 |
| Pieni rallyttaja :) |
Perjantaina käytiin tuttuun tapaan rally-tokoilemassa Gatsbyn kanssa. Hyvin oli taas pojuli kuulolla, tosin houkutuksen ruoka tuoksui sen nenään pariin otteeseen melkoisen vahvasti. Houktus on siis liike, missä on kaksi tötsää, jotka pujotellaan kasina ja niiden kanssa neliön muodostaa kaksi houkutusta, jotka tällä kertaa olivat lelu ja ruoka. Meillä on tuo mennyt aikasemminkin hyvin vaihtelevasti, joskus Gatsby syöksyy lelulle/ruualle ja joskus seuraa vaan kiltisti mua. Nyt meni kanssa aluksi hieman nuuskutteluksi, mutta kun löysin lisää itselle varmuutta, niin Gatsbykin tuli ihan erilailla mukana. Kerran se kävi ruokaa nuuskaisemassa, mutta tuli aivan mahtavasti pyynnöstä takaisin hommiin! Se myös on alkanut odottelemaan vuoroaan kehän laidalla hieman rauhallisemmin, mikä on oikein mukavaa! Taas kerran on emännässä se isoin vika eli välillä jotenkin jää ajatus jumiin kyltin kohdalla, mutta mukavaa puuhailua se kuitenkin on. Gastby sai taas veätäjältä kiitosta tekemisestään enkä voi juuriaan olla eri mieltä. Se on oikein taitava piskuinen! ♥
Tosin tänään kävimme Wirneen poppoolla tottistelemassa ja rally on tuhonnut aika tehokkaasti meidän seuraamisen pohjan. Rallyssä vaaditaan seuruulta tosi paljon vähemmän, oikeestaan riittää että koira tulee mukana. Plus koira seuraa sen koko ajan, joka on ollut meille vähän liikaa eli seuruu leviää eikä ole enää niin hyvää kuin alussa. Samoin rallyssa enemmän kuin hyväksytty eteen istuminen ei kelpaa tokossa alkuunkaan vaan jää liian väljäksi. Vaikka oli kiva päivä kivassa seurassa, niin silti jäi jotenkin kökkö fiilis itse tekemisestä. En tiedä, onko musta tokoilijaksi, saatika tottistelijaksi... Hienoa saada neuvoja oman tekemisen parantamiseksi, mutta tänään tuntui siltä, että sitä parantamista olisi aivan sikana. Kaikki on levällään ja käytän omaa kroppaani ihan väärin. Esim, tiedän, että koiraa kohti kumartuminen ei ole se paras juttu, mutta silti olin sitä taas eteentulossa käyttänyt. Taas näkyy se, että vaikka oikeasti tietäisi jotain, niin silti tekee tyhmästi. Kouluttaja tokaisikin, että taitaa olla mun eka koira tässä... Nätistihän se sen sanoi, mutta jotenkin luulin edes jotain osaavani, mutta ei se ainakaan näy. Olin muutenkin hieman epävarma ja tuo kommentti vei kyllä loputkin tuulet omista purjeista. En epäile yhtään, etteikö olisi sanottu aiheesta. Olenhan aina sanonut, että kyllä se Gatsby osaa, mutta mistä sille saisi sen arvoisensa ohjaajan? Taitaa jäädä meiltä nyt kyllä tokoilut (ja varsinkin tottistelut) toistaseksi ja keskitytyään siihen helpompaan hömpötykseen eli rallyyn. Tosin eiköhän sielläkin tule vielä ohjaajan taidot vastaan korkeammissa luokissa...
Voihan olla ettei musta vaan ole sellaiseksi koirankouluttajaksi, että mihinkään kovin hyviin suorituksiin pääsisin olipa koirani sitten millainen tahansa. Ihan loogistahan tämän on sillä en ole ollut missään ikinä erityisen hyvä, joten miksi olisin tässäkään hommassa? Omaksi ilokseni kaikenlaista on silti kiva puuhailla ja aina voi oman kapasiteettinsa puitteissa koittaa itseään myös parantaa. Mielestäni on kuitenkin järkevää koittaa tunnistaa omat rajansa ja toki niitä vasten voi koittaa potkia, mutta ei kaikista vain ole kaikkeen. Aion silti tulevaisuudessa pilata myös varmaan ainakin sen neljännenkin koiran!
Gastby teki hienosti myös meidän kouluttajan kanssa ja siitä paistoi ilo tekemiseen. Olin oikein tyytyväinen, miten se keskittyi vaikka oli taas pahinta mahdollista häiriötä eli kasvattaja ja omia sukulaisia paikalla. Sillä on selvästi sellainen työmoodi, jolloin se kestää tosi hienosti häiriötäkin. Se on hienosti hallinnassa eikä heti karkaa, kun tekemiseen tulee tauko (ellei ihan lähellä ole jotakuta selvästi pusun tarpeessa olevaa!) Tämä tosin on koiran omaa ansiota eikä niinkään mun. Tänään tosin se vartioi ihan selvästi mun reppua ja omi leluja. Se oikeasti yritti pitää esimerkiksi siskoansa loitolla ja velipuolelle Hopulle se ärisi kepistä. Annoin palautetta, mutta ei varmasti jäänyt nämä pöhistelyt tähän. Gatsby alkoi selvästi olla vähän väsynyt, mutta silti se ei ole ennen nuin käyttäytynyt. Samoin olin hieman pettynyt kuinka kovakouraisesti (ta isiis ihan vaan saalistaen) se kohteli pientä Hyrrä-pentusta. Samoin korvat vähän katosivat muiden kanssa leikkiessä ja se juoksi usein sitä kutstuessani vaan jonkun luo ja koki tehtävän suoritetuksi. Ei ollut meidän kummankaan parhaita päiviä tämä...
 |
| Sisko ja sen veli ♥ |
Lauantaina kävimme pelastuskoirailemassa ja homma levisi myös siellä jokseenkin. Minulle oli sanottu, että on tärkeää, etten ole ennen koiraa maailimiehellä. Keskityin siis tähän enkä ollut varma, mikä kriteeri on. Gatsby meinaan oli enemmänkin vierelläni kulkemassa kuin edellä. Tästä tuli itseen epävarmuutta, kun muutkaan eivät oikein tienneet, miten kannattaisi edetä. Niinpä Gatsby jäikin sitten vaan sivulleni kysyvän näköisenä ja homma jumahti. Gastby selvästi turhautui ja purki sitä maalimiehen päällä pomppimiseen. Päätimme helpottaa eli kun Gatsby tuli heiman luoksenipäin niin kehuin ja juoksin maalimiehelle siitä huolimatta, missä koira oli. Näin se sujuikin ja saimme mukavan onnistuneen lopetuksen. Treenien lopuksi oli vielä tarkoitus ottaa yksi setti Gatsbyn kanssa, mutta siltä oli jotenkin veto poissa, joten jätimme suosiolla väliin. Onneksi se sentään jaksoi juosta kahden belgianpaimenkoiran, Jedin ja Wictorin, kanssa lopuksi :) Koirilla oli leluja ja keppejä menossa mukana, mutta kukaan ei kenellekään niistä ärissyt.
Eilen olin sen verta väsynyt treenien ja remppaamisen myötä, etten illalla jaksanut hakea Gatsbyn häkkiä autosta. Se sai siis nukkua yön vapaana ja homma pelitti hienosti! Se nukkui koko yön eikä herättänyt mua kertaakaan :) Tänään se myös pääsi kokeilemaan pätkän vapaana ja ihan yksin kotona oloa, kun Wirneen riennoista palattuani nappasin vain papat pienelle lenkille. Alkuun kuului huutoa perään ja Gatsby odotti palaamistamme oven takana. Se ei silti vaikuttanut erityisen stressaantuneelta asiasta. Tämän jälkeen se sammui melkein siihen, missä seisoi eli lyhistyi käytävän matolle ja tuhisti siellä pari tuntia kunnes jaksoi raahautua seurakseni olohuoneen puolelle. Ei ole helppoa riehua montaa tuntia putkeen sanoo Gatsby :)
Kunhan saan muiden ottamia kuvia tästä päivästä niin niillä pommitan vielä blogia aivan varmasti. On kivaa, kun on paljon itseä taitavempia kuvaajia joukossa, niin pääsee nauttimaan kivoista ototksista :) Niitä jään siis nyt odottelemaan!
Voi sua. Harjoitus tekee mestarin! Elä stressaa. <3
VastaaPoistaEn stressaakaan. Yritän vaan tunnistaa onko itsestä kaikkeen ja jos ei ole, niin sitten höllätään. Ei meidan tarvitse treenata kolmea lajia samaan aikaan :)
PoistaHmm, yritän kirjoittaa jotain todella tsemppaavaa ja hyödyllistä vaikka aivot on ihan puuroa. Ainakin näin vannoutuneen (haha...) ja tavoitteellisen tokoilija/tottistelijan, joka vietti kaksi päivää rallyilemassa, näkökulmasta.
VastaaPoistaEnsin vähän sympatiaa. Joo, sössin itsekin Raikun seuraamisen aika pahasti kun aloitettiin kisaaminen rallyssa aika kylmiltään ja sen kummempia ajattelematta. Mun piti kehittää siihen erillinen "tuu tässä lähellä rennosti kontaktissa" -seuraaminen, mutta en sitten jaksanut. Eli mennään samoilla kriteereillä kuin tokossa, mun pitää vaan pitää huoli siitä että muistan vaatia samaa.
Yksi tämän viikonlopun isoimpia potkuja ainakin mulle oli että älä treenaa kylttejä heti radan osana (!!). Kyltit opetellaan erillään radasta ja mielellään vielä alkuun ilman koiraa kunnolla. Huomasin Raikussa selvän eron ratatreeneissä, kun lisättiin voi/mes-kylttejä joiden suorittamisesta mä keräsin paineita ja olin epävarma. Hidastin ihan tolkuttomasti radalla, rupesin häseltämään ja sain Raikun haahuamaan. Mukamas oikeaoppisesti jatkoin vielä rataa ja hoin välillä sitä sivua, no ei todellakaan ollut sitä seuraamista mitä halusin. ;) Yksi loistava vinkki, jota en ole oikeasti koskaan edes ajatellut, oli seurauttaa koiraa kylttien ohi. Ja pieniä pätkiä alkuun. Toinen mihin itse sorrun herkästi on palkkamatta jättäminen siitä seuraamisesta (!), vaikka saatan namittaa reilusti kylttien kohdalla. On se seuraaminen yhtä tärkeää. Ja saatan vielä "imuttaa" eli vedän Raikua siinä sivulla nenä namissa kiinni enkä anna sen ajatella yhtään itse, nameja pitäisi siis syötellä vähän väliä jos tuota haluaisi jatkaa.
Näin epätsemppaavasti mä huomauttaisin, että nillittäminen tässä vaiheessa kannattaa. (Mun mielestä) mieluummin nyt on tylsä ja viilaa pilkkua kuin parin vuoden päästä kaduttaa ja yrittää korjata. Esim. Raikun eteentulo suoraan sivulta on vähän vino ja mulle huomautettiin siitä heti. Jos haluaa tähdätä ylemmäs, käsieleidenkin pitäisi olla suht hillittyjä eikä koko ylävartalo saisi heilua mukana. Siinähän on se tietty astemäärä minkä koira saa olla vinossa (oliko se nyt 45 astetta?), mutta taaas ratatreenissä huomasin mun lipsuvan ihan tajuttomasti siitä vinoudesta ja pahimmillaan Rai jäi poikittamaan jopa normaalissa vasemman sivun perusasennossa ja liikkeestä eteentulossa. Mulla oli joku hyvä lisäpointti liikkeiden viilaamiseen jo tässä vaiheessa, mutta unohdin sen. Ehkä eteentulon tiiviydestä totean vielä fiksusti, että meillä tokon luoksetulo ja rallyn eteentulo eivät eroa sen suhteen juurikaan, Raiku osaa pitää suunnilleen saman etäisyyden molemmissa tai sitten muistan väärin ja se erottelee ne itse niin, että tokossa tulee tiiviimmin. Mutta voisihan siinäkin olla kaksi eri käskyä, esim. suoran luoksetulon eteentulo ja erikseen se liikerata, kun koira kiepsahtaa suoraan sivulta eteen?
Ei apua, en uskalla lukea tätä ennen kuin lähetän, tuli aika sekasotku. :D Ainakin huomaa etten ole ehtinyt purkaa ajatuksia vielä mihinkään, ehkä olisi pitänyt kirjoittaa ensin sekava blogipostaus. :D Pääpointtina oli ehkä se, että älä vielä luovuta tokon ja rallyn samanaikaisen treenaamisen suhteen. Ne ei sulje toisiaan pois! Ja tokosta voi tehdä itselleen ja koiralle yhtä hauskaa, toki erittäin hyvästä kokemuksesta tiedän miten tarpeeseen tokon treenitauko voi tulla. Kätspiii on pätevä pikkumies ja teette sillä tyylillä ja tahdilla mikä sopii teille. :)
Kiitos Tuuli!
PoistaMe mentiin vaan jollekin kurssille mukaan, jolle mahduttiin. Se oli sellainen "oikeasti oikealla" kurssi ja teimme siellä jopa mestaruusluokankin ratoja. Jotenkin heitettiin heti sinne altaan syvään päähän eli koiran kanssa suoritettiin koko rata. Imutin Gatsbyä meille totuttua paljon pidemmissä seuruupätkissä ja meidän ohjaaja meinas vaan, että se seuraa hyvin, joten turha imuttaa. Se seuraakin rallyyn hyvin, muttei tokoon. En ehtinyt todellakaan siltä istumalta keksiä jotain uutta sanaa tai muuten muuttaa meidän seuraamista rallyyn vaan just tehtiin sitä, mitä suurinpiirtein osattiinkin. Gatsby heittää pientä peppuaan hienosti, tosin oikealla seuraamisessa on siinäkin haasteita.
Ja olen huomannut saman, mitä sanoit, eli pitää itse tajuta ne kyltit ja tietää mitä tekee. Jos itse jään kylttiä tuijottelemaan, niin siinä menee se tempo jotenkin ihan sekaisin ja Gatsby saattaa pahimmillaan käydä vetäjääkin moikkaamassa, kun emäntä ei olekaan valmis töihin.
Olen samaa mieltä myös tuossa, että kannattaa opettaa liikkeet suorilta oikein. On tylsää lähteä korjaamaan, kun helpompi vain opettaa se oikein tekeminen. Sen takia halusinkin kysyä eilen oliko meidän eteentulo olleskaan tarpeeksi tiivis. Olen rallyssakin vaatinut suorempaa ja lähempää, mutta siihen vetäjä välillä kommentoi, ettei olisi itse korjannut, kun se oli ihan tarpeeksi hyvä. Liike on kuitenkin mielestäni niin sama, että vaikka sille olisi eri käskysana, niin koira varmaan sen suorittaa siinä kohdassa, mihin sen opettaa sen suorittavan. Vaikea kuvitella, että siitä saisi eri käskyllä joko super tiiviin tai sitten hieman liian löysän. Tai kyllä aussie senkin varmana oppii ;) Liikkeet kuitenkin on myös sitä rutiinia, joten mun mielestä olis hyvä, että ne aina suoritettais yhtä lähelle. Mainitsemasi vinous on oikein, mutta tässäkin rallyssa sallittu vinous on jo tokossa rumaa.
Enkä yhtään epäile, etteikö rallya ja tokoa voisi harjoitella samanaikaisesti. Meillä vaan vie pelastuskoirailu jo 2-3 päivää viikosta ja jos siihen lisää tuon rallyn niin päivät käy vähiin. Ajattelin, että voitais tehdä ensin tuo rally ja jos se sujuu niin sitten aloittaa päämäärähakuisemmin se toko.
Kasvis täällä tato lähettää tsemppiterkkuja koko rekkalastillisen! Ei pidä vaatia itseltään liikoja, itsensä kouluttaminen on paljon vaikeampaa kuin koiran. Pitkän tien tässä on itse kukin kulkenut ja hattu kourassa kouluttaudutaan edelleen. Muista mitä Toni aluksi sanoi: kaiken pohja on SUHDE ja sehän teillä ainakin on kunnossa. Seuraavaksi se tekninen osaaminen, jonka taatusti opitte - molemmat. Aussie on siitä niin "tylsä" koira, että oppii nopeasti ja tekee mitä pyydetään = jos itse et opi yhtä nopeasti ja kun teet koulutuksessa virheitä, tulee jossakin vaiheessa hetkeksi tenkkapoo. Nessan kasvattaja sanoi kerran viisaasti: koiran kouluttamista ajatellaan liian usein ongelmien kautta. Hänelle ei ole ongelma, jos kora ei vielä osaa, sillä juuri se kouluttaminenhan on hauskaa. Häntä pystyyn ja kohti uusia haasteita!!! Loppukaneettina vielä: yksin ei voi oppia hyväksi. Äkkiä siis etsit hyvän toko/tottisporukan ja menet uutta oppimaan nöyrällä meiningillä. Siitä se lähtee!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä :) Gatsby on kyllä sellainen pieni työmyyrä, joka tykkää tekemisestä, että siitä ei ole mikään homma kiinni!
PoistaYritin tuossa ajatuksia vain selvitellä, että ehkä kaiken aika ei ole juuri nyt. Pelastuskoirailu on sellainen, mistä en ole luopumassa ja se vie 2-3 päivää viikossa. Siihen jos lisää vielä rallyn ja tokon tavoitteellisesti niin alkaa olla toiselle meistä liikaa, kun on ne toisetkin koirat ja remppaa ja töitä yms. Taidan alkaa vaatia enemmän rallyssa koiralta vaikka ohjaajamme onkin monesti kommentoinut korjaamisiani, että "en olisi itse korjannut. Oli enemmän kuin hyvä rallyyn!" Nyt aletaan samalla tehdä myös tokon arvoisesti molemmissa esiintyviä liikkeitä (kuten eteen istumista). Pitää selvittää ne omat kriteerit liikkeille ja vaatia niitä, sanoi muut mitä tahansa. Me taidetaan tehdä nyt sitä rallya ja jos se sujuu, niin sitten siirrytään tavoitteellisemmin tokoon.