Pallit(on)?

Gatsby on esitellyt viimeaikoina teiniominaisuuksiaan välillä hieman turhankin ahkerasti. Niinpä muutama ihminen onkin joko ehdottanut tai kysynyt, että mitäs jos hankkiutuisin eroon sen palleroista? Olen ollut hieman hämmentynyt kommenteista, sillä  koira on vielä oikeasti nuori. Sen koulutus on vielä kesken enkä todellakaan halua ensimmäisenä ongelmienratkaisuna pitää koiran leikkaamista. Tämä onkin asia, mitä olen useasti koirien kohdalla miettinyt. Tavoitteenahan on ennen kaikkea käytöksen muokkaaminen omistajalle helpompaan suuntaan tai ainakin suuri toive siitä. Tästä taas minulla on melkoisen ristiriitaiset tunteet; toisaalta mielestäni ei ole oikeutettua leikellä tervettä koiraa vain ihmisen mukavuudenhalun takia, mutta toisaalta koirankin elämä saattaa helpottua, kun ei ole ylimääräistä testosteronia/juoksuja päätä sekoittamassa. Itselläni henkilökohtaisesti on kuitenkin suuri kynnys lähteä leikkaamaan tervettä koiraa vain omaksi ilokseni. Yksi iso syy siihen, etten halua narttukoiraa onkin se, että en ole valmis elämään jouksujen kanssa. Toisaalta en tiedä olisinko valmis koiraani ihan heppoisesti leikkauttamaankaan, vaikka terveysedut ovatkin huikeat. Eddiekin sai pitää pallinsa kunnes niihin kehittyi kasvaimet ja Ferolle sellaisia ei ikinä laskeutunutkaan. Olen kuitenkin usein miettinyt viimeisemmän kohdalla, josko niistä olisi tullut sille sitä paljon kaivattua rohkeutta, edes miehistä tyhmänrohkeutta? 

Erityisesti jenkkilässä tuntuu olevan muotia leikata koira ennen kuin se on edes teini-ikää käynyt. Koira yritetään pitää pentuna eikä sen anneta aikuistua. Muistan esimerkiksi hyvinkin suuria tunteita herättäneen Cesar Millanin sanoneen, että leikkaamattoman koiran olisi luonnollista päästä parittelemaan puolen vuoden välein (perustuen useimpien narttujen jouksukiertoon). Tämä tietenkin on mielestäni melkoista potaskaa, sillä aina susilaumaan nojaava Millan tuntuu unohtavan, että vain johtava pariskunta lisääntyy. Muut lauman jäsenet elävät siis ihan lisääntymiskykyisinä, mutta sukua jatkamatta usein koko elämänsä eikä tämä tietääseni tee susilaumaa toimimattomaksi? 

Lääkätieteellisestihän pallien poistamisesta ei juuri muuta olekaan kuin hyötyä. Eddiellekään ei kasvaimia olisi voinut olemattomiin kiveksiin tietenkään tulla. Monilta muiltakin uroksena oloon liittyviltä eturauhas ym. ongelmilta vältytään tällöin tai nartuilla märkäkohdut ym. jäävät tietenkin pois. Eddie olisi ehkä ollut myös helpompi, tai ainakin vähemmän karkaileva, koira leikattuna. Olen myös monesti joutunut poistumaan koirapuistosta nolona, koska koirani ihastui palavasti (yleensä leikattuun) toiseen koiraan eikä kiksimisyrityksille tullut loppua. Noutajani kuitenkin on aina tullut suurimman osan kanssa toimeen eikä ole ikinä ollut urosrähisijä. Mielestäni sen leikkaamattomuudesta ei siis koitunut itselleni kestämätöntä vaivaa. 

Gatsbyn kohdalla en ole valmis tekemään päätöksiä tässä iässä sen tulevaisuuden suhteen. En tiedä, onko sillä jalostuspotentiaalia vai ei, mutta en vielä asiaa myöskään ole valmis päättämään. Mielestäni siinä on monia aivan käsittämättömän hienoja ominaisuuksia varsinkin harrastuskoirana (halu tekemiseen, keskittyminen minuun sekä ohjaukseen sekä kovillakin kierroksilla todella hyvä tottelevaisuus) mutta se osaa silti olla rauhassakin. En aina näe tätä tasapainoa monessa muussa hyvässä harrastuskoirassa. Moni pelkää moottorin sammuvan, jos koiralta vaaditaan rauhoittumistakin joskus. Varoittipa yksi bordercollie-ihminen minua TOKOstakin, jos haluan paimeneni pysyvän hyvänä agi- ja hakukoirana. TOKOn kurinalaisuus kuulemma tappaa koiran omatoimisuuden. Itse epäilen tätä, jos TOKOa koulutetaan positiivisesti eikä koiralta vaadita älyttömyyksiä ennen kuin se osaa. Ymmärrän, että omistajilleen yleensä herkät paimenet voivat muuttua liian kovalla koulutuksella liian omistajapehmeiksi ja tästä liian riippuvaisiksi. Silloin ne eivät enää uskaltaisi mahdollisesti irrota esteille tai maalimiehille.

Ai siis mitä sä olet pallieni menoksi suunnitellut!?

Gatsbyn huonoihin puoliin kuuluu nyt juurikin tuo uroksille uhittelu, tietynlainen malttamattomuus varsinkin toisten ollessa kiihtyneinä sekä jonkin asteinen rauhattomuus vieraissa paikoissa. Hyppiminen on myös tietenkin vielä ongelma, mutta vaikka se onkin luonnollista koiralle, niin kyllä sitä on vahvistettukin. Niinpä sitä ei voi ihan helposti koiran syyksi laskea. Otetaan siis nuo muut huonoudet käsittelyyn: uhittelu (eli todennäköisesti epävarmuus) ja kiihtyminen. Molempiin voitaisiin varmaan vaikuttaa leikkauksella, sillä kastraatio rauhoittaisi todennäköisesti koiraa. Molempiin myös uskoisin auttavan lääkkeen nimeltä aika. Rauhoittumista harjoitellaan ja siedätän sitä muiden kiihtymisen huomiottajättämiseen. Uroksista olen nyt metsästämässä hyviä kokemuksia ja rauhoittumista niidenkin seurassa. Gatsby pystyy olemaan rauhassa toisten urosten läsnäollessa esim. treeneissä paitsi jos joku päästää oman koiransa sen iholle tai toinen koira alkaa sitä haastamaan. Lenkeilläkin se menee muista koirista nätisti ohi (elleivät ne räyhää hulluna jolloin tuokin kiihtyy). En siis luokittelisi Käpyläistä millään tavalla aggressiiviseksi sillä se ei fiksoidu toisiin koiriin ja pystyy niitä sietämään ollessaan normaalissa mielentilassa. Jonkun aikaa takaperin peräämme karkasi pihastaan aina meille kovasti uhitteleva australianterrieriuros. Se taisi napata hieman Gatsbyn peppukarvojakin, joka yllättyneenä kääntyi ja laittoi toisen koiran hiljaa niskasta matalaksi. Tilanne oli kuitenkin ohi toisen koiran alistuessa eikä terrieriin tullut mitään jälkiä. Gatsby käyttäytyi mielestäni aivan hyväksyttävästi. Kyllä sillä on järkeäkin päässä hormooneista huolimatta :)

Gatsby osaa olla myös toisten koirien kanssa. Se ei ole siihen millään tavalla kykenemätön. Omassa laumassa normaalisti menee enemmän kuin hyvin, kasvattajan luona se alistui isoveikalleen Hopulle ja vahemmat urokset saavat siltä useimmiten mielistelyjä. Nartut ovat pääsääntöisesti ihania, mutta se ei ole mikään aivan järjetön peppujen tutkija tai yritä koko aikaa astua toita koiraa. Se kuuntelee tässäkin asiassa melkoisen kiitettävästi joko narttua itseään tai minun murahduksiani. Omaan kokemukseeni nojaten se jättää nartut varsinkin iästään huolimatta ihailtavasti rauhaan.

Loppuun vielä se pakollinen disclaimer: tässä tekstissä esiintyy vain oma mielipiteeni ja pohdintani asiasta. En todellakaan moralisoi muiden päätöksiä omia koiriaan koskien. Oikeudet mielipiteenmuutoksille pidetään.