Piirrä koirasi nameilla - haaste ja muuta mukavata

Taitava pikku makoilija :)

Pieni agitykkini pääsi vihdoinkin työkaverini ohjattavaksi. Tätä olikin suunniteltu vasta sellaset puolisen vuotta? Hänellä on itsellä borderterrierejä ja hän halusi kokeilla vähän isompaa sekä vauhdikkaampaa koirulia. Gatsby liiteli aivan mielettömän hienosti Kikan ohjauksien perässä ja tajusi esteen merkkaamisenkin vaikka sellaista emme olekaan vielä treenailleet. Oli myös valaisevaa katsoa koiran reagointia eri ohjauksiin. Pari valittua haukahdustakin kuultiin koirani suusta sekä silloin, kun se ei tajunnut ohjausta, mutta myös kun se joutui käyttämään mielestään liikaa aivojaan erinäisissä pyörityksissä. Pahasti siis näyttää siltä, että kun alamme tekemään hieman enemmän kikkaillen ohjauksia, niin minun hiljainen pieni aksakoirani katoaa ja tilalle astuu pieni rääväsuu... Tätä kauhulla odottaen!

Olemme kuitenkin toistaiseksi käyneet kaksissa HILJAISISSA agitreeneissä. Koitin saada kroppani tottelemaan erinäisiä valssinpyörähdyksiä sekä lähettämään koiraani kiertämään hyppyjä. Menen jälleen ihan liian lähelle estettä ja sen jälkeen jään sen eteen niin, ettei koirani oikein mahdu suorittamaan sitä... Olin siis aivan pihalla kolmos ja nelosesteiden välillä. Jumitin, huidoin ja pällistelin aivan eksyneenä. Lisäksi olen aivan liina hidas, kuten olen aikaisemminkin kehunut. Onneksi Gatsby alkaa hahmottamaan esteitä aina vain paremmin ja pystyin lähettämään sitä surutta lähes putken ulostulopäästä sisäänemnopäähän, kun jätimme jossain vaiheessa suosiolla uusimatta ykköshypyltä saakka. Jäin siis kolmoshypylle ja sieltä lähetin koirani putkeen 2. Tämä tietenkin osti minulle sitä aikaa asettua sen tielle... Saimme onneksi onnistuneitakin suorituksia. Tai siis sen yhden epätoivoisen siihen treenien loppuun!

Seuraavissa treeneissä meni jo hieman kivuttomammin. Menimme putken kautta pakkovalssia, jonka olin jo kerran oppinut. Nyt tosin minulle opetettiin se ainoa osaamani ohjaus uudella tavalla, voi apua! Ohjaus kuitenkin oli onneksi mitä helpoin ja täysin ilman mitään pyörimisiä. Itse olin hieman skeptinen, kun ohjaajamme käski minun odottaa hypyn takana ja niiata sieltä sivulla ja koiraa kohti. Omassa mielessäni tämä lähinnä ajaisi koirani ottamaan minuun etäisyyttä, mutta mitä vielä! Tuo pieni agielukka tajusi niiailuni heti ja teki mahtavia (ainakin omasta mielestäni) ja tiukkujo siivekkeen kiertoja. Tästä pääsimme kepittelemään niin, että vain alussa ja lopussa oli verkot. Gatsby karkasikin pariin otteeseen, mutta kommentoin näitä karkailuja "oho"lla eikä palkkaakaan tullut, niin johan alkoi keskittymistä löytymään. Vauhtia oli oudon vähän, mutta kun koiralle tuli varmuutta myös verkottoman kohdan suoritukseen, niin sitä vauhtiakin alkoi tulla lisää. Kiusasimme sitä myös niin, että kävelin "väärällä" eli vasemmalla puolella, mikä heti sekoittikin pienen koirulin pään. Mutta vain hetkeksi! Käpy näytti taas, että on se vaan aika pätevä! Lisäksi vaikka odotellessa se olikin hieman innokas muiden perään, niin itse kentällä se on niiiiiin hyvin kuulolla, etten tyytyväisempi voisi olla!

Olipas harvinaisen vaikeaa saada Eddie pysymään oikeasti paikoillaan! Se hyöri ja pyöri käteni perässä ja tarjosi kierimistä ym. Monta kertaa jouduin aloittamaan alusta, kun koira oli siirtynyt niin kauaksi nameista. Tässäkin se makaa oikean kyljen namien päällä, mutta päätin tämän kelpaavan :)

Rallyakin on tehty ja kisat odottavat kulman takana. Osallistuimme kisanomaisiin treeneihin, joissa sain itselleni kauhean kisapaniikin aikaiseksi. Olin aivan hengästynyt ja kimitin taajuudella, jonka varmaan vain koirat kuulivat. Heti lähdettyämme suoritukseen joku koira haukkui niin, että Käpy lähti keulimaan. Tämä rikkoi keskittymiseni ja menetin kaikki itsevarmuuteni rippeet. Hyväksytty tulos olisi tullut yhdestä väärin suoritetusta liikkeestä huolimatta (en huomannut, ettei Gatsby istunutkaan sivulleni vaan jäi seisomaan) ja sain käskyn koittaa rauhoittaa itseäni jotenkin.

Normitreeneissä normimeno jatkui eli aksaavat koirat kiihdyttivät oman otukseni mukanaan eikä mistään tullut mitään. Pari valittua hihnannyppäystä toi onneksi hieman rauhaa maahan, mutta aika järkyttävää menomme oli. Gatsby myös kiljahteli ja haukahteli, kun sen sisällä oli niin iso jännite; se halusi tehdä kanssani ja samalla lähteä riehumaan agikentälle. Toisella kiekallamme olimme hiljaisessa välissä ja koira toimi uskopalauttavalla tavalla ilman välipalkkauksia. Se edisti, mutta kesti juoksemiseni ilman kauheaa riehaantumista. Kouluttajamme meinasi, että olisi ollut kevyesti 90+ pisteen arvoinen suoritus. Kerran tuo yritti meinaan mennä vieressä nököttämään putkeen :) Koitan muistaa kouluttajamme hyvän ohjeen kisoissakin eli keskityn vain Gatsbyyn. Yritän luoda ympärillemme keskittymisen kuplan, jossa en sabotoi sen tekemistä. Helpommin tosin sanottu kuin tehty!

Feron kanssa homma sujui leikiten! Sillä on vahva paikallaanolo eikä se välittänyt sen ympärillä hiipparoinnista :)

Pelastustreeneissä oli vuorossa oikeita etsintöjä jäljittelevä etsintä, jota olin Iriksen apuna järjestämässä. Tämä tarkoitti alueen tallaamista (eli kunnon lumihangessa tarpomista) sekä lopulta yli tunniksi metsään piiloutumista. Olin myös hajustanut huolella yhtä rikkinäistä sukkaa sekä pilleripurkkia, mutta kumpaakaan ei ollut löytynyt. Minut onneksi kuitenkin taitavat koirakot löysivät ja olin jopa suureksi huojennuksekseni ollut oikealla alueella piilossa! Ajatella! :D

Lopulta teimme pienellä alueella muka ihan pienen etsinnän Gatsbyllekin, joka tietenkin oli joutunut jättämään isto etsinnät väliin. Ensimmäinen maalimies löytyi helposti ja häntä kohdeltiin hyvinkin hellästi. Toinen taas ei meinannut löytyä millään ja rämmimme lumista supan seinää ylös ja alas sekä ympäri. Lopulta saimme maalimieheltä valoavun ja sain ohjattua Gatsbyn hajun päähän etsittävästä. Häneen sitten purettiinkin kaikki se "piru kun et haissut aikaisemmin!"-turhautuminen kunnon ryykäämisenä. Meidän ikuisuusongelma, huoh.

Ehdimme käydä taas Neeankin kanssa lenkkeilemässä ja koirat olivat todella vauhdikkaita!

Urosuhoilu/muille huutelu on edistynyt vaihtelevasti. Välillä koirani yllättää minut olemalla mitä rauhallisin ja hienoin poika. Lämppälenkillä hallin läheisyydessä joku isompi pystykorvainen kaveri alkoi murisemaan meille jo hyvän matkan päästä. Gatsby jännitti itsensä, mutta murahti vain vähän ihan kohdalla eikä väteänyt edes hulluna! Samoin se oli todella rennosti hallissa eikä ottanut siellä kestään itseensä. Sitten taas on ollut päiviä, kun se rääkyy ihan vaan varmuudeksi kaikelle liikkuvalle ja jopa tutuille nartuille. Silloin se tosin ei keskity yhtään siihen, kuka ärinän kohde on. Olen keskittynyt aina vain enemmän omaan rauhallisuuteen tilanteissa ja koitan plakata nimenomaan oikeasta ja toivotusta käytöksestä. Tämä onkin tuntunut toimivan, sillä Gatsby tarjoaa usein ihan itse hallilla odotellessa maahanmenoa ja rauhoittumista. Olen oikein optimistinen asian suhteen!