruhtinaalliset kehut sekä pääsi riepottamaan lemppariksi muodostunutta leluaan! Sitä se sitten kuljettelikin ylpeänä ja oli aivan tohkeissaan kun Taru sitä yritti hieman takaakin jahdata :D Kolmas setti meni ihan kohtuullisesti ja selvästi alkoi vähän väsykin jo painaa (sekä joku ei osannut pitää suutaan kiinni tarpeeksi...)
Välillä innostun kehumaan sitä liikaa, kun pitäisi vain kuitata oikea toiminta (eli mullepäin tulo) ja antaa koiran johdattaa takaisin ihmisen luo. Jos tässä välissä kehun sitä, niin se keskittyykin muhun eikä siihen maalimieheen, mihin sen siis pitäisi kuitenkin edelleen pitää se fokus. Ohjaajaa kolutetaan vaihteeksi vähintään yhtä paljon kuin koiraa :) Lopuksi teimme pienen kimppalenkin viiden muun treeneihin eksyneen koiran kanssa ja Gatsbyllä oli melkoisen mukavata! Se kunnioitti hienosti vanhaa labukka herraa ja tämä hyväksyikin Gatsbyn laajennettuun laumaansa sekä jopa leikkikaverikseen :) Ei meinannut tosin papparainen han pysyä Gatsbyn vauhdissa mukana.
Loppuun ihailtavaksi viime perjantailta kuva Ferosta työn touhussa! Yllättäen sitä sai välillä vähän odotella ;)
 |
| Kuvasta iso kiitos kuuluu taas Taru Jokiselle! |
Tänään elettiin myös jänniä aikoja sillä taas piti täyttää ruokatynnyri. Se on sellainen projekti joka saa hoffilaisen aivan kierroksille! Laitoinkin sen Gatsbyn huoneeseen odottamaan ja operaatiotani säesti sellainen läähätys ja en tiedä mitkä ihmeen äänet. Ihan niin kuin se olisi hieman omaan kuolaansa tai johonkin takellellu? Kaunis konsertti on aina ylimmillään siinä vaiheessa kun pussista alkaa niitä nappuloita tynnyriin tipahdella. Se ääni laukaisee jotain Ferossa, mikä saa sen ihan kiitettäville kierroksille. Nytkin nenää tungettiin portin läpi ja etujalat steppasivat kun paikallaan ei vaan voinut pysyä! Plus se läähätys! Onneksi kun ruoka katosi kaappiin ja oma kuppi odotti täytettynä lattialla, meni tilanne taas oikein mallikkaasti ohi. Fero ei ole toisten koirien kaveri noilla hetkillä meinaan olleskaan!
Eddie on ollut todella pirteä viime aikoina. Se odottaa ovella yhä useammin kun tulen töistä tai nään ikkunan läpi sen nostavan päänsä sängyssä. Eilen näimme lenkin päätteeksi naapuruston lapsia ja Eddie meinasi saada heistä ihan hepulin! Se hypähteli loppu matkan kotiin, teki minispurtteja peppu alhaalla ja pidätteli intoaan lähteä hepuloimaan tietäessään olevansa hihnassa! Sillä oli jopa "menokorvat" eli Eddie vetää korvansa niskaan kun on tarkoitus mennä oikein kovaa! Se oli niin söpöä katsottavaa että hymyilin idiootin lailla kotiovelle asti :D Siellä se minun Eddieni vielä tuon papparaisen sisällä on ♥
 |
| Arkiston hetelmiä niiltä ajoilta kun Eddie oli vielä nuori ja erittäin villi! :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti