Minun parhauskoirani ei ole ikinä ollut kiinnostunut ihmisten jätöksistä. Tänään kuitenkin yllätin tolloseni herkuttelemasta kasan luota. Jotta ketutukseni ei varmasti pääsisi laantumaan, päätti Eddie sitten oksentaa mahansa sisällön takaoven viereen, koska en ehtinyt avaamaan sille tietä ulos tarpeeksi nopeasti. Oksun ja kakanhajujen sekoittuessa aivan järkyttäväksi tuotokseksi meinasi minultakin laatta lentää. Osumansa sotkusta sai kynnysmattoni sekä lämpöpatterini. Koska patterin lattiaanmeneviä putkia ei pysty laminaatilla aivan tiiviisti kiertämään, valui oksua sinne ja sitä kautta varmaan myös lattian alle. Lattia lainehti myös lattialistaan asti eli hajutavaraa oli sitten sellaisissa pienissä koloissa ja raoissa etten yhtään tiedä onnistuinko saamaan kaiken pois. Ällöttää sitten niin hitokseen!
Meillä on myös mahdollisesti lisääntyneet elävät organismit kakasta tulleiden bakteerien lisäksi. Gatsby aivasteli sunnuntaina ja koska meidän rally-ryhmäläisellä oli nenäpunkki todettu, niin maanantaina aivastelun muuttuessa ryystämiseksi ilmoitin Käpyn eläinlääkäriin. Lääkärissä Gatsby hurmasi henkilökunnan täysin. Se tervehti kaikki ylitepursuvan iloisesti ja eläinlääkärikin minulle vähän pahoitellen sanoi, ettei voi olla vielä villitsemästä koiraani lisää, sillä niin harva koira heillä käy mielellään. Lopulta Gatsby oli kirjaimellisesti lääkärin sylissä, joka sai kunnon naamapesut kantopalkakseen. Olen hieman Käpyn kylkiä tunnustellut ja mielestäni niissä on vähän ylimääräistä ja vaakakin oli samaa mieltä, sillä se kehtasi näyttää lähes 21 kiloa! Lääkärin pyysin tekemään myös kopeloinnin ja hän oli sitä mieltä, että kylkiluut tuntuvat helposti, mutta enempää ei painoa kannata hankkia. Olin ottanut Eddienkin punnitusta varten mukaan ja sen paino on onneksi pysynyt samana eli myös siellä 21 kilon hujakoilla. Lääkäri oli mielissään nähdessään ruttuseni, sillä hän muisti hyvinkin leikanneensa herran huulen. Eddie näytteli sitä mielellään lääkärille ja muulle henkilökunnalle ja söi ahneesti sille lahjoitetut namuset. Silläkin oli siis melkoisen hauska lääkärikäynti :) Eddie ei ole punkkia oireillut, mutta molemmat saivat tabut ja saavat nyt siis kuukauden verran extraherkun kerran viikossa.
 |
| Punkillinen nenä. |
Saimme luvan osallistua pelastuskoiratreeneihin punkkiepäilystämme huolimatta. Olimme varmuudeksi viimeisiä, mutta se ei menoa haitannut! Koska meitä oli vain pieni määrä treeneissä (4 koiraa), niin pääsimme Gatsbyn kanssa kokeilemaan hieman laajempaa etsintää. Olen miettinyt peruskokeen käymistä kesällä/syksyllä ja sitä silmälläpitäen Taru meille treenin suunittelikin. Alue oli kuulemma suurempi kuin peruskokeen alue ja sinne piilotettiin vain kaksi maalimiestä. Plus peruskokeessa ei ole pimeä. Otin alkuun paikkamakuun ja Gatsby oli erittäin kiinnotunut meitä ennen menneen juoksuisen nartun tuoksuista, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Taru näytti minulle alueen kartalta ja kysyi etsintäsuunnitelmani, joka perustui siihen, missä juoksuinennarttu oli mennyt :D Ajattelin sen painavan alkuinnolla paremmin hajujen ohi, mikä tuntuikin toimivan. Sain tosin ihan kunnolla hätyytellä teiniäni kohdalta, missä ihana tyttö oli istunut, mutta muuten se keskittyi ihan kivasti. Ensimmäinen maalimies löytyi ja ilmaistiin oikein hienosti! Hän myös sai vain kohteliaan pusun vaikka olikin mitä parhaalla pusukorkeudella maassa maatessaan. Seuraavaksi tuli aika pitkä etsintä ilman hajun hajua. Alueella oli kuulemma käynyt vain Taru tallustelemassa ja Gatsby ei kauhean tehokkaasti töitä tehnytkään. Lopulta vauhtia alkoi taas löytymään, kun haju kulkeutui paimenen nenukkiin. Se irtosi sen verrank auas, että lähinnä näin sen valjaiden valon, joka pyöri tehokkaasti samassa kohdassa. Koirani palasikin kohta luokseni ja oletin sen ilmaisevan, mutta Gatsby vain jäi seisomaan eteeni hetkeksi. Tästä se lähti uudestaan maalimiehelle ja kun pääsin lähemmän, niin ilmaisukin toimi jo. Eli perjaatteessa Gatsby jätti maalimiehen, mutta toisaalta työsti sitä koko ajan ja ilmaisi löytönsä lopulta. Meillä annettiin 30 minuuttia aikaa ja käytimme siitä kuulemma lopulta n. 21 minuuttia. Näin pitkää etsintää Gatsby ei ole varmaan ikinä tehnytkään, joten siinäkin mielessä todella hyvä harjoitus! Kaiken kaikkiaan olen siihen oikein tyytyväinen ja eiköhän tässä ole pienellä treenillä ihan sinne kokeeseenkin asiaa :)
Myös lauantaina pelastimme, tällä kertaa taas koululla. Gatsby oli aivan viimeisenä ja käyttikin melkoisesti aikaa nuuskien ja nuollen juoksuisten tyttöjen jättämiä hajuja sekä veritippoja, Se kyllä teki myös hommansa, mutta hieman siinä tyttöjen perään haaveilun ohella. Kävin hätyyttelemässä sitä aina hommiin ja aloin ehkä olemaan jo hieman kireäkin lipittävän koirani kanssa. Tulipahan testattua kuitenkin tämäkin ja saan kai olla onnellinen, että suuri urhoni pystyi myös ihmiset piiloistaan nostamaan aivan super häiriöstä huolimatta?
Sunnuntaina se ei sitten enää välittänytkään tyttöjen hajuista pätkääkään vaikka ne olivat kuulemma alueella pissineetkin. Alun pienen hallintakokeilun ajan sen nenä meinasi liimautua maahan, mutta kun sain sille valjaat päälle ja lähetin sen, niin ei kyllä juurikaan ole moitteen sanaa pojusen työskentelystä! Se oli melko kohtelias suurimmalla osalla maalimiehistä ja se nosti sekä ilmaisi kaikki neljä todella hyvin! Pitkä ilmaisumatkakaan ei tuottanut sille ongelmia! Hieno Käpy!
Eddiekin pääsi virkistymään samoihin treeneihin ja nyt se irtosi paremmin maalimiehille eikä kerjännyt niin keskittyneesti mukana olleilta nameja. Sen työskentelyä oli ilo katsella ja autoonhan se ei enää olisi halunnutkaan tulla kivoista hommista :)
Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, suuntasimme myös pelastustreenikaverimme järjestämään koulutukseen vielä iltasella. Sanna oli järjestänyt Kirsi Liikasen opastamaan meitä ja kolmea muuta koirakkoa treeneissämme eteenpäin. Minä toivon kerroilta ennen kaikkea sitä, että Gatsby osaisi olla kenen tahansa koira vieressä (ei siis mitenkään iholla) rauhassa esim. tokon paikkamakuussa. Yksi Gatsbyn varmimmista huudattajista on myös näissä treeneissä ja Kirsi pääsikin näkemään Käpyn kierrokset sitten harvinaisen korkealla. Hän kuitenkin tokaisi omasta mielestäni aivan järkyttävän shown jälkeen, että tämä on kiva ongelma, kun se on niin helppo korjata! Eka kerta menikin aika pitkälti toisiimme tutustuen, mutta treeneistä jäi kauhean kiva fiilis! Uskon saavani nyt kunnon käytösmallin sekä itselleni että koiralleni, jotta ongelma ei ala leviämään. Gatsby oli rauhallinen lelukoirien sekä Kirsin oman koiran seurassa. Kirsin koira sai jopa haukkua (pyynnöstä) ja sain pidettyä Gatsbyn rauhallisena. Iso syy onnistumiseen oli tietenkin se, että Kirsin koira käyttäytyi niin hienosti eikä esim. tuijottanut Käpyä ollenkaan. Tälläisten koirienhan kanssa meillä ei ongelmia olekaan ollut :) Mutta oli kiva, että saimme loppuun myös sen onnistuneen ja kivan kokemuksen toisen koiran läsnäolosta. Ensi kerralla menemmekin sitten samaan aikaan muiden koirien kanssa ja kuulemma lopetamme Gatsbyn kiihtymisen alkuunsa käyttäen vasisuihkausta. Treenasimmekin tätä tänään erikseen eli koiralle opetettiin seuraamukset (vesipullo) huonosta käytöksestä (kiellon tottelematta jättäminen).
 |
| Onhan siellä sentään yksi jalka maassakin :D (Kuva taru Jokinen) |
Myös lauantaina pelastimme, tällä kertaa taas koululla. Gatsby oli aivan viimeisenä ja käyttikin melkoisesti aikaa nuuskien ja nuollen juoksuisten tyttöjen jättämiä hajuja sekä veritippoja, Se kyllä teki myös hommansa, mutta hieman siinä tyttöjen perään haaveilun ohella. Kävin hätyyttelemässä sitä aina hommiin ja aloin ehkä olemaan jo hieman kireäkin lipittävän koirani kanssa. Tulipahan testattua kuitenkin tämäkin ja saan kai olla onnellinen, että suuri urhoni pystyi myös ihmiset piiloistaan nostamaan aivan super häiriöstä huolimatta?
Sunnuntaina se ei sitten enää välittänytkään tyttöjen hajuista pätkääkään vaikka ne olivat kuulemma alueella pissineetkin. Alun pienen hallintakokeilun ajan sen nenä meinasi liimautua maahan, mutta kun sain sille valjaat päälle ja lähetin sen, niin ei kyllä juurikaan ole moitteen sanaa pojusen työskentelystä! Se oli melko kohtelias suurimmalla osalla maalimiehistä ja se nosti sekä ilmaisi kaikki neljä todella hyvin! Pitkä ilmaisumatkakaan ei tuottanut sille ongelmia! Hieno Käpy!
Eddiekin pääsi virkistymään samoihin treeneihin ja nyt se irtosi paremmin maalimiehille eikä kerjännyt niin keskittyneesti mukana olleilta nameja. Sen työskentelyä oli ilo katsella ja autoonhan se ei enää olisi halunnutkaan tulla kivoista hommista :)
 |
Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, suuntasimme myös pelastustreenikaverimme järjestämään koulutukseen vielä iltasella. Sanna oli järjestänyt Kirsi Liikasen opastamaan meitä ja kolmea muuta koirakkoa treeneissämme eteenpäin. Minä toivon kerroilta ennen kaikkea sitä, että Gatsby osaisi olla kenen tahansa koira vieressä (ei siis mitenkään iholla) rauhassa esim. tokon paikkamakuussa. Yksi Gatsbyn varmimmista huudattajista on myös näissä treeneissä ja Kirsi pääsikin näkemään Käpyn kierrokset sitten harvinaisen korkealla. Hän kuitenkin tokaisi omasta mielestäni aivan järkyttävän shown jälkeen, että tämä on kiva ongelma, kun se on niin helppo korjata! Eka kerta menikin aika pitkälti toisiimme tutustuen, mutta treeneistä jäi kauhean kiva fiilis! Uskon saavani nyt kunnon käytösmallin sekä itselleni että koiralleni, jotta ongelma ei ala leviämään. Gatsby oli rauhallinen lelukoirien sekä Kirsin oman koiran seurassa. Kirsin koira sai jopa haukkua (pyynnöstä) ja sain pidettyä Gatsbyn rauhallisena. Iso syy onnistumiseen oli tietenkin se, että Kirsin koira käyttäytyi niin hienosti eikä esim. tuijottanut Käpyä ollenkaan. Tälläisten koirienhan kanssa meillä ei ongelmia olekaan ollut :) Mutta oli kiva, että saimme loppuun myös sen onnistuneen ja kivan kokemuksen toisen koiran läsnäolosta. Ensi kerralla menemmekin sitten samaan aikaan muiden koirien kanssa ja kuulemma lopetamme Gatsbyn kiihtymisen alkuunsa käyttäen vasisuihkausta. Treenasimmekin tätä tänään erikseen eli koiralle opetettiin seuraamukset (vesipullo) huonosta käytöksestä (kiellon tottelematta jättäminen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti