Valtavia susieläimiä

Otsikon sanoin koiriani kuvaili tänään pieni poika. Yllättäen ei uskaltautunut koiriani lähemmin katsomaan :D

Susieläinten kanssa on mökkeilty tällä viikolla. Vanhempani kasaavat katraansa kerran kesässä yhteen jolloin mökillemme pakkautuu myös veljeni perheineen. Vilinä on taattu kolmen koiran, neljän lapsen ja seitsemän aikuisen voimin. Yllättävän hyvin meni kuitenkin lasten ja koirien yhteiselo. Varsinkin yksi lapsista meinaan vierastaa koiria ja kaikkea karvaista yleensäkin aika paljon. Nyt kyseinen pikku herra kävi ihan itse jopa Eddietä silittelemässä :) Eddie nautti mökin sisällä makoilusta sillä kiitos ilmalämpöpumpun siellä oli taivaallisen viileää! Vanha herra sai muutenkin oleskella vapaasti siellä, missä lystäsi, sillä sen käytös on moitteetonta (ellei röyhkeää komentelua oteta huomioon!) Fero on lasten suhteen varpaillaan ja Gatsby taas hieman liian innokas, joten nuoremmat koirani olivat lähellä, mutta yleensä eristyksissä. Gatsby kävi välillä haaveilemassa porukkaan liittymisestä, mutta oli kuitenkin aitauksessa yllättävän tyytyväinen ja rauhallinen. Muuten kaksikko kävi vuorotellen katsomassa, kumpi uskaltaisi uhmata käskyjäni ensin. Isäni rapumertojen kohot kun niin kovasti kiinnostivat! Gatsby ui yhden lähemmäs rantaa ja se ja Fero kävivät vuorotellen sitä hamuamassa ellen kieltänyt. Höpsöt :)

Ihmisten uidessa Gatsby ja Fero hipsivät vuorotellen rannan tuntuman, josko olisivat saaneet osallistua. Hyvin kiellot pitivät ja koirat olivat rauhallisia lastenkin räpiköidessä. Gatsbyn itsehillintä kuitenkin petti/se käytti valikoivaa kuuloa, sillä minun uidessa ja sanoessani lapselle "joo" se päätti kiellon poistuneen ja ponkaisi veteen. Luvan kanssa se ui kanssani vielä muutaman kerran ja säästyin yllätyksekseni naarmuilta. Gatsby ui kyllä kohti, mutta kesti sekä ymmärsi hyvin pois ohjaukseni. Se on nini hyvä uimari, ettei yhtään hermostu vedessä kääntelystä! Illalla pienempien lasten mentyä nukkumaan, Gatsbykin pääsi mökkiin sisälle ja sielläkin se oli rauhallinen. Se kuunteli hyvin lasten komentoja "pois" ja muutenkin oli nopeasti unten mailla. Yö ei sitten mennytkään ihan yhtä rauhallisesti, sillä aitassa Gatsby otti tehtäväkseen vahtia joka ikistä ääntä. Nukuimme siis Eddie ja Käpyläisen kanssa keskenämme, sillä aitta käy pieneksi, jos Ferokin yrittää sinne ahtautua. Gatsby makasi sänkyni vieressä pää ylhäällä ääniä kuunnellen. Aina kun joku kulki (mikä oli usein!) se haukkui. Annoin joka kerta unista palautetta, mistä nuorukainen rauhottuikin, mutta yö oli kyllä harvinaisen pitkä ja huonosti nukuttu!

Mökkeily oli rankkaa :D

Myöhemmin viikolla vanhempani kutsuivat mummuni mökille ja huriselin sinne Feron kanssa isovanhusta katsomaan. Fero on mummuni lempikoira ja se saikin mummultani paljon rakkautta osakseen! Feron kanssa oli mukavan rauhallista matkustaa ja mökkeillä, sillä se tykkää olla autossa eikä tuttujen, aikuisten ihmisten kanssa ollut ongelmia. Fero ei saa todellakaan liian usein erityishuomiota, joten  tuntui hyvältä järjestää sille kiva päivä :) Isä piilotteli sille juustoa ympäri pihaa ja se sai aima kasan huomiota sekä rapsutuksia. Iso koirani vaikutti oikein tyytyväiseltä oloonsa :)

Gatsby on tietenkin käynyt myös pelastuskoiratreeneissä ja rakennusetsintä oli teemana tälläkin kertaa. Gatsby oli paljon järkevämpi liukkaalla lattialla liikkuessaan eikä valeilmaisuja tullut yhtä monta kuin viimeksi. Sen oli selvästi välillä vaikea tarkentaa hajua, mutta sinnikkäästi se etsi! Välillä siltä pääsi turhautunut pieni vinkaisu, mutta sen maalimieskäytös oli siitä huolimatta jopa ilmiömäistä! Se oli melkein hypännyt yhdellä, mutta päättänytkin pitää tassunsa maassa! Niin sitä pitää! Tosin kaikki eivät tainneet herran kohteliaampaa puolta nähdä..? Olimme viimeiset, joten jätin Gatsbyn hengaamaan loppukoonnin ajaksi luoksemme. Toisesta autosta päästettiin vanhempi tervu belgi herra ulos ja Gatsby kunnioitti vanhempaa herraa hienosti! Toisen hieman muristessa oli Käpy taas mitä pienin maan matonen :) Lopuksi kävimme Wictorin kanssa uimassa ja pojat hakivat omia pallojaan sovussa. Tosin paikalle saapui kultainennoutaja kivemman lelun kanssa ja Gatsby ei millään meinannut uskoa, ettei toisen lelua saisi varastaa. Tässä vaiheessa pieni uimari joutui hihnaan ja poistuimme paikalta. Autoilla Wictor olisi intoutunut leikkimään, mutta sai örinää aussilta palkakseen. Rauhoittuipahan pieni pärrääjäni ja Iriksen taskusta nameja kerjättiin kylki kyljessä Wictorin kanssa. Voi teineyttä!

Ilmoittauduin talkoopisteiden toivossa leipomaan agikisoihin. Tämä tuntui hyvältä idealta silloin, mutta kirosin tyhmyyttäni etsiessäni leipomistarvikkeita ja tavaroita vaatehuoneeni kätköistä. Keittiöremontti kun ei ole ihan vielä valmis, niin oli super hauskaa päästä leipomaan rempan keskelle... Plus uunin päällä pistäminen kämpän lämpöasteiden ollessa suhteellisen korkealla ei myöskään houkuttanut. Sain kuitenkin leipomukseni valmiiksi ja kiikutin sen illalla entiselle työkaverilleni, joka kisoihin oli lauantaina menossa. Minun ei näin tarvinut ajaa aamulla melko kauas ja en itse päässyt kisoihin talkoilemaan mökkivierailun takia. Nappasin myös Gatsbyn mukaan, sillä se pääsi kokeilemaan paineja Speedy-borderterrierin kanssa. Gatsby tunnisti heti paikan ja oli aivan tohkeissaan tutulla takapihalla. Se kuitenkin kiihtyi hieman liikaa siinä vaiheessa, kun Speedy oli vielä oven takana ja Gatsby joutui odottamaan kaverin ulospääsyä. Niinpä kaverusten tarratessa tässä vireessä leluun alkoi teinini suusta päästä sellaista ärinää, että käskin sen irti patukasta. Mutta mitä vielä! Gatsbyhän ei ollut häviämässä! Jouduin ottamaan koirasta kiinni ja leukaa vääntämään, ennen kuin lelu tipahti! Tämän jälkeen meni rauhallisemmin, mutta kaverini käydessä sisällä, niin koirat ryntäsivät ovelle. Gatsby sai tästä taas kunnon kierrokset ja päätti, ettei Speedyllä ollut mitään asiaa omalle ovelleen. Jouduin sitä taas poskesta pitäen rauhoittamaan ja jonkun verran äristyään tilanne oli taas ohi. Lopun aikaa pojat olivat sivistyneesti, jaksoivat jopa leikkiäkin. Speedy suhtautui Käpyläisen ärinöihin todella rauhallisesti eikä muutenkaan ollut huolestuneen oloinen isomman kaverin ääliömäisyysksitä. Mukavasti sai omistajat höpötellä ja limua juoda lähes pari tuntia ilman uusia kommelluksia. Mukaviin tunnelmiin jäi siis tämäkin kohtaaminen!

Helteen uuvuttama.

Gatsby tapasi tällä viikolla myös ensimmäisen antennihuiskunsa. Joku oli kiinnittänyt autonsa antenniin jonkun elukan häntää muistuttavan karvavirityksen ja sitä pällistellessään Käpyläinen törmäsi naama edellä seuraavaan parkissa olleeseen autoon. Minä taas meinasin törmätä puuhun, kun vastaamme tuli 30 asteen helteessä nainen pyörällä tuulipuku päällään! Itse olin pakahtua topissa ja shortseissa, joten en ymmärrä miten kyseinen nainen ei ollut pyörtynyt jo aikoja sitten johonkin ojaan!? Ihmiset ne osaavt vain olla outoja!