Arkipäivitys

Talvi on tullut takaisin.

Väilissä on ollut useat treenit mutta olin viikonlopun töissä ja tänään on tämän viikon ensimmäinen ilta, joka ei mene töitä tehden. Koirat ovat antaneet hienosti anteeksi tylsyyteni vaikkakin välillä pieni nenu tulee toiveikkaana tökkimään. Fero on ollut upeasti yksinolot ja jopa yllättänyt positiivisesti jättämällä muutaman semisti kiinnostavan asian rauhaan. Itsellä on ollut kiire ja univaje jolloin asioita tuppaa unohtumaan pöydälle. Esimerkiksi käytetyt astiat saavat yleensä lentolipun lattialle, jos ne pöydälle unohdan, mutta tällä viikolla sai olla sekä leipälautaseni että sen päälle unohtunut jugurttipikari ihan rauhassa. Että oli hyvä fiilis nähdä ne edelleen pöydällä :) Nämä on näitä pieniä ilonaiheita hoffilaisen kanssa asuessa! 

Feron ja Gastbyn suhde on myös nykyään tosi kivalla mallilla. Kumpikaan ei varo toista mitenkään ikävästi ja ne Fero uskaltaa nykyään paremmin leikkiä pentulaisen kanssa. Edelleen ne lähinnä nujuavat lattialla, mutta Fero on alkanut leikkipurra myös takaisin. Feron nukkuessa se aika pitkään hätkähti ja vähän murahtikin, jos Gastby sen pääsi yllättämään. Juuri eilen Gatsby leikki lelullaan pää viskoen ja törmäsi matolla tuhisevaan Feroon. Hieman iso koira säpsähti, mutta totesi törmäilijän harmittomaksi. Gatsbykin uskalsi hakea tiputtaneen lelun Fero vierestä. Tänään lenkin jälkeen poistin lumipaakkuja blondin varpaiden välistä. Gatsby meinasi painattaa paikalle hullunkiilto silmissä, mutta Fero murahti sille rauhallisen uskottavasti ja pieni jätti heti kohteliaan hajuraon. Ne ovat oikeasti alkaneet oppia toisensa ja sitä on kiva katsella :) Plus niistä on selvästi oikeasti seuraa toisilleen, mikä myös lämmittää omaa mieltäni.

Ruttu ♥

Olin suunnitellut jo töissä, kuinka otan tänään ilon irti hyvästä ilmasta ja vapaista tunneista. Nappaisin vain äkkiä välipalaa ja sitten painaisimme lenkille. Lenkillelähtö kuitenkin viivästyi melkoisesti, kun fiksusti leikkasin sämpylää samalla kun keskityin paimentamaan koiriani pois jaloistani. Vetäsin siinä sitten ihan kunnolla sormeeni ja verta alkoi tulla melkoiseen tahtiin. Meillähän sitä talouspaperia ei voi säilyttää näkyvillä erään ison otuksen outojen syömistapojen takia, niin sitähän oli kiva kaivaa kaapista esille. Oli melkoisen monessa paikassa veritippoja ja noroja. Lisäksi oma hyvä fiilikseni oli melkoisen tuhottu tässä vaiheessa...

Lopulta sain kuitenkin vuotavan ulokkeeni tukittua (löysin jopa laastaria, mikä ei muuton ja rempan jäljiltä ole mikään itsestäänselvyys!) ja lenkki kutsui. Olin pahalla päällä ja sormea jomotti. Koirani kuitenkin käyttäytyivät niin hienosti, että ne pakottivat minut paremmalle tuulelle! Fero ohitti ison mustan koiran hiljaa, Gastby ohitti saman mustan koiran vapaana itsestäni hieman kauempana loistavasti "ohi" käskyllä ja uudestaan kirmattuaan luokseni palkkaansa hakemaan. Koko metsä raikasi kehuistani tässä vaiheessa! Plus näimme jo tutuiksi muodostuneen labradori ja lunnikoiralauman. Fero rentoutui todella nopeasti hyvässä seurassa, Eddie kerjäsi namuja toisten koirien omistajalta ja Gatsbyä juoksutti parivuotias labukkanarttu. Samalla ohitsemme käveli suomenpystykorva, johon yksikään omista koiristani yhden lunnikoiran haukahduksesta huolimatta ei reagoinut! Mahtavuutta! ♥ Tähän hehkutukseen on hyvä lopettaa varsinkin kun meinaan koko ajan kirjoittaa pipillä sormellani.

Gatsby täytti 8 kuukautta. Painoa 18 kiloa ja korkeutta hienosti mitattuna samat 52 cm kuin kuukausi sitten.