Remuamista

Aloitetaan maailman navasta eli Eddiestä. Sen suurinta hupia ja viihdettä on tuijottaa takapihalla aidalla naapureita kerjäten herkkuja. Nähtävästi hiljaa tattina patsastelu ei tuota herran mielestä enää tarpeaksi tulosta vaan eilen kuulin hyvin tutun pienen komentohaukun taksulta. Ihmettelin hetken, sillä ovi oli auki eli sisään ei pitäisi joutua komentamaan. Mutta oma possuseni se komensikin vain ihmisiä... Pitäisikö papparaisellekin alkaa taas pitää hieman enemmän kuria? Myönnän olleeni aika lepsu sen kanssa kun se on niin vanha ja söpö ja hellyyttävä ja EDDIE ♥

Gatsby ei ole päässyt yhtä helpolla vaan ilkeä omistaja kielsi sitä taas kerran urisemasta Wictorille. Alkuun ei meinannut pieni paimen millään kieltoa uskoa, mutta muutaman (pitkältä tuntuneen) minuutin jälkeen saimme lenkkeillä belgien kanssa ihan sovussa. Lenkille päädyimme tietenkin pelastuskoirailun jälkeen, kuis muutenkaan!

Gatsby, Jedi ja Wictor (Kuva Iris Söderholm)

Treeneissä olimme jälleen homeisessa koulussa. Kaksi kierrosta kahdessa eri rakennuksessa. Ensiksi löysime maalimiehet lavalta ja kellarin uumenista sekä hyllystä maakaamasta että varaston perältä. Jonkun verran oli turhaa haukkua, mutta onneksi olen oppinut näkemään, koska koira on oikeasti hajulla. Hyllyllä maattua Gatsby kävi ihan ensimmäisellä hyllyllä kiipeilemässäkin, mutta tuli ilmaisemaan ennen kuin oli oikeasti tarkentanut hajun toiselle hyllylle. Hyvin se sieltä kuitenkin maalimiehen lopulta bongasi. Toisessa rakennuksessa Gatsby pelasti taitavasti raollaan olevasta kaapista ensimmäisen tunkien itsensä helposti raosta sisään. Toinen oli paikassa, jonka tiesin jo valmiiksi olevan todella haastava. Käytävässä kahden toisiaan kohti aukeavan oven välissä. Ovet siis kiinni toisissaan muodostaen V:n seinää vasten. Haju painoi vastakkaiselle seinälle eikä Gatsby meinannut millään uskoa, ettei maalimies ollut hyllyn päällä, koska sieltä se haju tuli! Nostin sen jopa hyllyä katsomaan (joka olisi voinut mennä hieman hillitymmin ja hallitummin, köh köh). Lopulta kuljetin sitä oviaukoista ja niin se vihdoin sai hajusta kiinni saranapuolelta. Tästä tuli pienelle päänvaivaa eli miten päästä itse sisään! Hienosti Gatsby taas hajua työsti eikä luovuttanut vaikka vaikeaksi meni! Ylpeä olen :)

Maanantaina rallasimme oikein kisamaisesti siinä mielessä, että Gatsby haahusi, haahusi ja haahusi vielä lisää... Tollanen se ei ole ikinä treeneissä varmaan ollut. Jäljitteli oikein hienosti Lempäälän kisan tunnelmia. Sitten se päätti koittaa puraista ampparia ja me yritimme joukolla tarkastaa, ettei pistiäinen vain tuikannut Gatsbyä suuhun! Mitään ei näkynyt ja vasta kotona huomasin kuonossa patin, mihin selvästi pimppari oli pyllynsä painanut. Onneksi patti on ollut rauhallinen eikä piikkiä näkynyt.

Fero leikki pupua :D

Tänään nappasin Gatsbyn tapaamaan Neea ja Asta isovillakoiria. Sovimme tapaamispaikan, missä koirat voisivat rällästää vapaana. Gatsby sai kulkea normaaliin tapaan ilman hihnaa, kunnes se päätti mennä taas ihan vain huvikseen moikkaamaan ihmistä kiellosta ja kutsusta huolimatta. Tästä se sai ensin kurinpalautuksen, mutta kun myöhemminkin nenä vain nuuskutti maat eikä korvat toimineet koristeita kummemmin, niin talutin napsahti pantaan ja omistajaa kiukutti. Onneksi villakoirien kanssa oli mukavaa suolla juoksennella ja pahemmat höyryt purettuaan teinini oli taas oma pieni tottelevainen Käpyni ♥ Aina välillä on ikävä sitä pientä pentua :)

Suoraselkäinen nuorimies

Kennelliitto jatkoi tehokkuuttaan ja tänään putkahti omakoiraan selkäkuvauksen lasku. Heti sen hoidettuani sain tulokset näkyviin ja kaikki oli kunnossa! Kuvissa kun näkyi varjo, joka olisi saattanutkin olla jotain muuta kuin varjo, niin täytyy myöntää oloni helpottuneen hieman uutisten myötä. Olin päättänyt varjon olevan vain varjo enkä sitä juurikaan stressannut, mutta kyllä pieni epäilys aina välillä päässäni kävi vierailulla. Nyt minulla on sitten virallisesti terve koira ja agilityryhmään hain paikkaa meille hyvin mielin!

Palasimme pelastamisen pariin taas torstaina ja Gatsbyllä oli valtava vauhti päällä, kun olimme vaihteeksi avoimessa maastossa rakennusetsinnän sijaan. Tällä kertaa se irtosi mielestäni liian kauas sillä en nähnyt sitä aina ja kutsuin sen luokseni parasta toivoen (eli etten vaan kutsu sitä pois maalimieheltä tms) Otin sen sivulle ja rauhotin hieman. Tämä autttoi ainakin vähän ja kaikki maalimiehet löytyivät alun kaahailun jälkeen. Käyttäytyminen ihmisten luona oli ihan ok ja hyvin nokka löysi ukot myös korkeammalta. Pyytämättä tarjosi myös pientä sahausta, mistä olen tyytyväinen! 

Tänään vietimme päivän mökkeillen eli syöden ja uiden. Gatsby ei osaa siellä ihan rauhottua ja saa pieniä "sä huomaat mut NYT"- kohtauksia. Se myös on saanut uida kanssani tällä viikolla, mutta mökillä se tuli käskystä huolimatta lähes koko ajan ihan liki ja ui ympärilläni kuin hai. Myös Fero esitteli niiä parempia puoliaan kakkaamalla keskelle tuvan mattoa... Muuten sen masu on ollut nyt todella hyvällä mallilla ja se on käyttäytynyt oikein mallikkaasti! Se ei tongi epätoivoisena mistä tahansa itselleen syötävää ja jaksaa kivasti leikkiä Gatsbyn kanssa. Fero on ollut oikein ihana koira (tätä päivää mukaanlukematta...)

Loppukevennyksenä Eddie ja Eddien hauskat nukkuma-asennot:

Nopea, nopeampi, Kennelliiton tulokset

Aivan käsittämättömän nopeasti tipahti mailiini viesti Gatsbyn lonkista ja kyynäristä. Sunnuntaina kuvattiin, maanantaina oli lasku omakoirassa ja tänään tuli hirmu kiirus uimasta kotiin avaamaan PDF jota kännykkäni ei suostunut minulle näyttämään. Inhottavasti nimetty "dysplasia lausunto" sai hetkellisen paniikin aikaiseksi, "mitä, onko sillä aivan kauheat lonkat?". Onneksi nopeasti kuitenkin tajusin, ettei nimi varmana ihan sitä tarkoittanut ja kotona viesti sisälsikin hyviä uutisia :) Gatsbyn lonkat B/B ja kyynärät puhtaat 0/0. Nyt odotellaan vielä selän lausuntoa, jännää!

Oli muuten ihana uida vedessä joka ei tuntunut edes vähää kylmältä alkuun! Eddiekin innostui pitkästä aikaa ihan kunnolla uimisesta :) Siltä paloi kuitenkin käpy minun uidessani ja kuuroa papparaista oli paha komentaa olemaan hiljaa. Se vingahteli ja haukahteli, mutta hiljeni yleensä käsimerkistä (niin kauan kuin näki sen siis). Gatsby sai tästä varmaan jonkun kimmokkeen ja koitti hakea kädestä pitäen minua pois. Pari kertaa jouduin sitä kieltämään ihan kunnolla käteni suuhun ottamisesta ja tämän jälkeen se yritti käydä monta kertaa pusuttamassa. Höppänä! Fero kahlaili onnellisena ja uikin reippaasti muutamaan kertaan. Se myös odottaa aina aivan mahtavan rauhallisesti ja hiljaa vaikka muut (siis Eddie) kiljuisivatkin vieressä :)

Näin laadukkain ilmein odotimme uimapoukaman vapautumista :D

Rauhallisuus kostautuu aina!

Gatsby oli tosiaan eilen koko illan todella rauhallinen rauhoituksen jälkeen. Tänään yhden päivän teholepo näkyikin sitten ensin aamulenkillä aivan käsittämättömänä hepulointina ja pitkästä aikaa minun röyhkeänä komenteluna. Olin puhelimessa, joka on aina jostakin syystä villinnyt Gatsbyä hieman. Samoin muut kännykästä kuuluvat äänet. Jätkä yritti ensin lelun kanssa tökkien saada huomiota ja kun tämä ei onnistunut, niin hyppäsi päälle kättä hamuamaan! Käännyin ja jätin hölmöilyt huomiotta, joka Gatsbyn mielestä oikeutti napata minua pepusta! Housuista se lähinnä nyppäsi, mutta silti! 

Tälläisellä liikkeellä meille tullaa edestä
perusasentoon (Kuva Jenna Oinonen)

Odotinkin siis illan rally-treeneiltä jotain aivan normaalista poikkeavaa. Meillä oli haastava rata joka oli pakko tehdä ilman hihnaa. Samalla toinen koira suoritti käytösruutua. Näin sieluni silmin Gatsbyn loikkivan ihanan Polkka-collien luokse mieluummin. Mutta mitä vielä! Hienosti pieni poika oli kuulolla ja teki vaikeampiakin liikkeitä hienosti! Samoin meidän käytösruutu vuorolla Polkan tehdessä, Gatsby makasi hienosti paikallaan ja kerran vain vinkaisi vienosti haaveillen Minnan kehuessa Polkkaa erityisen paljon. Samoin selvästi olisi halunnut reagoida Minnan käskyihin, mutta pysyi pienellä hiljaisella kehotuksella paikallaan. Kolmannella kerralla rataa tehdessä alkoi väsymys näkyä ja Gatsby hyppi kerran päälleni ja kielsin sitä tomerasti käteni suuhun ottamisesta. Lisäksi itse säätäessäni jotain Gatsby kävi kerran minikarkumatkalla Polkan tykönä, mutta tuli heti pois. Teimme myös hyppyä ja sain amatööriohjaukseeni vinkkejä. Käpy meinaan kolautti ekalla kerralla takajalkansa esteeseen ohjaukseni takia. Toisella kerralla se lähinnä loikkasi hassun näköisenä ilmaan, mutta meni puhtaasti esteen yli. Minulle siis muistutuksena, että käsiohjaus eteenpäin riittää eikä sitä tarvitse nostaa pilviin. Kyllä se koira osaa hypätä ilmankin :D

Oli kivat treenit helteestä huolimatta paitsi että onnistui lukitsemaan itseni autosta ulos... Myös puhelimeni yms. omaisuuteni oli tietenkin samalla turvassa lukkojen takana. Sain rauhoittelevaa tukea treenikavereilta, vettä koiralle sekä Minnalta puhelimen lainaan. Netin ihmeellisen maailman ansiosta sain naapurin puhelinnumeronkin käsiini. En kuollaksenikaan muistanut naapurini sukunimeä, jolla vara-avaimeni asustelee. Muistin kyllä aika monen muun naapurin... Kiitos vain aivoni! Fonecta kuitenkin löysi suhteellisen yleisen etunimen ja postinumeron voimin minulle reilut 80 ehdokasta, joista sitten bongasin oikean henkilön. Samainen avuliaisuuden ruummiillistuma kävi asunnostani nappaamassa autoni vara-avaimen ja ajoi puolisen tuntia suuntaansa vain minulle sen toimittaakseen. Minna ei suostunut jättämään minua puhelimetta vaan sain mukavaa seuraa pelastajaani odotellessani. Sanon tämän todella harvoin, mutta kyllä ihmiset osaa olla fantastisia! ♥♥♥

Huh hellettä tuumii Käpyli ja sen kieli (Kuva Jenny Söderlund)

Esirauhoitus

Pikku koirat vastaanotolla (Kuva Jenny Söderlund)

Ennen luustokuvia kokoonnuimme rieuhuttamaan koiriamme Jennyn ja Millin kanssa. Yritimme, josko koirat väsyttäisivät toisensa niin, ettei rauhoituspiikkiä tarvittaisi. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut vaan kaikki pääsivät vuorotellen tutimaan. Mutta sitä ennen meno oli melko rauhallista helteestä johtuen ja koiriemme normaaliin habitukseen nähden. Jenny sai kuitenkin napsittua ihania kuvia siitä, kuinka tällä kertaa Iloa kiusittiin. Viimeksi Priya oli pakan alimmaisena eli ehkä ensi kerralla tytöt pistävät veljensä nippuun ;) Gatsbyn mielestä oli enemmän kuin ok jäädä makaamaan siskon kaulan päälle jos alkoi kesken painien vähän väsyttämään. Priya ja Käpy saivat kuolattua Ilon pään ja laittovat siskonsa tukan söpösti krepeille :D Gatsby jätti melko hyvin siskojensa peput rauhaan, mutta kokeili selkäni takana kerran kiksiä toista onnekasta. Onneksi se kuitenkin kuunteli hyvin kieltoja tai ei vaan jaksanut yrittää helteessä enempää!

Minä ketään kiusannu enkä aiokaan kiusata! (Kuva Jenny Söderlund)

Ihan normi ilmeellä :D (Kuva Jenny Söderlund)

Wheeeeeeee!!! (Kuva Jenny Söderlund)

Haukkasempa hieman siskoa! (Kuva Jenny Söderlund)

Huumatun höyryinen nuoruus

Kotona makoilee känninen pieni koira. Gatsby kävi suhteellisen tarkassa läpivalaisussa tänään ja hyvältä näytti! Läpi käytiin tunnustellen polvet ja röntgenin alla kurkattiin kyynärät, olat, lonkat ja selkä. Selässä pieni miettimistä aiheuttava kohta eli odottelemme, mitä kennelliitto tuumaa kuvasta. Saimme kuitenkin agility-luvan helposti! Nyt vaan siis koitetaan päästä johonkin ryhmään :) Kummini kävivät visiitillä ja vanhempani olivat heitä varoitelleet Gatsbyn poppuisuudesta. Pieni ei kuitenkaan huumatussa olotilassaan jaksanut hyppiä olleskaan vaan seisoi puoli unessa pää kummisetäni sylissä. Olisin mielelläni ottanut normaalin kenguruni vetämään huomionsa itseensä, sillä en ollut ehtinytkään imuroida... Edellisenä iltana remppatavaroiden järjestämisessä meni sen verran myöhään, etten enää kehdannut ja sunnuntai aamulla oli hieman sama fiilis. Olin kotona varttia ennen kummejani ja joku oli pitänyt huolta siitä, etten ehtisi mitään tehdä oksentamalla matolle... Ei ole helppoa tämä hulluna koiratätinä elo!

Gatsbykin ihmettelee meitin menoa (Kuva Jenna Oinonen)

Leijuva koira (Kuva Jenna Oinonen)

Lauantaina rallasimme Wirneen-poppoon voimin. Meno ja meininki houkutteli paikalle joka virkavallan! Tai siis joku huolestunut kanssa kansalainen päätti kentän menevän koirista pilalle... Mutta ehdimme kuitenkin tuhota sitä kahden radan verran. Uuden polven Wirnisttelijä eli J-pentueen Justin omistaja teki meille kivat radat! Hänellä oli paljon tietämystä lajista ja sainkin muutaman hyvän vinkin. Sekä vaikka aina sanonkin Gatsbyn kyllä osaavan. niin minun pitää myös luottaa sen osaamiseen! Käytin siis liikaa (ja turhaan) vartaloapuja. Näistä oli jopa haittaa sillä Gatsby tosiaan tekee sivulla istu-seiso-maahan vaihdot niin, että se lopuksi poikittaa ja pahasti! Kotona kokeilin neuvojen mukaan pitää avut pieninä ja oman rintamasuuntani eteenpäin. Nyt kun olen koiraa kohti käänytynt, myös Gatsby yrittää liikkeellään kohdata minut. Meinasin, ettei se osaa sivulla mennä maahan ilman kunnon apua, mutta mitä vielä! Osasihan se :D Maria oli enemmän kuin oikeassa! 

Näinkö tätä lelua käytettiin? (Kuva Jenna Oinonen)

Lisäksi kokeilimme tasoomme nähden vaikeaa rataa oikealla seuraamisineen ja puolenvaihtoineen sekä jopa yhtä meillä kokonaan uutta liikettä! Gatsby haikaili kentälle sen tuodessani 11-viikkoisten pentujen painien perään. Se koki itse olevansa vielä kanssa pentu ja olisi halunnut mukaan! Hyvin se kuitenkin pienellä virityksellä lähti ilman hihnaa mukaani ja meillä meni moni liike (esimerkiksi seuraaminen peruuttaen ja liikkeestä seisomaan jääminen) taas todella hyvin! Erityistä kiitosta saimme myös tupla täyskännöksestä (missä siis koira käytännössä tekee kierroksen omistajan ympäri ohjaajan kääntyessä paikallaan ympäri). Sitten tuli pujotteleminen oikealla juosten. Tähän homma sitten kosahtikin. gatsby innostui, hyppi päälle ja samalla vilisti kiellosta ja kutsusta välittämättä pentujen kanssa puuhaamaan. Jenna onneksi sai napattua karkulaisesta kiinni ja palautin sen radalle. Tässä vaiheessa rata oli todella lähellä pentuja eli napsautin hihnan pantaan. Gatsbyn katse myös oli kaikkialla muualla kuin mussa. Mutta niin se vaan islti suoritti loput hihnaa perässää vetäen! Jopa "liikkeestä jätä koira" ja sen seuraavaksi kutsuminen oikealle seuraamaan menivät hienosti! Sain myös Marialta kiitosta siitä, että itse selvästi tiedän, mitä koiralta haluan ja vaadin. Uskalsin ymmärtää jopa, että myös onnistun saamaan koirastani irti sen, mitä haluan. Tästä tuli erittäin onnistunut fiilis ja hyvä mielei pienestä karkausepisodista huolimatta!

Hmmm, mitäs nää on? (Kuva Jenna Oinonen)

Käpy pääsi myös pentuja katsomaan luvan kanssa vuoronsa jälkeen ja osasi olla ihan kivasti. Pentujen juostessa se tosin innostui välillä vähän liikaa. Muuten se oli kohtelias teini ja hypätä pusutti vain osan porukasta ;) Loppukommenttina vielä sen verran, että jostakin syystä paikallista faunaa eli niitä mielenkiintoisempia persoonia eksyi autojemme luo. Jostakin syystä mies halusi istuutua Minnan auton taakse vaikka erityisesti Gatsby oli miehelle kyseisen auton takapenkiltä huudellut. Tätä mies oli omia koiriaan autoista noitavillekin ihmetellyt. Me taas yllättäen ihmettelimme, miten mies halusi juuri siinä peppuaan lepuuttaa.

Pennut villitsivät Käpylin korvat (Kuva Jenna Oinonen)

Kiitti, mulle riitti!

Pojat on olleet ihan super söpöjä rempan keskellä! Fero on ollut mitä kärsivällisin ja mahtavin isoveikka ♥

Olen saanut keskustella viimeisen viikon aikana Gatsbyn kanssa useampaan otteeseen takapihalla huutamisesta. Se tosiaan päätti, että naapurin Trippi-nöffi palasi Lapin lomaltaan pahan ruummiillistumana. Nyt siis jos joku sen kanssa takapihalla puuhaa, niin Gatsby esittää äänekkäät vastalauseensa. Normaalisti se on kuitenkin lopettanut käskystä ja yleensä vilistänyt jopa luokseni. Eilen mokama kuitenkin kiihtyi niin, että otin sen poskivilloista pois aidalta, kun ei komentamalla ja oman kroppani koiran eteen tunkemalla kuunnellut. Herra päätti, että on ihan ok urista tästä sitten mulle. Mielipide muuttui aika äkkiä, kun laskeuduin sen tasolle, otin molemmista poskista kiinni ja puhuttelin tiukasti. Aika nopiaan sain leukani märäksi pusuista. Onneksi tuo on ainakin toistaiseksi pienellä kouluttamisella lopettanut muutkin hölmöytensä eli olen optimistinen myös tämän takapihalla huutelun suhteen. Tällä hetkellä se vaan hieman kyllästyttää.

Tänään pelasturkoiratreenien jälkeen menimme tutulla kokoonpanolla (Jedi ja Wictor belgit) lopuksi uimaan. Gatsby örisi ja urisi Wictorille jo pitkän matkan päästä pallo suussaan. Viime viikolla saimme ihan sovussa heitellä niille omia palloja, nyt Gatsby oli vakuuttunut Wictorin varastavan sen aarteen. Lisäksi rantavedessä Gatsby liimasi itsensä Wictorin kylkeen kiinni, jäykisteli ja urisi. Wictor siinä koitti väistää puolelta jos toiselta ja rauhoitella, mutta Käpy vain plokkasi ja antoi kuulua itsestään. Iris kehotti Wictoria pois tilanteesta, mutta ärsyttävä perskärpänen vaan jatkoi tottelevaista poikaa muristen seuraten. Minun kielloista ei välitetty tuon taivaallista ja meni hetki ennen kuin sain idioottini kiinni. Iriskin sitä oli jo joutunut tuuppaamaan kauemmas Wictorista, jonka kärsivällisyys alkoi ihan ymmärrettävästi olemana lähellä loppuaan. Pienen ajan päästä Gatsby rauhottui käskyn alle makoilemaan ja päätin koittaa antaa sen uida vielä muiden kanssa. Urina kuitenkin jatkui ihan turhaan ja lopetimme siihen. Hihnoissa autoille mennessämme ei tullut ongelmia, mutta kun oli laittanut Gatsbyn autoon ja rapsutin Wictoria, joku alkoi ärräämään häkissään. Tästä yllättäen taas palautetta ja luukku kiinni. Jediä sain rapsutella ihan vain "määääkin haluuuuun!" huudon säestyksellä. Hieman myöhemmin sain hiljaisuudessa silittää uudestaan Wictoriakin.

Ärinä on itselleni uutta. Eddie on aina pitänyt loogisena faktana pomouttaan eikä koe näin tarpeelliseksi kellekään öristä. Fero taas on joko kauhuissaan tai alistuva, joten sen kanssakaan ongelmaa ei ole ollut. Gatsbyn urina kun kohdistuu tällä hetkellä lähinnä samaa ikäluokkaa olevaan tuttuun urokseen. Jediä se kunnioittaa mukisematta. Joka kerta ääliömäisyyteen puutun ja silti se jatkuu. Iriksen koirat ovat onneksi järkeviä eivätkä juurikaan ota Gatsbyä vakavasti. Voi kun tuolla olisi joku urina-nappi, jonka voisi painaa pois päältä... Jotain laumassa kiipimistä tuo varmaan on, kun kohdistuu omaa ikäluokkaa oleviin uroksiin. Ennen Gatsby on ollut ihan mielellään alistumassa, mutta nyt on joku kilpailuvaihde varmaan käynnistynyt.

Olen nyt ottanut itseäni niskasta kiinni ja tiukentanut kotikuria. Olen palkannut rapsuilla Gatsbyä siitä, ettei se hyppää päälle esim istuessani tietokoneen ääressä. Tästä on nyt jäänyt se tapa, että aika usein sen parkkeeratessa pyllynsä tuolini viereen alan hajamielisesti sitä rapsuttelemaan. Ilmaiset huomionosoitukset ovat nyt siis huomattavasti vähentyneet, mutta käteni välillä haroo paimenen turkkia ihan ajattelematta. Muutenhan meillä pitää kaikki kiva ansaita ja odottaa, kuten ovista menot, vapaaksi hihnasta pääsy ja ruoka. Lelujenkaan syliin tuominen ei tuota tulosta. Muutenhan tuo on nöyrä ja tottelevainen myös vapaana ollessaan. En kuitenkaan aina saa tahtoani sille selväksi kovinkaan nopeasti sen ollessa kiihtynyt. Tämä saa mut tuntemaan itseni hieman epävarmaksi auktoriteettini suhteen...

Aamupalalla Gatsby ensimmäistä kertaa murisi myös Eddielle, joka oli oman murkinansa jo syönyt ja hengaili suhteellisen lähellä Gatsbyn kuppia. Koska ärinä vain kiihtyi vaikkei noutaja osoittanut mitään mielenkiinnon merkkejä Käpyn ruokaa kohtaa, käskin Gatsbyn jättämään ruokansa. Sitten laitoin kupin Eddien eteen, joka tietää, ettei meillä toisen kupille mennä. Sitten annoin Gatsbylle luvan ja se söi hiljaisuudessa loppu ateriansa Eddien jaloissa. Ehkä tämä nyt viestitti sille sen ruuan olevan turvassa? Tai sitten tein jotain hölmöä, kuka tietää?

Itse treenit menivät kuitenkin kivasti! Pääsimme taas rakennukseen ja uuteen osaan sitä. Tällä kertaa Gatsby liikkui fiksusti ja omaan normi häsellykseensä nähden suhteellisen rauhallisestikin. Valeilmaisut jäivät vähäisiksi ja samoin ryysääminen! Otimme kaksi kierrosta ja molemmilla Gatsby hyppäsi vain kerran ja suhteellisen kohteliaasti toisen maalimiehen päälle. Odotin toisella kierroksella armotonta ryysäämistä, sillä maalimies oli todella pahassa piilossa oven takana käytävän nurkassa. Tiedän, ettei tämä ehkä kuulosta vaikealta, mutta kun haju painui käytävän toiselle puolelle komeroon ja luokkahuoneeseen. Suljin lopulta niiden ovet ja Gatsby esitteli sirkuskoiran taitojaan takajaloillaan seisten ja hajun perään kurkotellen. Saimme pyöriä melkoisen hetken ennen kuin maalimies löytyi. Gasby selvästi alkoi turhautua, joten odotin sen purkavan tämän maalimieheen, mutta mitä vielä! Pieni hyppy ja äkkiä mulle kertomaan! Pätevä oli minun piskuiseni!

Ukkosen jyrinää ja rallya

Viime viikolta aurinkoinen kuva tekstiä
piristämään ! (Kuva Minna Hakala)

Tämän päivän rallytreeneistä istuimme suurimman osan ajasta autossa ukkosta ja sadetta sekä rakeita piilossa. Sade olisi vielä mennyt ja ihanasti se ilmaa raikastikin, mutta aivan pään päällä salamoiva ukonilma ei houkuttanut hortoilemaan keskelle aavaa kenttää. Housuni kastuivat, mutta sateenpitävä takki autosta löytyi. Veden pitävät kenkäni sen sijaan eivät kestäneet ylhäältä päin varren sisään satanutta vettä. Harvoin on noin tehokkaasti varpaani kengissä uineet! Lopulta saimme radan pystyyn, mutta ukkonen tuli takaisin ja saimme odotella hyvän tovin, että radalle pääsisimme. Lopulta kolme koirakkoamme kävi vuorotellen äkkiä radan rykäisemässä.

Harmitti, sillä rata oli tosi kiva! Pitkästä aikaa oli puolenvaihtoja niin edestä kuin takaakin (koiran seuraamispuoli siis vaihtuu vasemmalta oikealle tai päin vastoin) sekä liikkeestä seisominen. Olin aivan äimän käkenä, kun Käpy jäi liikkeestä paikalleen pönöttämään! Tätä ei meinaan varmaan kolmea kertaa enempää ole sen pienen elämän aikana harjoiteltu! Sen sijaan kyltti, jolla ensin istutaan, sitten seistään ja lopuksi mennään maahan oli aika haastava. Gatsby meinaan siirtyi joka asennon vaihdolla sivusuunnassa ja oli maassa lopulta poikittain. Hieman liian vinoa siis jopa rallyyn! Hyvin tuo kuitenkin istui ja makasi surutta ihan kunnolla märällä alustalla :) Saimme taas noottia varpaille tulevasta eteen istumisesta, minkä korjaamiseen ei oma mielikuvitus juuri nyt riitä. Muuten Gatsby keskittyi hyvin ukkosesta huolimatta, mutta suoraan autosta otettu koira, jota ei ole pissitetty eikä viritelty, tuppasi hieman haahuamaan toisten leikkien perään... Loppuleikissä ukkonen jyrähti taas ihan päällämme ja Gatsby hetkeksi päästi lelusta irti, mutta oli siinä taas kiinni sekunttia myöhemmin. Ukkonen ei siis tätä pikku-ukkoa haittaa! :)

Valtavia susieläimiä

Otsikon sanoin koiriani kuvaili tänään pieni poika. Yllättäen ei uskaltautunut koiriani lähemmin katsomaan :D

Susieläinten kanssa on mökkeilty tällä viikolla. Vanhempani kasaavat katraansa kerran kesässä yhteen jolloin mökillemme pakkautuu myös veljeni perheineen. Vilinä on taattu kolmen koiran, neljän lapsen ja seitsemän aikuisen voimin. Yllättävän hyvin meni kuitenkin lasten ja koirien yhteiselo. Varsinkin yksi lapsista meinaan vierastaa koiria ja kaikkea karvaista yleensäkin aika paljon. Nyt kyseinen pikku herra kävi ihan itse jopa Eddietä silittelemässä :) Eddie nautti mökin sisällä makoilusta sillä kiitos ilmalämpöpumpun siellä oli taivaallisen viileää! Vanha herra sai muutenkin oleskella vapaasti siellä, missä lystäsi, sillä sen käytös on moitteetonta (ellei röyhkeää komentelua oteta huomioon!) Fero on lasten suhteen varpaillaan ja Gatsby taas hieman liian innokas, joten nuoremmat koirani olivat lähellä, mutta yleensä eristyksissä. Gatsby kävi välillä haaveilemassa porukkaan liittymisestä, mutta oli kuitenkin aitauksessa yllättävän tyytyväinen ja rauhallinen. Muuten kaksikko kävi vuorotellen katsomassa, kumpi uskaltaisi uhmata käskyjäni ensin. Isäni rapumertojen kohot kun niin kovasti kiinnostivat! Gatsby ui yhden lähemmäs rantaa ja se ja Fero kävivät vuorotellen sitä hamuamassa ellen kieltänyt. Höpsöt :)

Ihmisten uidessa Gatsby ja Fero hipsivät vuorotellen rannan tuntuman, josko olisivat saaneet osallistua. Hyvin kiellot pitivät ja koirat olivat rauhallisia lastenkin räpiköidessä. Gatsbyn itsehillintä kuitenkin petti/se käytti valikoivaa kuuloa, sillä minun uidessa ja sanoessani lapselle "joo" se päätti kiellon poistuneen ja ponkaisi veteen. Luvan kanssa se ui kanssani vielä muutaman kerran ja säästyin yllätyksekseni naarmuilta. Gatsby ui kyllä kohti, mutta kesti sekä ymmärsi hyvin pois ohjaukseni. Se on nini hyvä uimari, ettei yhtään hermostu vedessä kääntelystä! Illalla pienempien lasten mentyä nukkumaan, Gatsbykin pääsi mökkiin sisälle ja sielläkin se oli rauhallinen. Se kuunteli hyvin lasten komentoja "pois" ja muutenkin oli nopeasti unten mailla. Yö ei sitten mennytkään ihan yhtä rauhallisesti, sillä aitassa Gatsby otti tehtäväkseen vahtia joka ikistä ääntä. Nukuimme siis Eddie ja Käpyläisen kanssa keskenämme, sillä aitta käy pieneksi, jos Ferokin yrittää sinne ahtautua. Gatsby makasi sänkyni vieressä pää ylhäällä ääniä kuunnellen. Aina kun joku kulki (mikä oli usein!) se haukkui. Annoin joka kerta unista palautetta, mistä nuorukainen rauhottuikin, mutta yö oli kyllä harvinaisen pitkä ja huonosti nukuttu!

Mökkeily oli rankkaa :D

Myöhemmin viikolla vanhempani kutsuivat mummuni mökille ja huriselin sinne Feron kanssa isovanhusta katsomaan. Fero on mummuni lempikoira ja se saikin mummultani paljon rakkautta osakseen! Feron kanssa oli mukavan rauhallista matkustaa ja mökkeillä, sillä se tykkää olla autossa eikä tuttujen, aikuisten ihmisten kanssa ollut ongelmia. Fero ei saa todellakaan liian usein erityishuomiota, joten  tuntui hyvältä järjestää sille kiva päivä :) Isä piilotteli sille juustoa ympäri pihaa ja se sai aima kasan huomiota sekä rapsutuksia. Iso koirani vaikutti oikein tyytyväiseltä oloonsa :)

Gatsby on tietenkin käynyt myös pelastuskoiratreeneissä ja rakennusetsintä oli teemana tälläkin kertaa. Gatsby oli paljon järkevämpi liukkaalla lattialla liikkuessaan eikä valeilmaisuja tullut yhtä monta kuin viimeksi. Sen oli selvästi välillä vaikea tarkentaa hajua, mutta sinnikkäästi se etsi! Välillä siltä pääsi turhautunut pieni vinkaisu, mutta sen maalimieskäytös oli siitä huolimatta jopa ilmiömäistä! Se oli melkein hypännyt yhdellä, mutta päättänytkin pitää tassunsa maassa! Niin sitä pitää! Tosin kaikki eivät tainneet herran kohteliaampaa puolta nähdä..? Olimme viimeiset, joten jätin Gatsbyn hengaamaan loppukoonnin ajaksi luoksemme. Toisesta autosta päästettiin vanhempi tervu belgi herra ulos ja Gatsby kunnioitti vanhempaa herraa hienosti! Toisen hieman muristessa oli Käpy taas mitä pienin maan matonen :) Lopuksi kävimme Wictorin kanssa uimassa ja pojat hakivat omia pallojaan sovussa. Tosin paikalle saapui kultainennoutaja kivemman lelun kanssa ja Gatsby ei millään meinannut uskoa, ettei toisen lelua saisi varastaa. Tässä vaiheessa pieni uimari joutui hihnaan ja poistuimme paikalta. Autoilla Wictor olisi intoutunut leikkimään, mutta sai örinää aussilta palkakseen. Rauhoittuipahan pieni pärrääjäni ja Iriksen taskusta nameja kerjättiin kylki kyljessä Wictorin kanssa. Voi teineyttä!

Ilmoittauduin talkoopisteiden toivossa leipomaan agikisoihin. Tämä tuntui hyvältä idealta silloin, mutta kirosin tyhmyyttäni etsiessäni leipomistarvikkeita ja tavaroita vaatehuoneeni kätköistä. Keittiöremontti kun ei ole ihan vielä valmis, niin oli super hauskaa päästä leipomaan rempan keskelle... Plus uunin päällä pistäminen kämpän lämpöasteiden ollessa suhteellisen korkealla ei myöskään houkuttanut. Sain kuitenkin leipomukseni valmiiksi ja kiikutin sen illalla entiselle työkaverilleni, joka kisoihin oli lauantaina menossa. Minun ei näin tarvinut ajaa aamulla melko kauas ja en itse päässyt kisoihin talkoilemaan mökkivierailun takia. Nappasin myös Gatsbyn mukaan, sillä se pääsi kokeilemaan paineja Speedy-borderterrierin kanssa. Gatsby tunnisti heti paikan ja oli aivan tohkeissaan tutulla takapihalla. Se kuitenkin kiihtyi hieman liikaa siinä vaiheessa, kun Speedy oli vielä oven takana ja Gatsby joutui odottamaan kaverin ulospääsyä. Niinpä kaverusten tarratessa tässä vireessä leluun alkoi teinini suusta päästä sellaista ärinää, että käskin sen irti patukasta. Mutta mitä vielä! Gatsbyhän ei ollut häviämässä! Jouduin ottamaan koirasta kiinni ja leukaa vääntämään, ennen kuin lelu tipahti! Tämän jälkeen meni rauhallisemmin, mutta kaverini käydessä sisällä, niin koirat ryntäsivät ovelle. Gatsby sai tästä taas kunnon kierrokset ja päätti, ettei Speedyllä ollut mitään asiaa omalle ovelleen. Jouduin sitä taas poskesta pitäen rauhoittamaan ja jonkun verran äristyään tilanne oli taas ohi. Lopun aikaa pojat olivat sivistyneesti, jaksoivat jopa leikkiäkin. Speedy suhtautui Käpyläisen ärinöihin todella rauhallisesti eikä muutenkaan ollut huolestuneen oloinen isomman kaverin ääliömäisyysksitä. Mukavasti sai omistajat höpötellä ja limua juoda lähes pari tuntia ilman uusia kommelluksia. Mukaviin tunnelmiin jäi siis tämäkin kohtaaminen!

Helteen uuvuttama.

Gatsby tapasi tällä viikolla myös ensimmäisen antennihuiskunsa. Joku oli kiinnittänyt autonsa antenniin jonkun elukan häntää muistuttavan karvavirityksen ja sitä pällistellessään Käpyläinen törmäsi naama edellä seuraavaan parkissa olleeseen autoon. Minä taas meinasin törmätä puuhun, kun vastaamme tuli 30 asteen helteessä nainen pyörällä tuulipuku päällään! Itse olin pakahtua topissa ja shortseissa, joten en ymmärrä miten kyseinen nainen ei ollut pyörtynyt jo aikoja sitten johonkin ojaan!? Ihmiset ne osaavt vain olla outoja! 

Kuvan kaunista rallya

Tänään suuntasimme helteestä  välittättä kentälle rally treeneihin. Kävin uittamassa Gatsbyn ennen matkaan lähtöä, mutta pirulainenhan on lähes kuiva parin ravistelun jälkeen... Noh, hauskaa sillä vedessä oli joka tapauksessa ja pääsi ylimääräisistä höyryistään eroon :) Välihuomautuksena mainittakoon, että Eddie oli pienestäkin lenkistään aika uupunut. Se ei arvosta kelejä olleskaan!

Tämän kertainen rally kokoonapano oli tässä! Polkka ja Käpy. (Kuva Minna Hakala)

Kääntyy, kääntyy! (Kuva Minna Hakala)

Itse treenit sujuivat jo kuivuneenkin koiran kanssa kivasti! Olen todella tyytyväinen kuinka Gatsby jaksoi tsempata ja keskittyä vaikka teimme radan neljästi. Paikalla kun oli vain yksi toinen treenaaja eli aika tiheään oli oma vuoro rallatella. Päästiin pitkästä aikaa kokeilemaan seuraamista myös oikealla ja hyvin se oli Gatsbyllä muistissa! Seuraaminen kummalla tahansa puolella oli tänään aika väljää sekä paikoin jätättävää, mutta pysyi hyvin sillä puolella, missä pitikin. Ennen kun tuo on tupannut koittaa liikkeiden jälkeen palautua sille normaalilel vasemmalle puolelle. Itselleni sen sijaan oikealla seuraaminen oli haastavaa, sillä nyt pitikin yhtä äkkiä ajatella! Kauheaa hommaa sellainen! Kämminkin aina välillä liikkeitä, mutta emäntäähän tässä tarviikin enemmän kouluttaa :) Korjasin vinoa edessä istumista ja sain kuulla menettäväni 10 pistettä kisoissa, jos koiraa tekee tälläisen tupla istumisen. Hyvä tietää! Muutenkin eteentulomme on kuulemma tällä hetkellä hieman liiankin tiivistä eli tästäkin voi tulla sanomista. Ensin se oli liian väljää ja nyt liian tiivistä, huoh... Lisäksi saimme hyvää ja häiritsevää häiriötä toisen treenaajan palkatessa koiraansa. Gatsbyn katse harhaili leikkivän kaksikon perään, mutta se korkeintaan hieman keuli, muttei karannut vaikkei hihnaa sillä kertaa kaulassa ollutkaan. Osaa se vain olla aikas pätsky! ♥

Olemme suuntaamassa Vantaan rally kisoihin vajaan kuukauden päästä. Ajattelin meneväni sen jälkeen Lahdessa marraskuussa järjestettäviin kisoihin ja näin (olettaen kaiken menevän putkeen) saavuttavamme kolmannen ALO tuloksen. Tämän pidemmälle en ollut suunnitellut. Ohjaajamme kuitenkin alkoi potkimaan, että kyllähän meidän pitää Lahden kisoissa olla jo AVO luokkaa tekemässä. Nyt mietityttääkin, että pitäisikö tahtia tiukentaa? Toisaalta on ns. turha junnata ALOn liikkeitä, kun osaamme jo useimmat ylempienkin luokkien liikkeistä. Mutta sitten tulee eteen se, että minun pikku Käpyseni on hieman teini enkä tiedä onko järkeä kiirehtiäkään. Ylemmissä luokissa myös arvotselu meinaan tiukkenee ja haahuilu pitäisi saada sitten jo paremmalle tasolle. Noh, ehkä katson jos koitan johonkin kisaan ilmoittautua vielä ennen marraskuutakin.

Meidän ehdottomasti paras lelu tätä nykyään!
(Kuva Minna Hakala)

Gatsby on esitellyt nyt kahden päivän aikana rasittavasti vahtikoiran taitojaan. Päivät ovat kuluneet aktiivisesti eli tylsyyttä tämän takapihalla räksytyksen ei pitäisi olla. Se vähän lähti naapureiden juhlista lauantaina jolloin takapihamme ohi kulki paljon äänekästä ja vierasta porukkaa. Olen puuttunut huutamiseen joka kerta ja hienosti Gatsby sen käskystä malttaa lopettaakin. Eli eiköhän se tästä. Tällä hetkellä vain ärsyttää.

Eilen koirani huvittivat minua luiden syömisellään. Olen laiminlyönyt pururullien antoa Feron masun takia. Nyt kuitenkin sekin sai possunnahkaisen jäystettävän. Iso koira söi omaansa takapihalla ja Eddie ja Gatsby jäivät omien aarteidensa kanssa sisään. Annoin paimenelle kunnon puristerullan ja Eddielle sen puruvoimia paremmin vastaavan pehmeämmän luun. Pojat asettuivat samalle matolle luidensa kanssa ja aivan melkein etutassut vastakkain. Aina välillä ne kateellisesti kuikuilivat toistensa luita ja yhtä äkkiä ne päättivät vaihtaa keskenään herkkunsa! Gatsby veti vaihtarissa ehdottomasti lyhyemmän korren vaikka vaikuttikin erittäin tyytyväideltä itseensä. Se hotkaisi hetkessä Eddie luun jämän ja jäi haikeana seurailemaan papparaisen jäystämistä. Hyvin Eddie jaksoi ihan piruuttain luuta syödä ja ei ollut moksiskaan sen huulia ja tassuja kateellisesti nuolevasta Gatsbystä! Hienosti pentu antoi kuitenkin vanhemman koiran syödä eli ei koittanut varastaa luuta. Vasta kun Eddie lähti pois, pieni kojoottini varovasti nappasi ja hotkaisi luunjämän. Eddie ei ole koskaan komentanut Gatsbyä mistään, joten on hienoa, että Käpy kunnioittaa tolleria silti :)

Tämä on oikein kropattu kuva! (Kuva Minna Hakala)

Maalasin myös seinää ja joku olisi ollut kovin avulias. Gatsby hiipi aina vain takaisin kommennettuani sen pois tieltä. Enää se ei sentään maalia yrittänyt nuolla, mutta kun olin pessyt telat ja jättänyt ne kylppärin lattiakaivon päälle valumaan, joku kävi varastamassa niistä toisen! Ihmettelin, mitä Gatsby oikein pureskelee ja se sai pari valittua sanaa lelunsa sopimattomuudesta! Muutenhan tuo varastelee todella vähän ja ruuatkin saavat olla ihan rauhassa pöydillä ainakin minun ollessa kotona. Mitäänhän ei voi esille jättää, jos poistun, sillä hoffini syö ne alta aikayksikön! Mutta hyvin pienillä vahingoilla ollaan Käpyn suhteen selvitty :)