"Onks ne suurinpiirtein kilttejä?"

Näin koiristani kysyi neljävuotias tyttö, joka oli äitinsä ja heidän 7 kk vanhan bokserinsa, Martan, kanssa lenkillä. Martta sai nopeasti Eddien hyväksynnän (ja viileän välinpitämättömyyden sen pusuja kohtaan) ja Gatsbystä nopean juoksu ja leikkikaverin. Feroa ruskea, mielistelevä otus epäilytti suuresti eikä se päästänyt bokseria lähelleen. Nelivuotias tyttö sen sijaan sai silitellä ja jopa halailla sitä ilman protesteja. Ota nyt isosta otuksesta sitten selvää!

Gatsby on ollut tällä viikolla täysin hormooniensa vietävänä. Lähistöllä on selvästi joku juoksuinen tyttö ja pari päivää se lenkkeili varmuudeksi vain hihnassa. Sillä oli ollut jo aika maaninen pissojenlipsutus lenkki edellisenä päivänä ja kun istutin Gatsbyn päästääkseni sen vapaaksi, alkoi pieni koira vinkua nenä pystyssä. Tämä ei todellekaan ole normaalia. Ajattelin, että siinä kohdassa on nyt joku hyvä hajua, että päästän sen vasta vähän ajan päästä irti. Mielini muuttui, kun veti kuin höyryjuna ja vinkui surkeana aina kun pysähdyimme muiden koirien tarpeiden takia. Koska hihnan päässä oli täysin omassa hurmiossa elävä, korvaton otus, niin päädyin pitämään sen ikuisuudelta tuntuneen lenkin ajan hihnassa. Voi sitä autuutta! Kotona se kävi pariin otteeseen piippailemassa takaovella, mutta luovutti suhteellisen pian. Onneksi tämä show oli parissa päivässä ohi ja se on ollut taas normaali itsensä.

Tämän viikon rally-treenit  menivät ihan suht hyvin. Aika pahoja häiriökoiria taas aksaamassa, mutta saimme kuitenkin pariin otteeseen radan suoritettua. Palkkasin vain lelulla, sillä kaikki liikkeet olivat tuttuja. Palkkaa tippui aina, kun se oli ollut useamman liikkeen ajan hyvin kuulolla. Esim puolihuolimattomasta pujottelusta leikkiä ei herunut. Tämä tuntui toimivan hyvin, mutta vire nousi ehkä hieman liikaakin Gatsbyn odottaessa leluansa. Se meinaan alkoi seuraamisessa pariin otteeseen esistämään ja jopa keuli hieman! Yleensä kuulemma tässä vaiheessa käteni oli ollut jo lähestymässä lelutaskua, joten tämä selittänee hetkellisen innokkaat seuruut :) 

Tällä kertaa meillä oli pari ylemmän luokan käännöstä, mistä olin hyvilläni. Haluaisin tosiaan meille hieman lisää haasteita liikkeisiin (eikä vain häiriöön). Tuntuu, että kesällä edistyimme kivaa vauhtia haastavempia ratoja kohti ja nyt olemme palanneet aika paljon taaksepäin. Lisäksi olen erittäin turhautunut siitä, ettei virallisia kisoja ole kovinkaan paljon ja ne jotka ovat fiksun matkan päässä, niin ovat varasijojaan myöten täynnä vaikka heti keskiyöllä ilmoittautuisi. Turhauttaa, kun ei pääse edes yrittämään edistymistä lajissa. Onneksi oli sentään ne epäviralliset, niin saimme vähän taas kisakokemusta.

Mitää sää syöt?

Pelastuskoiratreeneisäs oli aiheena suunnistus. Olin jo vähällä jättää menemästä, koska suunnitus ei ole vahvin lajini ja olen yleensä ollut parini vietävissä. Toinen siis on suunnistanut ja minä olen ollut lenkillä vain mukana. Tähän aikaan vuodesta kun on vielä piemeäkin jo treenien alussa. Mutta kitisin asiasta ja kyllä auttoi! Parini antoi kartan minulle ja auttoi, kun olin epävarma yms. mutta sain suurimman suunnistusvastuun. Alkuun meille molemmille oli hankala hahmottaa, missä olimme emmekä olleet katsoneet kartan mittakaavaa, joten emme tajunneet, kuinka pieniä välimatkat olivatkaan. Pariin kertaan turvauduimme huijaamaan kännykän avulla, mutta ykkösrastin löydettyä oli huomattavasti helpompi jatkaa ihan karttaan luottaen eteenpäin. Onnea oli myös parini tolleri (jonka pepussa teinini vietti omasta mielestään ihanat kaksi tuntia) joka löysi nenänsä avulla rasteiksi piilotetut esineet. Pimeässä niitä olisi ollut ihan turha ihmissilmin koittaa paikantaa. Vaikka menimme muutamaan kertaan hieman eri reittejä, kuin karta perusteella luulin, niin emme eksyneet pahemmin kertaakaan. Koirat tulivat juttuun (vaikka Myy-tollo ei ehkä olisi halunnut Gatsbyä messiin) ja koko suunnistuksesta jäi kerrankin hyvä sekä onnistunut fiilis! Jee!

Onpa ne hienosti! Todella hienosti!

Otsikon ilahduttavilla sanoilla koiriani kehuttiin spontaanisti tänään lenkillä! Kolmikko oli hihnassa ja veimme tehokkaasti lähes koko jalkakäytävän. Ongelmahan tämä ei olisi ollut muuten, mutta vastaamme tuli ihminen. Paimensin laumani pienempään kasaan ja muistutin Gatsbyä "ohi" käskyllä, sillä se oli taas kovin kiinnostuneen oloinen mahdollisesta uudesta tuttavuudesta. Nainen katseli koiriani ystävällisesti ja kohdallamme kiitteli niiden käytöstä :) Täytyyy myöntää, että hyvinhän ne olivatkin ja minulle tuli oikein hyvä mieli niiden ansaitsemista kehuista. Kiitos kehujalle päivän piristämisestä! 

Hienot heput! ♥

Tähän liittyen koiriani haluttiin myös lenkillä kuvata. Eräs nainen kertoi olevansa valokuvauskurssilla ja että hän mielellään ottaisi kuvan kolmikostani. Järjestin pojat hänelle riviin ja kyllä niitä sitten kehuttiin käytöksestä aina niiden kauneuteen asti! Muitakin kurssilaisia/kuvaavan naisen tuttuja oli paikalla ja hekin ihastelivat hurjia petojani :)


Tänään suuntasimme omaksi epäilokseni epävirallisiin rally-kisoihin. Epäonnellisuuden tunne tuli lähinnä siitä, että samassa hallissa olisi myös agility täydessä touhussa. Gatsbyä ei haittaa, jos toiset aksaavat hiljaa, mutta todella kiihtyneesti haukkuvat agiliitäjät saavat sen aivan sekaisin. Tuntui ihan turhalta siis lähteä kisaamaan (edes epävirallisesti) tälläisten ogelmien keskelle.

Rataan tutustuessamme kentällä juuri haukkua kiljui aksaava koira. Kysyinkin ihan suoraan tuomarilta, että onko mahdollista odottaa omaa vuoroa hieman, jos kyseisen kaltainen koira on harjoittelemassa aidan toisella puolella. Saimme tähän onneksi luvan, mutta omalla vuorollamme (olimme ekoja!) oli onneksi hiljainen hetki ja porhalsimme radan alle puoleentoista minuuttiin. Gatsby oli todella hyvin kuulolla ja kontakti pelasi! Se haahusi pariin otteeseen namienhajujen perässä ja itsekin näin sen noukkineen suuhunsa muutaman pienen nakin tms. murusen. Näistä menetimme muutaman pisteen, mutta muuten meni todella kivasti ja loppusaldo hieno 97/100! Näillä pisteillä ei sijoituttu, mutta saatiin ohjaajalle ihan sika hyvä mieli! Ostinkin Gatsbylle pari narulelua palkaksi, joita se ei tosin päässyt valitsemaan, sillä oman rally vuoron jälkeen ei mennyt viittäkään minuuttia, kun sen oli pakko osallistua kiihko-aksaajan huutoon. Niinpä se joutui autoon, mutta ennen tätä se ehti keräämään kehuja kauneudestaan! Eräs nainen sanoi nähneensä joskus kevättalvella meidät ja hänen äitinsä kuulemma vieläkin muistelee sitä mielettömän kaunista koiraa, johon he törmäsivät :)

Kyseinen kaunokainen :)

Maanantaina rally-treenit sujuivat hyvin juurikin niin kauan, kunnes viimeisellä yrityskerrallamme viereisellä radalla alkoi koira kuumeta. Tällöin Gatsbyssä oli taas pidättelemistä eikä korvat toimineet juurikaan tai sain sen aina yhden liikkeen ajaksi kuulolle. Mutta kaksi ensimmäistä kertaa menivät todella kivasti! Se keskittyi mahtavasti minuun ja teki todella mukavasti! Kunhan pääsemme uuden treenipaikan häiriö haasteista yli, niin toivottavasti saamme eteemme hieman haastavempia ratoja :)

Eddie syö namia odotellessaan huultaan ja Gatsby näyttää epäilevän, onko nameja luvassa olleskaan.

Perjantaina Gatsby pääsi agiliitämään ja minä huitomaan taas epämääräisesti! Pystyn keskitymään itseeni ehkä ensimmäisen esteen ajan, mutta sitten kun pitäisi kääntyä ja ohjata jonnekin muualle, niin olen jo aivan ulalla. Oma napa menosuuntaan on hyvin vaikea käsite minulle! Jopa niinkin yksinkertainen asia kuin koiran kutsuminen tuotti tällä kertaa vaikeuksia. Tarkoitus oli ohjata putken jälkeen koiraa hypylle, joka ei ollutkaan suoraan putken ulostulossa hollilla. Parin kerran jälkeen tajusin, että sitä koiraa voi kutsua jo sen ollessa putkessa, jolloin se tietää mihin sen tulee suunnata. Kerran räpellykseeni kyllästynyt Gatsby lähti innoissaan moikkaamaan katsojiamme ja änki itsensä sille avatun portin sijaan kahden väliaidan välistä takaisin luokseni. Itsesuojeluvaisto oli taas huipussaan... Muuten sain kommenttia, että olen hirmuinen kontrollifriikki ja koitan saada koiran koko ajan hanskaani vaikka sen olisikin hyvä irrota tekemään itse. Tämä voi olla tottakin, mutta enemmän kuitenkin kyse omasta osaamattomuudestani ja siitä, etten ihan ole varma, mitä seuraavaksi kummankaan meistä pitäisi tehdä. Tai sitten vain olen hurja kontrolloija :)

Puolentoista viikon päästä tämä tyttö lähtee ulkomaille ja kaikille koirille on vihdoinkin varmistunut hoitopaikka siksi ajaksi! Kaikki tuntuvat pääsevän hyviin käsiin, Gatsby kasvattajalleen, Eddie serkkuni hemmoteltavaksi ja Fero kiva oloiseen hoitolaan. Viimeisin on ainoa, joka huolettaa, tosin onnistuneen vierailun jälkeen todella paljon vähemmän!

Ps. Tällä viikolla kukaan koirista ei ole tuhonnut juurikaan mitään! Jee!

Pps. Kävin myös punnaamassa Feron ja sille oli tullut kilon verran lisää painoa! Aivan mahtavaa! Ainakin parisen kiloa saisi vielä tosin tulla takaisin. Suunta kuitenkin oikea :)

Virallinen maalimies

Tänään kävin kokeilemassa pelastuskoirien hakukoetta sieltä toiselta puolelta eli maalimies hommista käsin. Hieman ennen yhtätoista alki alueen merkitseminen eli aivan järjettömän ihanassa ryteikössä tarpominen. Sain päivän aikana lukuisia osumia risuista ja kuusenoksista, joista ainakin kolme osui suoraan silmään. Kotona ihastelin naarmuista oikeaa korvaani ja poskessa on pieni haava. Käsistä ei kannata edes mainita. Mutta ihan mielenkiinoista puuhaa se kyllä oli ja meidät vapautettiin merkkailun jälkeen tallaamaan aluetta vapaasti. Otimme Iriksen kanssa ilon irti, sillä minulle oli vihjattu hyvästä suppispaikasta. Suppikset olivat oikein ihnan kokoisia ja Iriksen apukäsin sain parin kakkapussillisen verran herkkuja todella pienessä ajassa :) 

Tankkasimme yhden aikaan suolaisella ja makealla pannarilla ja niinpä puoli kahden aikaan oli hyvä aloittaa itse koe. En päässyt heti maalimieheksi, sillä ensimmäisenä koirakkona oli Minna ja Nova. Minna oli onneksi luvannut, että saan heidän menoaan seurata ja oli kiva nähdä heidän onnistunut suorituksensa! Tai siis mitä siitä kerkesin katsella samalla, kun yritin vältellä naamaani kohdistuvia risuja...

Tässä Novan taidonnäyte luoksepäästävyydessä :D

Sain myös nyt kunnon käsityksen, mitä luoksepäästävyydessä sekä hallintaosiossa vaaditaan. Koiran ei tarvitse pystyä istumaan luoksepäästävyyden aikana, kunhan on ystävällinen. Ehkä pahimmat ryysäys/ilopomput olisi hyvä saada Käpyltä pois, mutta tämä ei olekaan yhtä iso ongelma kuin pelkäsin. Seuraaminen oli rentoa; kunhan koira pysyi luona. Parilta kariutui syystä tai toisesta kisasuoritus paikallaoloon, mutta siinäkin sai päättää koiran asennon itse eikä olla kauhean kaukana. Uskoisin meidän siis suorittavan ihan hyvin jo nämä osiot. Itse haku ja ilmaisu ei ehkä menisi ihan nappiinn vielä (kun koira ei todellakaan saa jättää löytöjään ilmaisematta), mutta eiköhän meilläkin joskus kokeisiin vielä ole asiaa :)

Eddie kävi työkaverillani tosiaan hoidossa ja suhteellisen hyvin oli mennyt. Se oli ollut poikien leikeissä mukana ja ollut mitä kärsivällisin hattumalli :D Se oli kuitenkin oksentanut sekä pissannut aamulla sisään. Viimeisin oli erittäin yllättävää! Sitä oli viety useasti ulos ja aina sillä oli tuntunut olevan kauhea pissahätä. Nyt kotona se kuitenkin on ollut ihan normaalin pidätyskykyinen. 

Myös Gatsby sai päiväksi erikoisohjelmaa, sillä saimme aamulla kutsun Monalta ja Neealta lähteä päiväksi metsään. Itse en maalimiesvelvoitteiltani päässyt, mutta Monalle kelpasi pelkkä Käpykin ja niin se pääsi mukavasti muiden väsytettäväksi :D Täällä on ollut aika rauhallisia poikia, kun Eddie ja Gatsby molemmat toipuvat rasituksistaan :)

Kännykkääni kilahti kuva tälläisestä hienostuneesta herraskoirasta (Kuva Kirsi Laine)

Järkytyksiä

Ensinnäkin olen järkyttynyt siitä, kuinka laiskasti olen päivittänyt blogia. Varsinkin, kun melkoisen paljon on mahtunut ohjelmakalenteriin. Tästä alkaakin nyt sitten pieni purku-urakka.

Sunnuntain pelastustreenit olivat isoin järkytys, mitä olen Käpyläisen kanssa saanut kokea. Meille oli suunniteltu todella hauska puuhailusuunnistus ympäri Lahden keskustaa ja sen liepeillä. Tehtävät tuli toimittaa ryhmänä ja tästä meidän murheet sitten alkoivatkin. Omasta autostaan vapautettu nuori lagottouros murisi heti Gatsbyn nehdessään, josta oma teinini otti järkyttävät herneet nokkaansa. Tämän jälkeen seuraavat minuutit oli aika haastavia käveltäviä, mutta lopulta pojat rauhoittuivat. Mutta vain hetkeksi... Aina välillä ne bongasivat toistensa katseet ja rähinä jatkui. Gatsbystä oli selvästi tylsää vain talsia hihnassa, joten aikaa oli kiva kuluttaa olemalla isoin remmirähjä, mitä kaupunki oli koskaan saanut kunniakseen kokea. Se kiljui, huusi, murisi ja ärisi. Sitä ei rauhoittanut kielto, nami, lelu tai kehu eikä edes oikeastaan pidempikään välimatka (koska tällöin alettiin huutaan toisten perään ihan eri sävyyn). En saanut mitään otetta koiraani ja aloin olla aika kypsä koko hommaan. Itse tehtävät (erinäiset paikallaolot, nostelut, kapulankannon, hissimatkat, bussi- ja juna-asemien läpikävelyt yms.) se suoritti kuitenkin hyvin. Siirtymät vain olivat omistajalle vähän rankkoja. 

Tälläisiä patsaita löytyypi Lahdesta. (Kuva Maarit Niemi)

Hieman ennen lähtöpisteeseen paluutamme, hihnan päässä oleva teinihirviö katsoi minuun ja sen häntä alkoi heilua hulluna. Gatsby oli ihan sen näköinen, että "ai säkin oot täällä!? Ai kun kiva!" Lepertelin sille tässä vaiheessa ja se oli aivan tohkeissaan. Se oli selvästi onnellinen, että minäkin olin tullut sen kauhean hihnan toisessa päässä roikkuneen ämmän lisäksi... Sain onneksi treenien jälkeen vertaistukea ja suklaata sekä tiimimme bongasi hyvin vähän voitolta tuntuneen ykkössijan. 

Maanantaina oli rallyn vuoro ja sama ongelma kohtasi meitä kuin viikkoa aikaisemminkin. Eli ne viereisellä kentällä agilityä harrastavat koirat. Tällä kertaa onneksi homma sujui jo paremmin ja Gatsby keskittyi kivasti tekemiseen. Itse yritin painaa radan hullua vauhtia etiäpäin, ettei se vain ehtisi miettiäkään aksaavia häiriöitämme. Tässä vaiheessa sain kouluttajaltamme käskyn rauhoittua ja yllätyksekseni koirani oli kuulolla vielä tämänkin jälkeen. Se liikutti pientä peppuaan taitavasti ja oli selvästi kiinnostunut tekemisestä. Vuoroaan se odotti rauhassa käskyn alla ja sain olla tyytyväinen. Lopuksi kuitenkin jouduimme odottamaan, että pääsisimme agikäntän läpi pois. Tämä odotusaika oli melko pitkä tai siis tuntui ainakin siltä. Kentällä oleva koira oli melko kiihdyksissä ja Gatsby ei pystynyt enää hillitsemään itseään. Minulla oli taas hihnanpäässä huutava leijakoira ja järkytimme koko hallia melkoisella metelillä. 

Tämän viikon Gatsby  on myös jatkanut tuholaislinjaansa. Se pureskelee nyt aivan ja kaikkea. Jostakin syystä sähköjohdot maistuvat taas ja se on kaivanut hyllystä korista esiin jouluvalot ja jatkojohdon, joita ei enää käyttökelpoisiksi voi kutsua. Tämän lisäksi se oli mönkinyt sängyn alta pistokkeessa kiinni olevan johdon ja aiheuttanut oikosulun sekä kärähtäneen sulakkeen. Onneksi koira on vielä ihan ehjänä. Tosin tänään tulin kotiin melkoiseen meteliin (kolinaan) ja luulin sen jo jääneen johonkin kiinni/jumiin. Mutta mitä vielä! Jätkä vain yritti tunkea itseään pöydälleni varastaakseen jotain kivaa. Yllätin sen itseteosta ja se sai kyllä kuulla kunnolla kunniansa! En kestä, jos tuosta kasvaa toinen Fero! 

Ferosta puheen ollen, se kävi tänään tutustumassa tulevaan hoitopaikkaansa eli koirahoitolaan. Tutustumiskäynnillä heräsin jotenkin siihen todellisuuteen, että se on kehittynyt ihan valtavasti näiden vuosien aikana. Eihän se nyt aivan kotonaan hoitolassa ollut, mutta se ei pelästynyt kertaakaan ketään tai mitään. Hoffilainen söi isonkin miehen kädestä rauhallisesti sekä antoi silittää itseään. Se ei pakittanut tai haukkunut tai hermoillut. Mies meinasikin, ettei se mikään arka ole, vaan normaalin pidettäytyvä hoffi. Intin hieman vastaan, mutta samalla tajusin, että tämä oli myös aika lähellä totuutta. Fero kulki rohkeasti sisällä ja ulkona eikä juurikaan vastannut toisten koirien haukuntaan tai ollut huolissaan aidan toisella puolella juoksentelevasta sakemannistakaan. Itselle jäi erittäin toiveikas fiilis siitä, ettei se varmaan kuolekaan järkytykseen ja stressiin lomani aikana. Se hulluna haukkuva ja karkuun säntäilevä nuori honkkeli konkkeli on kehittynyt oikeasti paljon rauhallisemmaksi ja itsevarmemmaksi hoffilaiseksi. Olen pitkään sanonut, että se on kehittynyt vuosien mittaan paljon. Tänään jotenkin vain näin sen järkyttävän selvästi. Siitä on kasvanut ihan oikeasti kiva koira ♥

Se ihan oikeasti kantoi kapulaa! Ei nätisti, mutta onnistuneesti, jee! :D (Kuva Maarit Niemi)

Fero yllätti myös torstaina olemalla tottelematon ja innokas pieni pelastuskoira! Se tajusi selvästi, mitä sen piti tehdä ja jopa kiskoi maalimiehen perään! Ensimmäinen viuhahti näkölähdöllä, mutta kaksi muuta menikin salaa piiloon. Niin se Ferolainen vaan löysi salapiiloutujatkin eikä olisi hommia halunnut lopettaa. Se ei antanutkaan itseään ihan noin vaan kiinni vaan kävi vuorotellen ihmisiä läpi toiveikkaana sekä "karkasi" vastaantulleen treenikaverin luokse. Se oli ihan hömelöllä päällä, mutta oikein positiivisesti ♥ Yksi treenikaveri sanoikin, että Fero varmaan on nyt tajunnut, mistä kaikesta se onkaan jäänyt paitsi. Se kirjoittaisi kuulemma päiväkirjaansa, että "olinpahan tottelematon tänään. Se oli ihan huippua! Huusin jopa autossakin vähän!" Voi Ferraria! Se on ollut niin iloinen yllättäjä tällä viikolla :)

Gatsby taas ei yllättänyt vaan katosi pitkälle eikä ilmaissut. Hyvä ystävämme ryykääminenkin oli mukana messissä ja järki jäi kotiin. Se oli käynyt maalimiehellä jo kahdesti ennen kuin pääsimme niin lähelle, että sitä kiinnosti ilmaista. Tällöinkin se kävi lähinnä hyppimässä Minnan päällä isolla kivellä ja jäi sen päälle haukkumaan. Minä sen puoleen jatkoin matkaa, jotta koira irtoaisi Minnan sylistä ja Gatsby päätti tulla korkeimmasta kohdasta alas, mistäs muualtakaan? Onneksi viimeinen maalimies kuitenkin nousi sääntöjen mukaan ja onnistumiseen oli kiva lopettaa. Ensi kerralla on kuitenkin tehtävä erilaiset treenit, ettei tämä ei-toivottu käytös vahvistu enempää.

(Kuva Maarit Niemi)

Perjantaina aksailtiin jo toistamiseen. Olemme siis jo vanhoja tekijöitä! Itse en osaa ohjata. En sitten yhtään. Huidon käsilläni ja vaihdan niitä turhaan. Lisäksi tuijotan tyhmänä putkensuuta, vaikka se koira sieltä varmasti ulos tupsahtaakin. En saanut kroppaani tekemään sitä, mitä kouluttaja halusi. Oma napani ei halunnut osoittaa menosuuntaan vaan aina jonnekin muualle. Taisin lopulta onnistua kerran ehkä jopa ohjaamaan suurinpiirtein oikeaan suuntaan? Tänään lenteli lelupalkka ja kierrokset kohosivat. Pariin otteeseen Käpyläisen suussa olikin käteni eikä lelu. Esimerkiksi kun päätin pysäyttää liikkeeni juuri ennen putkea, jolloin koirakin veti jarrut päälle ja nappasikin sen sijaan käteni suuhunsa. On se hyvä, kun tulee koiraltakin suoraa palautetta omista kehitysalueista :D Kaikesta säälittävästä räpellyksestäni huolimatta minulle jäi taas hyvä fiilis ja halu tehdä lisää. Kyllä tämä vielä tästä!

Treeneissä näin myös kaksikin aussieta. Molemmat saivat Käpyläisen näyttämään piskuiselta ja niiden omistajat luulemaan isoa urostani tytöksi :) Gatsby sai kuitenkin kehuja kauneudestaan ja toinen kehaisi sitä paljon omaansa tottelevaisemmaksi. Sillä hetkellä pieni makoili kiltisti paikoillaan käskyn alla, mistä tosin nousi toisen aussie-ihmisen lihapullien perään. Muutenkin se on kyllä kivasti agissa kuulolla vaikkakin haasteena oli se, että Gatsby tiesi lempparilelunsa olevan vetäjällämme. Hyvin se kuitenkin pysyi, kuunteli, yritti ymmärtää ohajaustani sekä leikki kouluttajammekin kanssa. Taisi silläkin siis olla ihan kivaa :)

Olen myös hieman järkyttynyt siitä, että piskuinen papparaiseni meni nyt yhdeksi yöksi koehoitoon työkaverilleni. Vein sen sinne treeneihin mennessäni ja Eddie oli innoissaan sitä leikittävistä pojista. Se oli taas kuin nuori pojan kloppi ja ahne kuin piskuinen porsas. Hetkellisesti oli outoa tulla treeneistä kotiin, jossa ei sängyllä pötköttänytkään oranssia karvakasaa. Huomenna se kuitenkin tulee takaisin kotiin ja toivottavasti kaikki on sujunut kivasti kaikille ja Muttis saa hyvän hoitopaikan lomani ajaksi. Ainakaan vielä kännykkääni ei ole pirissyt hätäviestejä :)

Uutuus!

Toisin sanoen meidän uusin laji eli agility alkoi tänään! Kuten odottaa saattoi, niin Gatsby oli innolla mukana yhteisessä puuhastelussa. Kokeilimme kaiken kaikkiaan suoraa putkea, mutkalla olevaa putkea ja pimeää putkea (olen nyt agitermien osaaja!) Tämän lisäksi otimme pussia pienellä avulla ja ilman sekä hyppyjä ja rengasta. Gatsby äkkäsi nopeasti, että myös vetäjämme palkkasi sitä ja pujahtikin tämän jälkeen putkiin ja pussiin vauhdilla. Tosin kun yritin ohjata sitä itsestäni poispäin kääntyvään putkeen, niin Käpyläinen halusi mieluummin jäädä luokse ja taituroi itsensä putken päälle. Siellä se kävi vielä pariin otteeseen treenien aikana, pieni hömppäläinen! 

Pussi sujui hyvin avustettuna ja ilmankin, mutta kun otimme sen hypyn kautta, niin tällöin pimeä pussi ei enää houkuttanutkaan. Saimme apua kanssatreenaajaltamme ja saimme tehtyä pienen pätkän, missä oli siis hyppy-pussi-hyppy. Taitavasti pieni toimi! Rengaskaan ei tuottanut ongelmia vaikkakin kerran joku hirmuisella vauhdilla ryykäävä koiraeläin kolauttikin jalkansa siihen. Kerran se myös otti minun huonolla ohjauksellani riman hyppyesteetä mukaansa. Nämä eivät kuitenkaan sen menoa onneksi haitanneet. Samoin Wirneen leirillä tapahtunut kuumuminen puuttui tällä kertaa ja vaikka vetäjämme sai pari pusukohtausta osakseen, niin kukaan ei saanut hampaasta. 

Koira sai kehuja ja minä varoituksen, että Gatsbyssä on paljon potentiaalia, mutta helpoin agikoira se ei välttämättä ole. Se oli nytkin herkkä ohjaukselle, otti häiriötä mukana juoksemisestani ja vauhtia on välillä niin silmittömästi että hyppytekniikkaa pitää selvästi harjoitella! Vetäjämme meinasi, että ottaisi heti aussien, jos tietäisi saavansa juuri tämmöisen yksilön :) Luonteen ja innokuuden lisäksi myös Käpyläisen rakennetta kehuttiin. Samoin meinasi ohjaaja, että vaikkei tämä kauhean iso maxi olekan, niin ei pitäisi tulla ongelmia hyppyjen kanssa. Kuten aina, niin meidän agiura on vain minusta kiinni. Sain vinkkejä alkaa harjoittelemaan omien jalkojen liikuttelua ja erityisesti ketteryyttä. Molemmat ovat niin minun juttujani, köh köh :P Hauskaa kuitenkin oli ja odotan innolla ensi kertaa! Lisäksi ihana Neea oli rallytreeneissä samaan aikaan ja nuoriso pääsikin vetämään loput höyryt toisistaan pihalle yhteiselle riekkumislenkille. Oikein mukava päätös treeneille :)

Hauska kuva elokuun rallytreeneistä (Kuva Jenna Oinonen)

Maanantaina meillä alkoi talvikauden rallytreenit samassa paikassa kuin tämän päiväinen agility. Halli on vielä hienosäätöä vailla (juuri valmistunut) ja väliaidoista näkyi läpi toisten agiliitoa. Gatsby otti hirmuiset kierrokset tästä ja kinusi huutavien ja juoksevien koirien perään. Ensimmäinen rally kierroksemme olikin aika kauheaa katsottavaa... Sitten onneksi joku löysi peitteet aitojen päälle ja toinen kierros menikin jo tyylipuhtaasti. Kolmannella kierroksella aidan takaa kuului taas intohaukkua ja Gatsbyn pokka petti. Se ei eskittynyt juurikaan rallyyn ja lopetin pienen onnistuneen pätkän jälkeen. Palkatessani sitä se kuitenkin villiintyi uudestaan ja karkasi aidan yli toisen agilitytreenien keskelle. Minua hävetti, mutta onneksi muut tuntuivat ymmärtäväisiltä. Aita kun oli sen verran matala siitä kohtaa, ettei tuon tarvinut juurikaan ponnistaa sen ylittämiseksi. Tulee ainakin harjoiteltua häiriötä ihan mukavasti!

Torstaina pelastettiin ja olin varautunut ratkomaan meidän ongelmia. Ongelmia, joita ei sitten ollutkaan tällä kertaa. Gatsby etsi hienosti, löysi hienosti, ilmaisi hienosti ja oli hyvällä asenteella liikkeellä. Ryykääminen tosin oli aivan järjetöntä ja jokainen maalimies hieroi nenäänsä Käpyn pahoinpitelyn jäljiltä. Gatsby on nyt ymmärtänyt tämän Nenäpäivä keräyksen vähän väärin... Eddiekin pääsi mukaan ja löysi metsästä kaksi nakkirasiaa (ihmiset olivat todella toisarvoisia tässä hommassa). Se myös liehakoi kaikkia ja kerjäsi lisää syötävää. Eipä ikä painanut taaskaan, kun ruokaa oli ansaittavana :D

Taantumisia

En tiedä mikä Gatsbyn on villinnyt viime aikoina, mutta se on pureskellut enemmän omaisuuttani käyttökelvottomaksi kuluneiden parin viikon aikana kuin pienen elämänsä aikana yhteensä. Se pöllii tavaroita pöydältä, käy selvästi sohvalla sekä sängyllä. Tuhottujen asioiden listaan lukeutuu mm. telkkarin kaukosäädin (jonka uusi korvaaja on aivan syvältä), kampa, koirien kynsisakset sekä harja, pilli, kirjoja ja kaikki muu pahvinen. Lelutkin saavat kyytiä ja niitä olenkin sille tuhottavaksi ostellut. Ne ei kuitenkaan sen puuhailun kohteiksi tunnu riittävän. Pyh.

Tänään nautin taas siitä, että sain jättää kämppäni varmasti luotettaviin tassuihin. Nappasin Feron ja Gatsbyn treeneihin ja Eddie sai jäädä puuhastelemaan parin aktivointilelun kanssa aamuruokaansa. Fero oli treeneissä kuin kotonaan! Se tunnisti ihmisiä, meni itse heidän luokseen häntäänsä heiluttaen eikä olisi tullut enää luokseni kivojen tuttujensa luota :D Pari ihmistä löytyi ja hoffi pääsi ansaitsemaan sapuskansa. Ekaa kertaa toinen maalimies livahti helppoon piiloon ilman, että Fero huomasi. Häntä laskikin aika nopeasti sen tajutessa puskassa kykkivän ihmisen. Mutta taas ruoka kelpasi eikä huoleen ollutkaan aihetta! Fero pääsi tapaamaan myös Jedi-belgiä ja iso kaveri jännitti blondiani aika tavalla. Molemmat pojat saivat tehdä pienen kimppalenkin vapaana ja Jedi ihastui tytöksi luulemaansa hoffilaiseen :D Tunne ei ollut ihan molemminpuoleinen, mutta Feroa aina välillä kiinnosti kuitenkin toinen koira. Jännittäminen kuitenkin voitti kiinnostuksen ja se piti varmuudeksi hajurakoa Jediin. Iriksen avustuksella myös Jedi jätti ihastuksensa kohteliaasti rauhaan :) Fero taisi saada enemmän kuin tarpeeksi jännitystä yhdelle päivälle!

Poijjaat ♥

Gatsyllä oli torstain treeneissä vähän liikaa vauhtia ja varmana vähintään tästä syystä maalimiehiä jäikin ilmaisematta. Ensimmäinen nousi hyvin ja se sahasi kivasti. Toisella se kävi ja jätti ilmaisematta. Ilmaisun sijaan se painatti kolmannelle ja jätti myös tämän kertomatta minulle. Vasta ollessani lähempänä maalimiestä se keksikin kertoa löydöistään myös minulle. Itse olin hämmentynyt ja purin sen turhaan höpöttämiseen, kuis muutenkaan. Tästä sitten hämmentyi myös koira entistä enemmän ja treenit menivät vähän vähemmän loistavasti.

Niinpä halusinkin välttää torstain toistumasta tänään. Viisaammat päättivät, että piilotimme maalimiehet selvästi erilleen ja vasta ensimmäisen löydyttyä livahtivat seuraavat piiloihinsa. Tämä meni muuten ihan kivasti, mutta näyttämisellä Gatsby haahusi eikä muka enää löytänyt perille. Se esim jäi seistä räksyttämään pakastimen päälle vaikkei maalimies siinä ollutkaan. Jotain outoa siis tapahtui "näytä" sanan jälkeen, sillä pieni paimeni ei ollutkaan enää oma iloinen itsensä. Hihkaisinkin kolmannella maalimiehellä (jonka luokse Gatsby löysi näytöllä vihdoinkin suoraan), että palkkaa koiran sen tullessa uudestaan tykö. Otimme vielä omatoimisesti Iriksen kanssa tälläisen koira etsii-käy ilmaisemassa- ja saa ruokansa heti "näytä" sanan jälkeen maalimieheltä. Vire pysyi näin normaalina ainakin omaan silmään ja torstaina otetaan ainakin osa tällä kaavalla!

Lopuksi Fero jäi autoon jännittävän lenkkinsä jälkeen ja Gatsby pääsi tutussa belgi kokoonpanossa pienelle lenksulle. Alkuun se tunkesi itseään Wictorin lähelle, josta toinen sille sanoi ja tämän jälkeen kolmikko lenkkeili mukavissa tunnelmissa. Wictor kokeili saada teiniäni leikkimään ja muutamaan otteeseen Gatsby melkein lähtikin mukaan. Hiljaa hyvä tulee :)

Loppunoottina mainittakoot, että Eddiestä on tullut vanha. Se hakeutuu nykyään jopa silitettäväksi ja sitä voi pitää vapaana surutta. Tolleri kun lähinnä seurailee minua ja namejani. En olisi ikinä uskonut, että siitä tulee joskus helpoiten vapaanapidettävä koirani! Gatsbykin on oikein kiva vapaanapidettävä ja on lopettanut ihmisten moikkailun taas. Lisäksi koiristakin mennään vapaana paremmin ohi kuin hihnassa. Gatsby on oikeastaan laumamme tähystäjä ja sitä tarkkailemalla näen, onko meitä vastaan tulossa metsässä joku. Pieni koira jähmettyy tällöin tuijottamaan, mutta tulee todella varmasti kutsusta luokse.Fero sen sijaan on niin omissa maailmoissaan että se saa olla valtaosan ajasta hihnassa. Sitä kun ei millään saa nopeasti luokse ja vaikka se ei menisikään ihmisten luo, niin on se sen verran iso koira, että joku voi sitä vapaana edelläni lyllertämässä pelästyä. 

Koiranvaihtoa

Tänään pelastin kahden koiran turvin. Fero pääsi virkistykseksi taas mukaan ja Eddie sai nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä kotosalla. En voi sanoin kuvata sitä tunnetta, kun voi lähteä kodisa ilman, että on pienintäkään huolta siitä, mitä koira saa yksinollessana päähänsä. Eddie on niin varma yksinolija, että lounaaksi suunnitellun lohen palan voi ihan huoletta jättää pöydälle sulamaan. Annoin papparaiselle pari luuta ja muuta extra virikettä, mutta uni oli voittanut haasteellisemman pururullan syömisen :)

Fero pääsi tutustumaan taas namitellen uusiin ihmisiin ja uuteen paikkaan. Se käyttäytyi yllättävän rauhallisesti jopa ihmisten silitellessä sitä melko innokkaastikin. Lisäksi se uskalsi hakea aamupalansa piiloon puikahtelevilta ihmisiltä vaikkakin sitten söi häntä taas aika luimussa. Muuten kyseistä uloketta heiluteltiinkin ja tällä kertaa se lähti innokkaasti namivarkaiden perään! Lopuksi se pääsi vielä hengailemaan loppukoonnin ajan rinkiin, johon myös muiden isot koirat osallistuivat. Odotin kakkahalvaus huutoa, mutta Fero oli aivan mahtavasti! Se hengaili nameja syöden ja haukahti vain kerran. En voisi olla siihen tyytyväisempi ♥

Ai mää vai?

Gatsby teki tietenkin veljeään isomman treenin ja oli ihan yhtä pätevä! Se etsi, löysi, oli suhteellisen maalimies kohtelias ja sahasi sitten kauniisti! Tässä kuitenkin minulle sanottiin, ettei kannata odotella ja vaatia liian paljoa sahausta vaan palkita koira sen hyvin tekemästä työstä lähtemällä reilusti sen mukaan. Muistutinkin loppukoonnissa muita tästä hyvästä vinkistä ja nyt toivottavasti muistamme toteuttaa sitä koko ryhmän voimin ettei Gatsby taas lopeta sahaamista. Se meinaan tekee sitä nyt hyvin, mutta voi kyllästyä turhaan vaatimiseen. Eli minun pitää nyt olla tarkkana mukana, etten pilaa sen intoa ja luo meille ongelmia!

Kuva Jenny Söderlund

Päivän ehkä kuitenkin parasta antia oli meille kehitetty pieni hallinta ja kiipeily treeni. Meidät jaettiin pareiksi ja meidän kanssa suoritti amstaffi Jymy emäntineen. Meitä odotti maassa makaava Pipsa-koiruli ja sen ympärillä oli neliön malliin asetettu neljä namipurkkia. Aloitimme samasta kohdasta rinnakkain toisen koirakon kanssa, mutta naamat eri suuntiin. Tästä sitten lähdimme kiertämään neliötä vastakkaisiin suuntiin ja joka sivulla teimme tehtävän. Ensin jätimme koiran maahan liikkeestä ja kävelimme itse hieman kauemmas kunnes palasimme koiran luo ja jatkoimme seuraten. Sitten kohtasimme ja istutimme taas koirat vierekkäin, jätimme ne ja palasimme taas. Seuraavalla sivulla oli meille vaikea seisominen (joku meni mieluummin maahan) mutta onnistuimme lopulta. Sen jälkeen taas koirat vierekkäin istumaan ja vuorotellen kutsuimme luokse (Gatsby ekana, koska toisten koirien juokseminen on sille kovin vaikeaa!) Tämän jälkeen vaihdoimme vuorotellen oman koiramme Pipsan paikalle keskelle makaamaan (minä jäin Gatsbyn luo varmuudeksi) ja toinen suoritti samat liikkeet kuin aiemmin. Gatsby melkein malttoi pysyä maassa Jymyn luoksetulon ajan, muttei kuitenkaan ihan. 

Älykkyys, nimesi on Gatsby.

Tämän hyvin sujuneen puuhailun jälkeen tulikin sitten se yllätys: vaihtaisimme koria. Minä sain Jymyn hihnan ja Tuula nappasi Gatsbyn. Pieni paimeneni rääkyi ensin vääryyttä, mutta Tuula voitti sen helposti lihapullien avulla puolelleen. Jymy oli oikein kivasti mukana, mutta veti välillä melkoisesti ja todella suurella voimalla! Aika monta kiloa lihasta ja kunnon neliveto, niin tämänkin kokoinen täti menee aika kevyesti vain perässä :D Hyvin se kuitenkin kuunteli lopulta tehtäviä suorittaessamme. Niihin lukeutui ritiläportaat sekä ritiläramppi, betonipalkkien ylitys, lastauslaiturille kiipeily, hiekka/kivi kasan päälle kipuaminen ja yllättävän hallittu alastulo ja vielä muutaman kivilaattakukkulan päällä kipittely. Vaikka Jymy etenikin maanpinnalla välillä höyryjunan tavoin, niin kiipeilyissä se tuntui tajuavan, ettei voinut vetää minua mennessään. Oli kyllä hauska tehdä töitä itselle suhteellisen vieraan koiran kanssa (olen pari kertaa nähnyt) ja katsoa, miten Gatsby teki töitä toisen kanssa. Tuula lihapullat olivat niin lumoavia, että lopun koirien takaisin vaihto tuotti siinä suurta pettymystä ja se huusikin tällä kertaa Tuulan perään hetken! Minun uskollinen pikkuiseni :D

Lopuksi Gatsby pääsi kokeilemaan belgien kanssa lenkkeilyä (Ferolle hieman liian jännää joten se sai odottaa autossa) ja teini oli normaalia kohteliaampi sekä rennompi. Alun normaalit pöhistelyt unohtuivat ja olimme koiriimme erittäin tyytyväisiä. Lopuksi sitten Wictor kai tuli Käpyn mieelstä liian lähelle minua (olimme myös auton lähelle ja Fero alkoi haukkumaan) ja Gatsby alkoikin äristä. Se sai palautetta Wictorilta ja oli taas kohta niin nöyrää poikaa. Edistystä tapahtuu koko ajan ja olen erittäin optimistinen :)

Tappaja Gerbiili pelastuskoirana

Viikonlopun pelastustreeneissä suuntasimme taas homekoulun syövereihin. Kokeilin Gatsbylle yhtä melkoisen vaikeaa piiloa eli nurkkaan kahden oven taakse käytävässä. Käpy oli jo oppinut, että jos hajun lähde ei meinaa löytyä, niin pitää tsekata kaikki ovien raot. Se keuli hajun noustessa ylös ja tunki nokkaansa ovien rakoihin, mutta ei vain huomannut oikeita ovia. Saimmekin todistaa turhautunutta vinkunaa ja kun yritin liikkeelläni auttaa sitä, niin pieni koiruli vain tuijotti minua eikä käyttänyt silloin nokkaansa. Lopulta otin sen viereeni istumaan ja lähetin suoraan oikeita ovia kohti. Tällöin se melkein puoli vahingossa tökkäsi kuononsa ovien väliin ja löysi ilokseen maalimiehen. Tässä vaiheessa kierrokset olivat sen verran korkealla että Gatsby päätti haluavansa olla haukkuva hakukoira. Se jäi räksyttämään maalimiehen luo ja pyynnöstäni koko matkan haukkuen tuli minua vastaan puoleen väliin. Muutaman kerran jouduin siltä oikeaa ilmaisua pyytämään ja lopulta sellainen myös irtosi. Tässä vaiheessa ohjasin sen heti oikeaan paikkaan toista maalimiestä etsimään, ettei pienen pää ihan räjähtäisi vastimuksista :) 

Toisella kierroksella uudessa rakennuksessa maalimiehet löytyivät helpommin ja ilmaisu toimi paremmin. Sain olla pieneen koiraani jällään aikas tyytyväinen ♥ Gatsby roikkui innolla loppupalkka lelussaan ja ärräsi erityisesti muiden ryhmämme jäsenten leikittäessä sitä. Sitä kehaistiin itsevarmaksi ja nimettiin myös Tappaja Gerbiiliksi Käpyläisen ähistessä lelunsa kimpussa. Minulla on hurrrrrrjan vaarallinen pieni otus!

Fero ei mainannutkaan ihan helposti saada pungettua itseään tällä kertaa penkille...

Maanantaina kokeilimme rally-tokon SM AVO rataa. Suhteellisen uutena juttuna oli hyppy ja sen kanssa säädimmekin sitten useampaan otteeseen. Opin agilityyn jo ohjauksenalkeita samalla. Jos ohjaava käteni ei pysynyt tarpeeksi kauaa ylhäällä, niin Gatsbyhän tuli lähelle ja pomppasi siivekkeen yli riman sijaan. Pisku piski oli kuitenkin hypyn jälkeen ihan eri lailla mukana meinigissä! Sille tekee vaihtelu niin selvästi hyvää! Hyvin pysyi pieni kuulolla vapaanakin paitsi Polkan kieriessä tyytyväisenä selällään. Tällöin Käpyläisen oli pakko päästä porhaltamaan paikalle pöhisemään ja sitten se kirmasikin melkein saman tien takaisin töihin. Houkutus meni pari kertaa todella hyvin, mutta harjoitellessamme hyppyä pelkiltään, tuli Gatsbyn nenään yhtäkkiä huumaavan ihana tuoksu houkutuksen ruokarasiasta. Se veti korvat niskaan eikä tullut kutsusta takaisin. Se ei myöskään totellut "ei ota" käskyä vaan lipitti onneissaan mitä rasian rei'istä kielelleen sai. Meitä muita nauratti pienen hömelön onnellisuus ja tästä hyvästä Gatsby ei sitten tietenkään kuunnellutkaan komentojani juurikaan. Sain se haettua takaisin hommiin, mutta se haahuili niin haikeana hajun perään, että Tarun oli pakko lopulta hakea rasia pois. Tässä vaiheessa Gatsby esitteli Tarulle kuinka hienosti se osaakaan seurata. Minä olin sille silkkaa ilmaa!

Kaverikuva ♥

Torstain pelastustreenit olivat vaihteeksi täysin uudessa paikassa. Tämä ei Gatsbyä tietenkään haitannut vaan se porhalsi taitavasti menemään. En ole nähnyt sen aikaisemmin ilmaisevan näin pitkältä matkalta ja näin hyvin sahaten maalimiestä! Ihana Minna varmaan toimi hyvänä motivaation lähteenä :D Sen sijaan toinen maalimies jäi jostakin syystä ilmaisematta. Tiesin suurin piirtein, missä hän oli ja epäilin Gatsbyn käyneen maalimiehellä. Se kuitenkin tuli lähelleni pupeltamaan ruohoa ja tekemään muita sijaistoimintoja. Pyysin sitä uudestaan etsimään ja nyt minulle kerrottiinkin löydöstä. En tiedä, mikä sille tuli? Ainoa mitä mieleeni tulee on se, että joskus pyysin kyseistä henkilöä kieltämään Gatsbyä sen hyppiessä. Silloinhan se veti herneen nenään eikä ilmaissut sitten ketään koko treenin aikana. Voisiko hänestä siis olla jäänyt jotain pahaa paimenen hampaankoloon?

Hampaista puheen ollen Gatsby on ollut yllättävän tuhoisalla tuulella yksinollessaan. Se söi yhden kirjan kannen (jonka olin ostanut lahjaksi annettavaksi...) sekä kaukosäätimeni. Lisäksi se oli mutustanut pari pyykkipoikaa. En tiedä, miksi se näin yllättäen oli päättänyt heittäytyä tuholaiseksi? Normaalisti se on ollut oikein kiltti (jollei laturiani lasketa).

Maisemat oli hienot, mutta koirieni ilmeet jättivät hieman toivomisen varaa

Tänään suuntasimme taas homeiseen kouluun. Sain oman autoni takaisin, joten nappasin Eddienkin mukaan. Pieni papparainen oli ihan liekeissä päästessään pinkomaan namivarkaiden perään huoneesta toiseen! Sillä oli taas enemmän vauhtia kuin järkeä mukana, joten hienosti senkin jalat luisuivat liukkailla lattioilla. Sillä oli kuitenkin kivaa ja minulle tuli hyvä mieli, kun sekin pääsi kerrankin tekemään jotain. Plus sitä kehuttiin virkeäksi papaksi ja sen hyvää yleistä kuntoa ihasteltiin.

Gatsbykin pääsi tekemään ja hyvin se tekikin! Muista ei ole juurikaan mainittavaa, mutta ekaa kertaa silllä oli sellaisessa arkussa/laatikossa maalimies. Kansi jätettiin rakoselleen, mutta kyllä oli pienen koiran aivonystyrät kovilla! Se oli varma, että maalimies oli arkun ja seinän väliin jäävässä pienessä raossa. Sillä kesti tovi jos toinenkin tajuta, että laatikon sisäänkin pääsee ja mieluummin kiipeili itse laatikon päällä. Lopulta se sai nokkansa tungettua kannen rakoon ja lopulta koko päänsä kun avitin hieman kantta ylemmäs. Hienosti se jaksaa vaikka olisikin vaikeampaa! 

Käpyläisen kalenteri

En tiedä olenko ahminut meille liikaa lajeja... Tällä hetkellä meinaan käymme vähintään kolme kertaa viikossa ohjatuissa treeneissä, joihin kuuluu rally-toko maanantaisin, pelastuskoirailu torstaisin ja agility perjantaisin. Tämän lisäksi ehdimme perjantaiaksan jälkeen halutessamme hallille harjoittelemaan hallintaa ja launantaisin sekä sunnuntaisin on myös pelastuskoiratreenejä. Itsellä on kevyen puoleisesti töitä ja Gatsby jaksaa varmasti, mutta nyt sanomme seuraavalle kivalle lajille toistaiseksi tiukasti ei! Kyllä! Siis ei!

Torstain pelastustreenit olivat odotettua erilaisemmat. Harjoittelimme oikean etsinnän tapaista tilannetta ja minä pääsin johtoon. Tämä siis tarkoitti sitä, että sain tiedot kadonneista, jotka sitten välitin etsijäkoirakoille. Jaoin heidät myös ryhmiin ja määräsin heille pienellä avustuksella kartasta etsittävät alueet. Tämän jälkeen istuskelin radiopuhelimen äärellä odotellen raportteja kentältä ja mussuttaen Iriksen tekemää mustikkapiirakkaa. Rankkaa siis oli :D Välillä soittelin tiimeille uusimpia silminnäkijätietoja, mutta lähinnä odotin.Viestintäprotokolla oli itseltäni vielä hieman hukassa, mutta taitavat koirakkomme löysivät eksyneet ja raportoivat löytönsä onnistuneesti. Oli aikas jänskä harjoitus :)

Koska johdon koira ei päässyt hommiin, niin lopuksi treenasimme autoissa odotelleet koirat. Gatsby oli melko innokas ja olinkin ryysäämisen mahdollisuudesta hieman huolissani. Alue oli ison tien varressa ja olin päättänyt päästää Gatsbyn vapaaksi vasta päästyämme kunnolla penkereen päälle. Tyyppi alkoi kuitenkin hyppiä tasajalkaa ja ynistä jo rinnettä noustessamme, joten pakko se oli päästää hajun perään. Sinnehän se lähti salamana ja löysi Iriksen helposti. Aukeasta maastosta huolimatta Gatsby sahasi paremmin kuin varmaan koskaan! Sillä oli sitten kiire, mutta teki työnsä todella mallikkaasti! Iris säästyi pusuilta, mutta häntä vasten hypäten oli pikku jätkä pariin otteeseen kääntynyt. Halusin koittaa tajuaako Gatsby keskellä aukeaa istuvan henkilön olevan pelastamisen tarpeessa, sillä kävelevät ovat nyt sille tuttuja. Hienosti se bongasi taas maalimiehen, mutta ryykäsi todella pahasti myös näyttö kerroilla. Sahaus oli taas loistavaa, mutta maalimieskäytös ei.

Näin rennosti pikku ryykääjä oli pari viikkoa sitten rallyn käytösruudussa.

Pissajalka herkässä

Vietin veljeni häitä tänä viikonloppuna ja Käpyläinen pääsi hyvään hoitoon vuorokaudeksi Neea villakoiran kaveriksi. Gatsby sai viettää lähes koko hoitoaikansa metsässä vapaana kirmaten. Se oli jättänyt hienosti Neean rauhaan (eli yrittänyt vain kerran sitä kiksauttaa), kunnioittanut vanhempaa Remu-suomenajokoiraa ja kuulemma lähes pysynyt grayhoundin Kevinin perässä :D Neean omistaja Mona myös kehui, että Käpy oli ollut hyvin kuulolla ja tullut pienestäkin pyynnöstä luokse. Tämä ei yllättänyt :) Monan ja Philipin hoitotyö alkoi hieman ikävästi Gatsbyn merkatessa heidän autonsa peräkontin omakseen... Tästä hyvästä se pääsikin jalkoihin matkustamaan. Myös heidän kotonansa Gatsby merkkasi Neean pedin. Voi pientä teiniä... Metsässä se ei meinannut kuulemma tajuta, ettei nuotion lähelle kannata mennä, mutta ei sentään polttanut itseään! Yö oli ollut myös erittäin aktiivisesta päivästä huolimatta levoton. Käpy oli steppailut, hyppinyt sänkyä vasten ja herättänyt Monan seitsemältä. Edes aamulenkki ei sitä ollut rauhoittanut eli Monan unet jäivät vähäisiksi. Gatsby pääsi tästäkin huolimatta vielä sunnuntainakin mukaan metsälle ja se palautui kotiin varmaan kahta minuuttia ennen minua. En ole ikinä nähnyt sitä yhtä rauhallisena! Se seisoa nökötti pappojen haistellessa sen läpi, kävi luonani ja meni nukkumaan :D Ja sitä se tekee edelleen! Itsekin pääsin petiin kuudelta aamulla, joten olen kiitollinen rauhallisesta päivästä. Mahdottoman iso kiitos vielä Monalle ja Philipille pikku menijän kaitsemisesta ja rauhoittamisesta! ♥

Eddie ja Fero odottelivat mökillä, jonne vanhempani lähtivät häistä yöksi. Fero oli puuhaillut omaksi ilokseen mökin laatikoita ja kaappeja auki vaikka ruokin ne ennen häihin lähtöäni. Roskis oli levitetty ja leivinpaperitulla oli saanut myös kyytiä. Pöh. Olemme menossa perheen voimin matkalle ja Eddielle ja Gatsbylle on jo hoitopaikat tiedossa. Fero kuitenkin tuottaa päänvaivaa... Sitä ei varmaan voi jättää yksin mihinkään vieraaseen paikkaan ilman tuhon pelkoa. Hoffilainen stressaantuisi varmana ihan missä tahansa, joten tällä hetkellä näyttää siltä, että se pääsee stressaamaan koko rahan edestä koirahoitolaan...

Maanantaina meillä oli kesäkauden viimeiset rally treenit. Gatsby oli levottomalla tuulella ja ei suorittanut osaamaansa liikettä kolmannellakaan pyynnöllä vaan alkoi hyppiä päälle, Tässä vaiheessa se jotui hetkeksi huomiotta autoon ja taisi pikku koira ymmärtää rangaistuksen aiheellisuudenkin, sillä se ei huutanut edes vähää perääni! Kun otin sen uudelle yrittämiselle, niin hihnan päässä oli ihan toinen koira! Joku kysyikin, että olikos minulla kaksi eri koiraa mukana :D Lisäksi muuttaessamme rataa käskin Gatsbyn maahan ja se seurasi paikallaan koko ajan. Jopa treenikaverimme Minna sai juosta sen takaa ja poikkeli vain pysyi! Lisäksi omistaja sai höpöttää ja hihkua rauhassa. Keskittyminen herpaantui vasta kun olimme koko porukalla tulossa sen luokse. Metri ennen vapautusta sen pokka petti, mutta sain olla todella tyytyväinen siihen muuten! 

Tämä kuvastaa hyvin meidän kaikkien tämän päiväistä olotilaa ♥