Niin ne naperot vaan kehtaakin kasvaa

Gatsby täytti tänään 11 kuukautta ja kohta se on jo humanistimatikallakin vuoden! Kauhiaa! Melkein synttäreiden kunniaksi kävimme taas pelastuskoirailemassa hyvällä menestyksellä. Metsässä haisi ihmisenkin nenään elukalta, joten ei ihme, että myös koiria kiinnosti välillävähän väärätkin hajut. Kerran Gatsbykin meinasi olla tulematta kertomaan löydöstään, sillä nenu liimautui maata nuuskuttamaan. Hyvin kuitenkin heräsi takaisin hommiin muistutuksesta ja kaiken kaikkiaan treenit sujuivat. Gatsbyllä oli hyvä meininki, ryysäämistä oli mielestäni hitusen vähemmän kuin esim kuukausi sitten (toki edelleen ryysää) ja penska tarjosi ihan itse sahaamista taas! 

Ja koska  olimme jo märkiä, niin lähdimme lopuksi vielä tutulla kolmikolla riehumaan (tai siis koirat riehuivat) ja saimme mukaan söpön kahdeksan kuisen lagotto tytönkin. Aluksi Gatsby huomasi vähän liiankin hyvin tämän uuden tuttavuuden olevan TYTTÖ ja sain komentaa sen useita kertoja toisen pyllystä pois. Hieman pientä koiraa lisäksi jännitti isojen leikit ja muut lähinnä innostuivat sen komenteluista. Gatsby alkoi onneksi kuunnella yhteistä komentoa ja ymmärsi jopa aina joskus antaa toiselle hieman tilaakin. 

Märkä Käpy treenien jälkeen. Mitat 11 kuukautisena n. 55 cm ja 18 kg.

Feron maha ei ole vieläkään kunnossa, mutta se sai nyt jotain Eukanuban extra spessua masuruokaa, joka on ainakin toistaiseksi toiminut kohtalaisesti. Aika paljon nappulalla tulee taas tavaraa (ja usein), mutta vesi ripaskalta olemme kuitenkin toistaiseksi säästyneet. Samoin yöt on pystynyt pidättelemään, mitä nyt aamulla herättyään ja intoiltuaan teki kasansa olohuoneeseen minun pukiessani. Ärsyttää eniten se, kun tuon masuoireilun syytä ei vieläkään ole saatu selville. Pyh. Onneksi hoffilainen on muuten hyvävointisen oloinen, mitä nyt aivan törkeän laiha.

Blogihin hiljaiselohon päättyköhön!

Valmiina! (Kuva Iris Söderholm)

Oikea elämä on ollut aika meneväistä viimeisen viikon. Niinpä blogi on ikävästi kärsinyt. Pari asiaa päätin kuitenkin nyt jälkikäteen tänne raapustaa. Aloitetaan vaikka tämän päivän rally-tokosta. Saimme oikein yksityisopastusta, sillä muut treenaajat olivat tulonsa peruuttaaneet. Kouluttaja treenasikin samalla omaa koiraansa, joka oli aivan ihanan touhukas pieni cockeri neitokainen! Syrämeni suli tuon silkkiturkin alati heiluvan hännän myötä :) Mutta kyllä mekin jotain tehtiin! Tällä kertaa oli vähän omaa luokkaamme haastavempi rata, mutta liikkeet olivat tuttuja eikä näin tuottanut mitään erityisiä ongelmia (mitä nyt en taaskaan aina osannut oikein lukea...) Gatsby on selvästi tottunut nyt rallyttamaan hihnassa sillä toinen kierros otettiin ilman ja se oli alkuun ihan ihmeissään. Voi piskuista! Rytmi kuitenkin löytyi, muistin höpöttää tarpeeksi ja Käpyläinen oli hienosti kuulolla. Sain olla tyytyväinen jälleen! Lisäksi treenasimme erillään oikealla puolella seuraamista ja sinne hakeutumista. Teimme myös liikkeestä istumisia ja niistä kutsumista joko seuraamaan (meni loistavasti!) tai pyysin oikealle puolelle ja sitten koira pääsi kirmaamaan pallon perään. 

Ensi maanantaina on myös epäviralliset rally-kisat ja kouluttajamme kehotti kysymään, josko voisimme kisata AVO-luokassakin (vaikka virallisesti olemme vasta ALO-luokkalaisia). Muutenkin hoputti meitä kisoihin, että saisimme luokkatunnuksen ja pääsisimme kisaamaan korkeampaan luokkaan. Tämä on yrityksessä, mutta kisoihin ei ole ihan niin helppo päästä kuin toivoin... Toisaalta haluaisin ne ALO kisat pois alta, jottei tuon kanssa tartte suotta veivata liikkeitä, mitkä se jo osaa. Saisimme uusia haasteita ja pysyisi homma mielekkäänä molemmille. Onneksi treeneissäkin tehdään välillä näitä ylemmän luokan juttujakin.

Pusuti pusuti! (Kuva Iris Söderholm)

Pelastamisessa saimme aikaan uuden ongelman. Gatsby kävi ekaa kertaa maalimiehellä niin, ettei kertonutkaan siitä minulle. En tiedä onko syy tähän se, että pyysin sitä sahaamaan vai se, että Iris meni uudestaan ja oli näin "jo kertaalleen löydetty". Ryysäämistä tapahtui taas varsinkin uuden ihanan ihmisen päälle sekä treeneihin sateesta huolimatta uskaltautuneen ystäväiseni Niinan kohdalla. Täytyy katsella hölläisikö sahaamisen suhteen vai ottaisiko radiopuhelimet käyttöön?

Sunnuntaina oli hauskat ketteryystreenit, josta tämänkin postauksen kuvat ovat peräisin! Koiraa ohjattiin erilaisille alustoille (liukas levy, metalli, kumimatto, kivikasa jne.) sekä pressun ali. Pressun alitus tuotti meillä sen ongelman, että kun kumarruin, niin Gatsby koki hetkensä koittaneen ja pusutti minua koko suorituksen ajan... Ohjeistus oli pysyä yhdessä, joten se ainakin onnistui! Sama toistui, kun koira piti ohjata lastauslaiturille ja siitä nostaa alas. Sain oikein perusteellisen naamapesun tästä hyvästä! Gatsby oli koko ajan reipas ja rohkea eikä empinyt millään austalla! Kävipähän tuo ihan huvikseen laskemassa sivuttain kellallaan olevan liukumäenkin päältä. Pieni rohkea höpsötin! ♥

Erilainen alusta ei menoa edes hidastanut (Kuva Iris Söderholm)

Mikäs tässä emäntää seuratessa? (Kuva Iris Söderholm)

Pressuhirviötkin kaipaavat vain vähän rakkautta (Kuva Iris Söderholm)

Epävirallista rallya

Kävimme korkkaamassa kisauramme Gatsbyn kanssa tänään. Molemmille ensimmäiset kisat ikinä, mutta aionostaan emäntää jännitti! Paitsi hevoset. Tällä kertaa kaksi hevosta tuli meitä kohti ja lähelle, jolloin Gatsbyn häntä laski ja se haukahti kerran epävarmana. Siinä sitten hengattiin vielä vähän aikaa toisiamme tuijotellen ja taas tuo rentoutui. 

Rata oli onneksi kivan selkeä ja helppo.

Mutta ne kisat! Kaikki meni kivasti. Gatsby odotti hyvin, keskittyi loistavasti ja oma jännitys pysyi kurissa. Tosin kerran Gatsby hypähti ja sai hihnan käpälänsä alle. Tässä vaiheessa itsellä meni vähän pasmat sekaisin ja laskutaito hävisi. Ei kovin hyvä juttu liikkeessä, missä piti laskea omia askeliaan taaksepäin... Sainkin siitä -3 (epämääräisestä vikasta askeleestani), mikä oli enemmän kuin ymmärrettävä vähennys. Niinpä saldoksi tuli 97/100 ja sijoitus 4./12. Ei pöhkömmin! :) Lisäksi lapussa oli kommentti "hieno suoritus" ja saimme muutenkin muutaman kehun. Tästä on hyvä lähteä sitten niihin oikeisiin kisoihin!

Miinun oma pieni kisaaja sai niin pienen pokaalin, ettei sitä edes henno katsoa!

Menoja ja huonolaatuisia kuvia

Kävin huollattamassa autoni tänään ja minun piti keksiä tekemistä sen ajaksi (aikarvio parisen tuntia). Nappasin siis Gatsbyn mukaan ja kävimme ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Aamupäivästä ei ihan kauheasti porukkaa puistossa ollut, mutta näimme kahdessa erässä kolme koiraa. Ensimmäinen oli iso musta, innokas sekä dominoiva uros, jota Gatsby vähän jännitti. Toinen kun ravasi melko levottomasti ja kävi aina välillä katsomassa nuorukaista nenänvarttaan pitkin hieman isotellen. Pojat sietivät hyvin toisiaan, mutta leikkejä ei saatu aikaiseksi. Sitten saimme uudet kaverit, jotka jaksoivat hetken Käpyä jahdata, mutta mustille koirille tuli äkkiä auringonpaahteessa kuuma ja niiden leikki-into loppui pikku paimenen mielestä liian pian. Ihan positiivinen koirapuistoilu kuitenkin.

Tästä jatkoimme lemmikkiliikkeeseen ja ostimme vihdoinkin uudet jäljestysvaljaat. Ne ovat käytännölliset, mutta aika rumat. Sellaista se joskus on. Punnasin Gatsbyn samalla hieman tarkemmin ja vaaka näytti aika tasan 18 kiloa. Olin kuvitellut sen painavan hieman enemmän, mutta mitäpäs pienistä. Minun pikkuinen on siis vielä pikkuinen :) 

Gatsby löysi itselleen kaksi uutta kaveria :D

Näimme myös sirkuksen asettelemassa telttojaan. He olivat laittaneet poneja, hevosia ja kamelin ulos. Kävimme niitä Gatsbyn kanssa katsomassa. Menimme melko lähelle, ponit olivat ehkä kahden metrin päässä lähimmillään. Gatsby keskittyi hienosti pyynnöstäni minuun ja oli todella rauhallinen eläinten lähellä. Yksi sirkuksen työntekijöistä tuli tuomaan vettä eläimillle ja kysäisin samalla, että onhan se ok, että koirani oli niitä katsomassa. Tähän mies meinasi, että noin hienosti käyttäytyvän koiran kanssa ei ole mitään ongelmaa :) Sain taas olla ylpeä paimenestani!

Gatsbyn mielipide auringossa poseeramisesta.

Iltapäivällä staffi Somppa kävi meitä viihdyttämässä ja koirat juoksivat innoissaan ympäri metsiä. Huipuinta (varsinkin Sompan mielestä) oli kuitenkin uiminen. Hienosti jaettiin lelut ja kasteltiin omistajiakin useaan kertaan. Gatsby tosin ei ymmärtänyt Sompan leikkiä, missä se läiskytti innoissaan vettä etutassuillaan. Tämä sai Käpyläiseltä "mitä ihmettä sä teet?!"- haukut. Nyt minulla nukkuun kotona melko väsy koira :)

Torstaina pelastettiin, kuten aina. Treeni meni kuumuudesta huolimatta kivasti. Gatsby jäi tosin vähän liiankin tyytyväisenä odottamaan maalimiehelle saapumistani. Niinpä autoin sitä sahaamisessa pyytämällä sitä luokse ja lähetämällä uudestaan näytölle. Aina välillä se innostui tässä haukahtamaan uudestaan luoksetullessa, mutta kivasti meni kaiken kaikkiaan! Lopuksi oli perinteinen palkinto eli riehuminen belgien Jedin ja Wictorin kanssa. Laskeuduimme viereiselle lammelle ja joku saattoi olla aika punainen ja hengästynyt, kun sieltä piti ylöskin kiivetä. Oli meinaan aika jyrkkä ja pitkä matka... Iris kahlasi urheasti koiria uittamaan soiselle lammelle, mistä hyvästä minulla olikin kotiinviemisinä melkoisen likainen pikku otus! Oli kuitenkin niin sen arvoista! 

Menoa ja meininkiä riitti! 

Feron verikokeen tulokset tulivat ja kaikki näytti jälleen hyvältä. Lisäksi antibiootit aauttoivat taas ja sen masu on nyt rauhoittunut. Kiva ettei mitään vakavaa ole löytynyt, mutta alkaa pikkuhiljaa hieman tympiä tämä tietämättömyys...

Jännittäviä uutisia vielä lopuksi! Tai siis mua jännittää jo! Huomenna menemmä Gatsbyn kanssa epävirallisiin rally kisoihin! Lisäksi kannatti lähettää heti keskiyöllä viesti, sillä mahduimme mukaan Tampereen ihan oikeaan rally kisaan 12.7. Tämä vasta jänskättääkin!

Tänään juhlitaan Feroa!

Minun hoffin höntikkäni meni ja täytti 12 vuotta tänään! Ihailtava ikä blondille otukselle :) Toivottavasti tulevaisuudessakin saan nauttia pitkäikäisten koirien seurasta (hint hint Gatsby!) Vaikkei Fero ole ollutkaan ihan kaikkea sitä, mitä siltä odotimme, niin se on hoffimaiseen tapaan mielettömän uskollinen ja kuin lammas omalle perheelleen. Sen ihanat ruskeat nappisimmut katsovat luottavaisesti minuun päivittäin ja pyytävät vain paria hyvää rapsua leuan alta. Aina se yrittää parhaansa ♥

Ikävä kyllä sankarin päivään ei kuulu mitään erityisiä herkkuja totuttuun tapaan masun vaivojen vuoksi. Aamulla kuitenkin lenkkeiltiin reippaasti ja jollei ukkonen yllätä, niin suuntaamme tänään vielä järven rantaan illemmalla. Feroa kun ei enää lelun perässä juokseminen kiinnosta (selän takia nähtävästi vain hyvä asia!) mutta vedestä lelua vielä haetaan iloisesti. Kyllä kannatti opettaa se vielä vanhanakin uimaan!

Fero on aina ollut pienten koirien kaveri (Kuva Martta Viljanen)

Onnea siis isolle papparaiselle! Saat monta extra rapsua tänään ♥

Fero ja Feron masu

Feron sisukset

Eläinlääkärikäynnit jatkuivat taas ja tällä kertaa Fero kopeloitiin kunnolla. Viimeksi kun lääkärissä kävimem olin hieman näreissäni siitä, ettei lääkäri halunnut pyynnöistäni huolimatta oikeastaan koiraan koskea. Nyt tehtiin perus terveystarkastus ja mahaa paineltiin ja muutama arka kohta löytyikin. Fero pääsi tämän jälkeen makoilemaan röntegenissä. Kuvissa ei näkynyt mitään huolestuttavaa, paitsi melkoisen paljon ilmaa. Vatsalaukun kohdalla oli joku pieni juttu, josta lääkäri aikoo kysyä vielä toisen mielipiteen ja soittelee, jos se onkin jotain. Lisäksi viimeisen selkä/lannenikaman (ennen häntää) kohdalla oli alkavaa muutosta. Sanoihan lääkäri muutoksen nimenkin, muttei se jäänyt päähäni. Tästä varmaan kuitenkin johtuivat Feron viime kesän selän kipuilut normaalia suuremman rasituksen jälkeen. Ei se kyllä ole enää kovinkaan villisti liikkunut, mutta hypyt yms. on nyt pysyvästi poissa kuvioista. Hyvä tietää varoa vähän sekä pitää silmällä tuota kipuilua. Toivottavasti vaiva ei pahene ainakaan nopiaan. En tiedä johtuuko tämä sen lättänistä etutassuista ja niiden takia oudosta liikkumisesta (ja muutenkin selän notkahtamisesta) vai olisiko vaiva tullut normaalaillakin tassuilla. 

Ferosta otettiin lisää verta ja siitä testataan nyt haiman toimintaa, B12 vitamiinia sekä folaatti pitousuus. Tylosiinia saatiin taas kuuri, kun se viimeksi helpotti ja ripulilääke jatkuu samoin. Soitin vielä tänään perään, sillä Ferolla tuli hieman verta ulosteen mukana. Nyt seurataan sitä ja jos verentulo jatkuu niin soitan sitten huomenna uudestaan. Ruuaksi se saa vain kanaa ja riisiä, joiden mukana annoin aikaisemmin raejuustoa tai piimää, mutta lääkäri oli tällä kertaa maitotuotteita vastaan. Kanariisillä siis etiäpäin.

Ferohan syö ja juo hyvin ja on muutenkin ihan normaali. Lenkille lähtee mielellään ja on mukana touhuissa. Lisäksi se käyttäytyi todella hienosti eläinlääkärissä ja antoi käännellä ja väännellä itseään upeasti! Laskua odotellessamme se tosin purki stressiään haukahtamalla liian lähelle tulleelle miehelle, joka kai yritti sitä vähän silittääkin? Itse keskityin ohjeiden kuuntelemiseen enkä miestä ollut huomannut. Stressaantunuthan tuo oli, mutta ihan kuitenkin pysttyi toimimaan ja ynisikin jopa toiveikkaana pienen koiran perään, josko sen kanssa olis sannut leikit aikaiseksi :) Reipas pikku potilas ♥ 

Kisamaista rallya

Meillä oli kisamaiset treenit tänään rallytokossa rataantutustumisineen ja oikein kirjallisin palautteineen kaikkineen! Kyllä siitä sai ihan pienen jännityksen itselle aikaiseksi, kun olikin kaksi silmäparia hiljaa menoamme tuijottelemassa... Oma meininki on melko lyllertävää ja säälittävää, mutta Gatsby oli vaihteeksi taitava. Heti ekalla kyltillä saimme -10 tosin, sillä odotin itse liian pitkään ennen liikkeelle lähtöä ja tuo nousi ylös. Olisi siis kannattanut uusia, mutten ollut tilanteessa varma, joten päätin jatkaa. 

Saimme palkata kesken "kisan" ja palkkasin kahdessa kohdassa. Ekassa palkkasin maahan vahvistaakseni maassa pysymistä (joka auttoi selvästi tooooosi paljon) ja juoksemisen jälkeen (mistä johtuu myös Gatsbyn poikittaminen). Olin yllättynyt ettei 270°:n käännöksessä vasemmalle (ekan suoran vika kyltti) tullut virhepisteitä vaikka Gatsbyltä jäi hieman liike kesken ja jouduin kehottamaan sitä korjaamaan useamman kerran. Juosten pujottelu on juurikin niin katastrofaalisen näköistä kuin miltä se tuntuikin. Välit tuntuivat aivan liian pieniltä jo kuivaharjoitellessani ilman koiraa ja siinä sitten yritin osua oikeisiin väleihin, pitää vauhtia yllä ja olla astumatta Käpyn tassulle... Vähän haastavaa oli! 

Muuten Käpyli oli hienosti kuulolla, spiraalimme meni tuomareidenkin mielestä hyvin (joka on ollut itselleni aika haastava liike jostakin syystä) ja muistin puhua tarpeeksi! Meininkiämme kehuttiin iloiseksi ja Gatsbyä taitavaksi. Sitähän se on ♥ Sen kanssa vaan on niin mukava tehdä asioita, kun se on selvästi kuulolla ja kiinnostunut hommista!

Huonoina uutisina mainittakoon, että emme mahtuneet Lempäälän kisoihin vaikka ilmoittauduin heti keskiyöllä... Pyh ja pah. Varapaikatkin olivat jo tupaten täynnä. Milläköhän ilveellä sitä joskus sitten kisoihin saisi itsensä ängettyä? Noh, ainakin lauantaina käymme epävirallisissa kisoissa korkkaamassa kisauramme. Voipi olla, että niiden jälkeen olen enemmän kuin huojentunut, ettemme päässeetkään oikeisiin kisoihin vielä tässä kuussa ;)

Se on loma nyt!

Koulut loppuivat ja tälläkin opella tietenkin samalla loma. Tai oikeastaan työttömyys. Eli kovin hyvillä mielin en koulunloppuun pystynyt suhtautumaan. Mutta tämä on koirablogi, joten koiriin!

Olemme kolunneet lähijärviemme rantoja ja vihdoinkin löysin täydellisen poukaman, jossa on mukava, loiva ranta äkkisyvän sijaan! Jokainen pääsi vuorollaan ja Fero erityisesti nautti ihan vaan vedessä kahlailusta. Se saikin siis olla muiden uimavuoroilla rannassa hengailemassa. Gatsbyn odotusharjoittelu on selvästi tuottanut tulosta. Se ei meinannut tällä kertaa pysyä maassa käskytyksestä huolimatta, mutta ääntä irtosi pienestä innokkaasta huomattavasti viime kertaa vähemmän. Edistystä siis tapahtuu! 

Minun pieni Mutmuttiniseni! ♥

Lauantaina pelastettiin taas ja hyvin meni nämäkin treenit. Minna oli tosin vaihdellen liian ihana (piti löytyneenäkin käydä varmuudeksi pusuttamassa) ja toisaalta se vaikein löydettävä. Hajut ja tuuli pyörivät oudosti ja välillä Gatsby tuli viereeni kysyvän näköisenä, mutta lopulta kaikki löytyivät! Maalimiehet pujahtivat taas salaa piiloihin ja minä palkkasin. Hyvin meni tästä huolimatta koko ketju (sahausta lukuun ottamatta, jota harjoitellaan suosiolla myöhemmin). Pätsky poika mulla! 

Myös mut löydettiin maasta makaamasta :)

Palautin Minnalle myös paikatun kevythäkin, jonka Wirneen leirillä Käpyn voimin tuhosimme. Hyvitykseksi olin ostanut myös nameja, mutta unohdin lenkille lähtiessäni, että ne olivat Novalle tarkoitetut. Niinpä tankkasin tyytyväisenä pussista taskuni ja tajusin vasta kotiin tullessani erheeni. Kirosin itseäni ja ajttelin, etten sitten viekään nameja Minnalle. Koska olemme kaikin puolin olleet possuja Minnaa ja Novaa kohtaan (rikkoneet omaisuutta, heittäneet purkkeja metsään, varastaneet lihapullia, haukanneet luvatta tortillaa ja muuten vain olleet ihastuttavia superärsykkeitä) päätin kuitenkin osittain syötyjen namien olevan loistava jatke tälle putkelle! Rima on jo matalalla joten miksei sitä voi tiputtaa kokonaan! Toivottavasti omilla koirillani hyväksi testatut namit siis kelpaavat myös Nompskulle!

Pikapäivitys

Tämän päivän pelastuskoiratreenit  menivät oikein kivasti! Sadekin laantui kuin ihmeen voimalla ja itse säilyn suhteellisen kuivana. Koirahan kävi lätäköissä uimassa ja märissä puskissa rämpimässä, joten se oli kyllä oikein uitetun näköinen ;) Mutta siis niihin reeneihin! Gatsby sai kaksi kierrosta, molemmilla neljä maalimiestä. Ensimmäisellä vuorolla maalimiehet palkkasivat ja Käpyn vauhti ja motivaatio olivat ihanaa katsottavaa. Ryykäämistä tapahtui, muttei jäänyt samalla tavalla määlimiehellä hyppimään kuin aiemmin. Enemmänkin se halusi antaa pikaiset pusut, varmaan ettei maalimies hätäänny siitä, että pieni pinkoo kohta pois ;) Onpahan maalimiehellä jotain tekemistä koiran paluuta odottaessa kun voi joko pyyhkiä naamaansa tai hieroa nenäänsä, jota päin lähes 20 kiloa innokasta pusukonetta on juuri mäsähtänyt. Haukku irtosi taas hyvin, mutta pari kertaa liian kaukana itsestäni. Tällöin en hyväksynyt (tosin Gatsby hyväksyi ihan itse oman toimintansa ja lähti maalimiehelle takaisin) ja hyvin se tuli takaisin, pyysin lähemmäs ja siinä sitten haukut. Tarttee kiinnittää huomiota, ettei tästä kehkeydy onkelmaa! Hieman enemmän oli myös etsimistä, sillä yksi maalimies pujahti ekalla kierroksella piiloon pojun näkemättä. Lähettäessäni Gatsbyä se oli jokseenkin hämmentyneen näköinen, kun nyt on tehty paljon näkölähtöjä, mutta meno varmentui heti kun haju tuli nekkuun.

Toisella kierroksella palkkasin itse ja Gatsby kesti sen ainakin mielestäni hyvin! Vauhti säilyi ja into myös. Sahaustakin näkyi vaikken sitä nyt vaatinut siltä yhtään. Maalimiehet pujahtelivat piiloihinsa koiran näkemättä eli vaikeutimme kahta asiaa ahneesti samaan aikaan. Tuuli oli kuitenkin todella suotuisa ja paikat tutut, joten ongelmia ei esiintynyt. Kerran se hukkasi maalimiehen tultuaan luokseni. Maassa oli kolme kauhaa (sellaisen ison koneen siis) ja yhden sisällä oli ihminen. Hiemna tuotti päänvaivaa pienelle ihmisen löytäminen ja takaisin se ei sitten ihan osannutkaan. Tai no, se vei minut tyytyväisenä kauhan taakse. Lähetin sen uudestaan etsimään ja kohta minut haettiin kauhan toiselle puolelle. Olin jälleen todella tyytyväinen Gatsbyyn! Meille on tullut taas ilo tähän tekemiseen eikä laamailusta ole enää tietoakaan! Itselläkin on varma olo ja niin on koirallakin. Tuntuu siltä, että osaan (ja saan) auttaa sitä tarvittaessa, jolloin yhteistyö toimii ja yleinen meininki on harvinaisen mukavata :)

Minun pieni mussukkaiseni! Niin herttaisena ♥ (Kuva Minna Karjalainen)

Feron masu on edelleen kuralla ripulilääkkeistä huolimatta. Aikaisemmin ne tehosivat mielestäni nopeammin? Huomenna taidan taas pirautella lääkäriin.

Suuri sorsakoira

Nyt sateen ja kylmän keskellä tätä kirjoitellessa tuntuu melkein mahdottomalta, että vasta viikonloppuna olimme karvapoppoon kanssa läkähtymispisteessä. Eddie lenkkeili super laiskasti eikä Feronkaan menossa ollut kehumista. Niinpä lauantaina kun kyllästyin Gatsbyn säälittäviin "tehtäiskö jotain?"-tuijotteluihin, nappasin vain sen mukaani ja suuntasimme metsään nuorukaisen uittaminen mielessä. Ihmisiä oli eksynyt paikalle niin paljon, ettei paikkaa meinannutkaan noin vain löytyä. Kivasti Gatsby meni vapaanakin kuitenkin ihmisten ohi pyynnöstä, ainostaan uimassa olleet lapset olivat hieman liian mielenkiintoisia, joten niiden ajaksi herra joutui hihnaan. Näimme myös äiti sorsan poikueineen. Hienosti taas Gatsby kuunteli "ohi" käskyä ja katseli kanssani lintusia.Kuitenkin siinä vaiheessa, kun kehoitin sitäkin jatkamaan matkaa kanssani päätti Käpyläisen sisäinen sorsakoira nostaa nokkaansa. Koira vilkaisi muhun ja ennen kuin ehdin toistaa "mennään" käskyn, tuo mokoma oli jo loikannut Tarzanin tavoin järveen. Emosorsa onneksi veti huomion itseensä ja uitti sitten pientä mänttipäätäni useamman kymmenen metriä (onneksi rantaa pitkin) kauemmas poikueestaan. Aina välillä siniset pikku simmut tapasivat katseeni, jolloin aloin kutsumaan koiraa, mutta pienen säälittävän "en nyt ehdi" vingahduksen saattelemana jahti vain jatkui... En tiedä alkoiko tuolta voimat loppua vai mikä jahdin lopulta sai päätökseen, mutta vihdoin luokseni saapui melkoisen tyytyväisen näköinen märkä otus. Eihän sitä voinut tässä vaiheessa enää kuin kehua, mutta hihnaan se joutui varmuudeksi kuitenkin ennen kuin oltiin tarpeeksi kaukana järvestä. 

Kuin uitetut koirat

Sunnuntaina uitin koko kolmikon ilman sorsa välikohtauksia! Fero tosin olisi mielellään syönyt järven poukamaan kerääntynyttä siitepölyä. Gatsby yritti Eddiellä surffausta ja sen jälkeen kun se oli Feroltakin vienyt pallon, päätin ottaa jokaiselle rauhallisen oman uintivuoron. Gatsby pääsi siis harjoittelemaan puussa rääkymistä jota myös odotteluksi kutsutaan. Aluksi se meinasi hirttää itsensä, sitten se alkoi käydä Fero hermoille, joka komensi rääkyvää kakaraa ja tämän jälkeen Gatsby kokeili kostoksi kampata hoffilaisen omalla hihnallaan... Kiellosta se lopetti aina hetkeksi, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun joku toinen molskahti veteen sen itsekontrolli petti. Kävin neuvottelemassa sen kanssa huutamisesta ja lopulta se makasi käskyn alla huomattavasti rauhallisemmin. Välillä piippasi ja nousi, mutta pidin sitä silmällä ja komensin heti takaisin ja taisin saada pienen erävoiton odottelun jalon taidon opettelussa.

Ainakin odottelu meinaan sujui maanantain rallytokossa. Vuorojemme väleissä meinaan harjoittelimme nimenomaa käskyn alla odottelua. Häkissähän tuo odottaa rallyssa suht rauhallisena. Alkuun saattaa minuutin huutaa, mutta sitten ei enää rääy perään. Sain olla erittäin tyytyväinen, kun istuin itse avoimen takaluukun reunalle ja pyysin koiran sinne varjoon makaamaan. Sieltä se sitten parin muistutuskerran jälkeen katseli levollisena kun naapuriautosta otettiin koira, sen kanssa hieman lämmiteltiin, sitä kehuttiin jne. Lisäksi cockeri omistajineen tulivat ihan meidän luukulle juttelemaan eikö tuota tarvinnut edes muistuttaa makoilusta! Ja sen asenne oli juuri oikea siinäkin mielessä, että aikaisemmin meillä on ollut ongelmana se, että jos koitan pitää sitä käskyn alla niin tuo sitten napittaa silmiin koko ajan ja on "töissä". Nyt se odotti hienosti ja säästi energiaansa meidän vuoroa varten! Pätevä pikku poju!

Alla on taas kuva radasta. Ekassa pujottelussa kaadoimme tötsän, tokassa pujottelussa maassa oli joku pahviroska jota Gatsby olisi ehdottomasti halunnut tutkia ja se lähtikin hieman omille teilleen. Hyvin korjasi tippuneen kontaktin pyynnöstä, mutta takaisin pujotellessa sama roska oli taas käytävä katsastamassa. Höpsö! Kouluttaja kuitenkin kehui, että piskuinen kuunteli häiriöistä huolimatta kivasti ja lähti mielellään taas kanssani tekemään. Lisäksi paikallaolo liikkeet menivät todella hienosti! Käpyä ei edes haitannut minun "mitä ihmettä mä nyt tän hihnan kanssa teen?" sähläykset kun kiersin sitä :) Tokalla kiekalla meitä ei neuvottu ja minä olisin ansainnut meille -10 pistettä menemällä pujotteluun sisään väärältä puolelta, hups! Onneksi pääsee näitä virheitäkin harjoittelemaan! Ensi viikolla on edessä kisanomaiset treenit ja kuulemma meidät arvostellaankin! Toivottavasti menevät kivasti, mutten saan kakkahalvauksen tulevista möllikisoista...

Feron masu on taas löysällä. Nähtävästi antibioottien voima loppui tänään, sillä kotona odotti erittäin löysää tavaraa kahdella eri matolla sekä yhdessä kengässä...  Soitin lääkäriin ja nyt jätetään nappula kokonaan pois. Kana-riisi dieetti odottaa ja varmaan myös jatkotutkimukset. Alkaa pikkuhiljaa huolustuttamaan ihan tosissaan tämä meno...

Gatsby on myös keksinyt itselleen tekemistä tänään. Se söi mopin sen muoviosan, mikä yhdistäisi sen varteen. Olin kiitollinen, ettei ripuleita tarttenut mopata lattialta vaan sai ihan kontata kakan perässä. Kiitos Käpyliini! Samoin sateenvarjoni oli jäänyt samaisten hampaiden ulottuviin eikä... Sitä ei tarvitse enää käyttää muuhun kuin roskiksen täyttämiseen. Pientähän nämä ovat ja tuo vasta harjoittelee, mutta ripulin ja yleisen työhön liittyvän stressin lisäksi en olisi tätä kaikkea varsinaisesti kaivannutkaan.