Kiitti, mulle riitti!

Pojat on olleet ihan super söpöjä rempan keskellä! Fero on ollut mitä kärsivällisin ja mahtavin isoveikka ♥

Olen saanut keskustella viimeisen viikon aikana Gatsbyn kanssa useampaan otteeseen takapihalla huutamisesta. Se tosiaan päätti, että naapurin Trippi-nöffi palasi Lapin lomaltaan pahan ruummiillistumana. Nyt siis jos joku sen kanssa takapihalla puuhaa, niin Gatsby esittää äänekkäät vastalauseensa. Normaalisti se on kuitenkin lopettanut käskystä ja yleensä vilistänyt jopa luokseni. Eilen mokama kuitenkin kiihtyi niin, että otin sen poskivilloista pois aidalta, kun ei komentamalla ja oman kroppani koiran eteen tunkemalla kuunnellut. Herra päätti, että on ihan ok urista tästä sitten mulle. Mielipide muuttui aika äkkiä, kun laskeuduin sen tasolle, otin molemmista poskista kiinni ja puhuttelin tiukasti. Aika nopiaan sain leukani märäksi pusuista. Onneksi tuo on ainakin toistaiseksi pienellä kouluttamisella lopettanut muutkin hölmöytensä eli olen optimistinen myös tämän takapihalla huutelun suhteen. Tällä hetkellä se vaan hieman kyllästyttää.

Tänään pelasturkoiratreenien jälkeen menimme tutulla kokoonpanolla (Jedi ja Wictor belgit) lopuksi uimaan. Gatsby örisi ja urisi Wictorille jo pitkän matkan päästä pallo suussaan. Viime viikolla saimme ihan sovussa heitellä niille omia palloja, nyt Gatsby oli vakuuttunut Wictorin varastavan sen aarteen. Lisäksi rantavedessä Gatsby liimasi itsensä Wictorin kylkeen kiinni, jäykisteli ja urisi. Wictor siinä koitti väistää puolelta jos toiselta ja rauhoitella, mutta Käpy vain plokkasi ja antoi kuulua itsestään. Iris kehotti Wictoria pois tilanteesta, mutta ärsyttävä perskärpänen vaan jatkoi tottelevaista poikaa muristen seuraten. Minun kielloista ei välitetty tuon taivaallista ja meni hetki ennen kuin sain idioottini kiinni. Iriskin sitä oli jo joutunut tuuppaamaan kauemmas Wictorista, jonka kärsivällisyys alkoi ihan ymmärrettävästi olemana lähellä loppuaan. Pienen ajan päästä Gatsby rauhottui käskyn alle makoilemaan ja päätin koittaa antaa sen uida vielä muiden kanssa. Urina kuitenkin jatkui ihan turhaan ja lopetimme siihen. Hihnoissa autoille mennessämme ei tullut ongelmia, mutta kun oli laittanut Gatsbyn autoon ja rapsutin Wictoria, joku alkoi ärräämään häkissään. Tästä yllättäen taas palautetta ja luukku kiinni. Jediä sain rapsutella ihan vain "määääkin haluuuuun!" huudon säestyksellä. Hieman myöhemmin sain hiljaisuudessa silittää uudestaan Wictoriakin.

Ärinä on itselleni uutta. Eddie on aina pitänyt loogisena faktana pomouttaan eikä koe näin tarpeelliseksi kellekään öristä. Fero taas on joko kauhuissaan tai alistuva, joten sen kanssakaan ongelmaa ei ole ollut. Gatsbyn urina kun kohdistuu tällä hetkellä lähinnä samaa ikäluokkaa olevaan tuttuun urokseen. Jediä se kunnioittaa mukisematta. Joka kerta ääliömäisyyteen puutun ja silti se jatkuu. Iriksen koirat ovat onneksi järkeviä eivätkä juurikaan ota Gatsbyä vakavasti. Voi kun tuolla olisi joku urina-nappi, jonka voisi painaa pois päältä... Jotain laumassa kiipimistä tuo varmaan on, kun kohdistuu omaa ikäluokkaa oleviin uroksiin. Ennen Gatsby on ollut ihan mielellään alistumassa, mutta nyt on joku kilpailuvaihde varmaan käynnistynyt.

Olen nyt ottanut itseäni niskasta kiinni ja tiukentanut kotikuria. Olen palkannut rapsuilla Gatsbyä siitä, ettei se hyppää päälle esim istuessani tietokoneen ääressä. Tästä on nyt jäänyt se tapa, että aika usein sen parkkeeratessa pyllynsä tuolini viereen alan hajamielisesti sitä rapsuttelemaan. Ilmaiset huomionosoitukset ovat nyt siis huomattavasti vähentyneet, mutta käteni välillä haroo paimenen turkkia ihan ajattelematta. Muutenhan meillä pitää kaikki kiva ansaita ja odottaa, kuten ovista menot, vapaaksi hihnasta pääsy ja ruoka. Lelujenkaan syliin tuominen ei tuota tulosta. Muutenhan tuo on nöyrä ja tottelevainen myös vapaana ollessaan. En kuitenkaan aina saa tahtoani sille selväksi kovinkaan nopeasti sen ollessa kiihtynyt. Tämä saa mut tuntemaan itseni hieman epävarmaksi auktoriteettini suhteen...

Aamupalalla Gatsby ensimmäistä kertaa murisi myös Eddielle, joka oli oman murkinansa jo syönyt ja hengaili suhteellisen lähellä Gatsbyn kuppia. Koska ärinä vain kiihtyi vaikkei noutaja osoittanut mitään mielenkiinnon merkkejä Käpyn ruokaa kohtaa, käskin Gatsbyn jättämään ruokansa. Sitten laitoin kupin Eddien eteen, joka tietää, ettei meillä toisen kupille mennä. Sitten annoin Gatsbylle luvan ja se söi hiljaisuudessa loppu ateriansa Eddien jaloissa. Ehkä tämä nyt viestitti sille sen ruuan olevan turvassa? Tai sitten tein jotain hölmöä, kuka tietää?

Itse treenit menivät kuitenkin kivasti! Pääsimme taas rakennukseen ja uuteen osaan sitä. Tällä kertaa Gatsby liikkui fiksusti ja omaan normi häsellykseensä nähden suhteellisen rauhallisestikin. Valeilmaisut jäivät vähäisiksi ja samoin ryysääminen! Otimme kaksi kierrosta ja molemmilla Gatsby hyppäsi vain kerran ja suhteellisen kohteliaasti toisen maalimiehen päälle. Odotin toisella kierroksella armotonta ryysäämistä, sillä maalimies oli todella pahassa piilossa oven takana käytävän nurkassa. Tiedän, ettei tämä ehkä kuulosta vaikealta, mutta kun haju painui käytävän toiselle puolelle komeroon ja luokkahuoneeseen. Suljin lopulta niiden ovet ja Gatsby esitteli sirkuskoiran taitojaan takajaloillaan seisten ja hajun perään kurkotellen. Saimme pyöriä melkoisen hetken ennen kuin maalimies löytyi. Gasby selvästi alkoi turhautua, joten odotin sen purkavan tämän maalimieheen, mutta mitä vielä! Pieni hyppy ja äkkiä mulle kertomaan! Pätevä oli minun piskuiseni!