Touhukasta tohinaa

Gatsby on keksinyt ettei öisin tarvitsekaan koko yötä välttämättä nukkua! Vapaana ollessahan voi vähän puuhailla ja leikkiä mukavia, jonka seurauksena on enemmän kuin asiallista päästä asioilleen neljältä yöllä... Näitä aamuyön herätyksiä kun oli koossa kolme, ilkeä omistaja päätti olla kuulematta pennun vikinää ovella. Ajattelin, että en aio opettaa sille tavaksi näitä yöpissoja, kun se niistä on jo monta kuukautta sitten oppinut pois ja todistanut lukuisia kertoja pystyvänsä hienosti pidättämään koko yön. Palkkioksi jäätäpäisyydestäni kuulin pissanlorinaa kylppäristä. Sinänsä ok, että Gatsby teki pissat juuri siihen kohtaan, missä normaalistikin lehdet päivisin ovat, eli suurin osa lirisi suoraan viemäriin. Mutta niin se pieni on nyt joutunut taas nukkumaan yönsä häkissä ja perjantaina aamulla heräsikin hieman paremmalla tuulella, koska en ollut joutunut kertaakaan nousemaan. Lauantai olikin toinen juttu... Heräsin itse nenäni kiusaamana puoli neljän aikaan ja päätin heittää Gatsby pihalla käymään taatakseni aamuksi hyvät unet itselleni. Suunnitelma ei ihan mennyt putkeen sillä seitsemän aikaan alkoi mullon-hätä-kitinä ja vaikka kaikki koriat kävivät taksulla tähän väliin, niin mun ei meinattu millään antaa nukkua puoliyhdeksään. Olinkin siis herttainen pieni menninkäinen tänäkin aamuna...

Onneksi on onnistumisiakin! Fero on ollut aika hieno otus koko viikon. Se on kuunnellut vapaanaollessa hienosti eikä ole tuhonnut mitään. Tosin roskiskaapin ovea se oli taas yrittänyt avata rytätystä matosta ja lattialle vedetystä käsipyyhkeestä päätellen. Mutta eiköhän kyseinen puuha piakkoin lopu, sillä taas oli kaappi pitänyt pintansa! Ehkä lenkkien hienoon käytökseen on osaltaa vaikuttanut veljeni lasten äidiltä Johannalta saamani super namit kanaherkut! Suurimman osan lenkistä mua on seuraillut kuin hai laivaa tämmöiset otukset:

Joks sitä kanaa sais?

Gatsbyn kanssa on harrasteltu tällä viikolla kivasti. Torstaina kävimme pelastuskoiratreeneissä taas ilmaisua harjoittelemassa samoin kuin tänään lauantaina. Gatsbyn maalimiekäyttäytymisessä on edelleen aika paljon toivomisen varaa (anteeksi kaikki liian innokkaasti pusutetu!) mutta se alkaa tajuta myös mun olevan touhussa ihan kuuntelemisen arvoinen :) Tänään varsinkin Gatsby kävi lähinnä kääntymässä (eli siis hyppäämässä) maalimiehellä ja otti reippaasti jo kiitettäviä spurtteja mua kohti! Sille on selvästi alkanut valjeta se, että hidas emäntä pitää hakea messiin ;) Lisäksi se on aivan käsittämättömän hyvin hallinnassa töitä tehdessään. Hihnaa ei tarvita ja tuo pysyy sivulla lähes itsestään lähetyslupaa odotellen! Aivan käsittämättömän upeaa! Tänään yritettiin vähän joukolla rauhoittaa Gatsbyn ihmisten päälle ryysäämistä niin, että muut liikkuivat ringissä ja aina kun Gatsby jätti heidät huomiotta, niin se sai namin multa. Eihän siitä tullut mitään, kun pikku jätkä päätti, että ahaa, nyt ollaan töissä! Tämän jälkeen muut olivat sille lähes ilmaa ja se napitti mua silmiin! Miten se voi olla noin mahtava!?

Perjantaina rallytettiin koko lauman kesken! Meillä oli ensin tunnin rally-treenit pelastuskoiraporukalla ja sitten tunnin tauon jälkeen viimeinen kerta "ihan oikeaa" rallya. En malttanut olla menemättä toisiin treeneihin joten pakkasin koko auton täyteen koiria. Ekaa kertaa tajusin Gastbyn kanssa ensimmäistä rataa tehdessäni kuinka paljon me ollaan molemmat lajissa kehitytty! Itse en ole ihan nin hukassa kylttien kanssa ja Gatsby suorittaa jo vähemmilläkin palkkauksilla (eli ei syö koko aikaa :D) ja selvällä rutiinilla tiettyjä liikkeitä! Sain olla siitä oikein ylpeä! Eddie nuortui omalla vuorollaan kymmenenvuotta ja sen pieni peppu tärisi innosta! Niin nopeasti ja näpsäkästi papparainen liikkeitä suoritti että! Tosin se ei ihan aina malta kuunnella käsimerkkejä ja hyvä ystävämme Pieni Röyhkeä Sika nosti päätään. Röyhkeily huipentui hallin pihassa autosta karkaamiseen! Olin palauttamassa Fero omalta vuoroltaan, kun Eddie päätti hypätä autosta ja lähteä painattelemaan ympäri pihaa! Se ei vahingossakaan katsonut suuntaani ja kun se vihdoin sattui vahingossa vilkaisemana, niin ei suostunut tulemaan kiinniotto etäisyydelle! Olin hieman hiilenä! Onneksi se ei juossut ulos portista ja autojen alle! 

Fero sen sijaan käyttäytyi moitteettomasti hallilla! Ulkona s taas hieman teki pöhimisen esiastetta eli puhkui, mutta rauhottui pian. Sisällä se ei haukkunut kellekään ja oli suhteellisen rennosti jopa! Kukaan ei ryysinyt sitä kohti ja se sai olla muilta rauhassa, mikä on aivan ihanteellista blondin kohdalla! Treenikaveri oli sitonut toisen koiransa kiinni herkkujemme kohdalle ja ollessani taskuntäydennysretkellä, Fero päätti uskaltaa toista koiraa vähän lähestyä (mitä en heti huomannut). Toinen ilmoitti ettei tartte tulla lähelle ja Ferokin päästi pienen älähdyksen ja otti toiseen etäisyyttä. Tilanne kuitenkin oli sillä ohi eikä tuntunut järkyttävän hoffilaista olleskaan. Se keskittyi hienosti radalla vaikka muita oli lähellä (esim yhteen kohtaan oli muodostunut ruuhkaa) ja meni yllätyksekseni maahan muiden lähellä. Kun pyysin sitä tästä sivulle istumana, niin Fero olikin sitä mieltä, että oli ansainnut pari masurapsua ja kiepahtikin kyljelle! Ei se nyt ihan perus kotirento ollut, mutta kieri vähän aikaa maassa rapsuja saamassa ihan mieluusti! En voinut muuta kuin nauttia! 

Loppu treeneistä paikalle pakkautui taas seuraavan ryhmän koiria lähes kymmenen minuuttia ennen meidän vuoromme loppua. Tätä on jatkunut niin kaun kuin tuolla olemme käyneet. Koska en ollut tosiaankaan heti valmis tavaroineni, niin kuulin miehen huutelevan maksuista. Minä sitten puolestani suuntasin miehen luo ja kysyin (tai siis huusin sillä hallissa oli tässä vaiheessa aivan järjetön meteli!) että oliko hän vetäjä. Ei hän ollut, mutta osoitti minut oikean henkilön puoleen. Kävin siinä sitten hänelle juttelemassa kuinka olisi ihan kiva jos kaikki kunnioittaisivat niitä omia treeniaikojaan eikä ryykäisi sisään, kun toisilla selvästi on vielä hommat kesken. Hallin seinässä kun on oven vieressä kätevä ikkuna, josta näkee täydellisesti sisään tilannetta tarkistelemaan. Tässä vaiheessa joka seinänvierusta oli täynnä melkoisesti möykkääviä koiria, mutta Fero vain hengasi vieressäni! Vaikka minäkin siinä vielä huusin! Voi minun iso täytellinen, iloisesti yllättävä hönttini ♥

Ehdin yhtenä päivänä tällä viikolla myös oikeasti mukamas valoisaan aikaan lenkille ja päätin ottaa pojista kivan yhteiskuvan järvenrannalla olevalla penkillä. Juuri kun olin ne siihen saanut, niin puskasta tuli nainen colliensa kanssa. Menin koirien lähelle ja muistutin paikalla pysymisestä. Ja nehän pysyivät! Kukaan ei edes pöhissyt! Saipahan laumani toisen koiran omistajalta kehuja, johon minä häkeltyneenä vastasin, että ei ne yleensä ole näin hienosti! Mitäköhän luulen tapahtuvan, jos joskus vastaisin kehuun ihan vain että KIITOS? Koirani niin olivat ne meinaan ansainneet!!!

Kaksi muuta keskittyvät täysillä, mutta Fero omaan uskolliseen tyyliinsä antaa katseensa harhailla. Tietää varmaan, että kyllä siitä sitten ilmoitetaan, kun jotain muuta olis tehtävä ;) Tällä kertaa mielestäni se onnistuu näyttämään melko majesteettiselta!