Jouluilua

Vietimme joulua vanhempieni luona ja samalla ehti nähdä vähän vanhoja kavereitakin. Kävimme Gatsbyn kanssa hyvän ystäväiseni Martan luona ja sain apua rakennekuvan ottamiseen. Hieman oli haastavaa näin kaksinkin, kun pentu on aika vikkelä ja tuppasi katsomaan silmiin, joka näytti hieman luonnottomalta kuvissa. Jotain saimme silti aikaan ja mittasimmekin yhdessä pennun korkeutta:

Gatsby n. 5 kuukautta, 48 cm ja 12,7 kiloa.

Gatsby viihtyi hyvin Väinö-russelin lelulaatikon turvin. Sieltä löytyi esim nami luu, joka katosi illan aikana pennnun massuun. Illalla kotiinlähtöä tehdessämme tapasimme ulkona Martan kihlatun jolle naapurin koira haukkui. Pentu päätti, että toisen koiran varotus oli aiheellinen ja alkoi myös itse haukkumaan pelottavalle miehelle (jonka oli kyllä tavannut ennnenkin). Minuutin verran sitä sai houkutella luokse, minä pelottavan miehen vieresä kyykyssä ja möröllä namit kädessä. Lopulta Gatsby rohkaistui, nappasi namit ja tajusi miehen olevankin aivan yhtä ihana kuin kaikki muutkin maailman ihmiset! Yritti jopa pusuttaa omaan tuttuun tapaansa :) Lyhyen kotimatkan Gatsby oli kuitenkin jotenkin hieman epävarman oloinen ja pysähteli tuijottelemaan epäilytäviä asioita. En tiedä, mikä sillä oli, mutta ei ollut ihan oma itsensä. Seuraavana päivänä se oli taas ihan normaali. Se ei kyllä ollut oikein ehtinyt nukkua missään välissä, kun oli niin kovasti menossa mukana koko ajan, että tiedä häntä josko silläkin olisi ollut osuutta asiaan.

Jouluaattona lenkkeiltiin mulle ja papoille oikein tutussa ympäristössä, mutta en muista koska viimeksi jouluna olisi ollut näin masentavan rumaa... Lunta tuli ikävä, tosin koirien menoa se ei haitannut. Kaikki saivat nauttia vapaanalenkkeilystä, tosin Eddie lähinnä seurasi mua (tai oikeastaan mun namitaskua) mutta kyllä sekin taisi muutaman jouksuaskeleen jossakin välissä ottaa. 

 

Kaikenkaikkiaan oli oikein kiva joulu, koirien ja lasten kanssa meni yllättävän hyvin vaikka lapsia hieman innokas pentu jännittikin. Lahjojakin tuli, erityisen tarpeeseen saimme Gatsbyn kasvattajalta hänen tekemänsä uuden pannan, joka onkin saanut monia kehuja ihan syystäkin :) Saimme myös söpön kuvan piskuisesta Gatsbystä, joka pääsee varmasti seinälle sekä itsetehdyn narulelun, joka on ollut pennun mieleen. Kiitos vielä kerran siis Lauralle! 

Tulimme eilen takaisin kotiin ja koirat lähinnä havahtuivat syömään ja ulkoilemaan takapihalle. Kaikki olivat joulusta varsin uupuneita :) Tänään Gatsbyllä silti riitti energiaa porhaltaa reilut 1,5 tuntia naapuriin muuttaneen samanikäisen newfounlandinkoiranpennun kanssa. Trippi ei pysynyt itseään ketterämmän kaverin perässä, mutta kuten Gatsbykin huomasi pian, nöffillä oli jonkunlainen etulyöntiasema pentujen painiessa :D Hienosti pojilla meni kokoerosta huolimatta. Päivä oli synkkä ja koirat liian nopeita eli kuvia ei ikävä kyllä ole tarjolla. 

Jou jou joululoma!

Lauantaina oli viimeiset pelastuskoiratreenit ennen joululomaa. Paikalle saapui vain neljä ihmistä, mutta koiria oli useampi ja muiden koirakkojen taitotaso oli hieman meitä edellä :) Niinpä saimmekin nelistään helposti kolme tuntia etsintöihin kulumaan. Gatsby satutti koipensa aluetta tallatessamme. En nähnyt mitä tapahtui, mutta yhtäkkiä kuului vinguntaa ja pentu makasi surkean näköisenä maassa. Juoksin sen luokse ja nappasin sen syliin jalkaa kopeloidakseni. Mitään se ei siinä aristellut ja treenikaveri kopeloi sen vielä osaavemmin käsin. Lonkka oli paikallaan ja pikkuhiljaa Gatsby alkoi varaamaan painoaan uudestaan koiven päälle. 

Se pääsi autoon lepäämään ja pääsi kokeilemaan liikkumista treenien loppupuolella. Autosta syösyi esiin vauhdikas pentu, jota ei tuntunut jalka vaivaavan, joten sekin pääsi etsimään. Kolme maalimiestä näkölähdöllä aiheutti kauhean huutamisen, joka ei meinannut millään loppua. Lopulta Gatsby kuunteli kuitenkin mua, istui sivulle ja katsoi hiljaa silmiin, josta se pääsi vapaaksi. Vauhtia oli niin paljon, että melkein kadotin sen näkyvistä. Yritin saada sen hakemaan ensimmäistä maalimiestä, mutta sillä olikin haju jo toisesta. Kutsuni aiheutti pennussa ristiriitaisen kiljahduksen, mutta nenä voitti ja maalimies löytyi. Niin löytyivät taas kaksi muutakin oikein helpontuntuisesti ja minulle alettiin taas puhua ilmaisun opettamisesta. Ensi vuoden puolella pitää siis varmaan edistyä sille asteelle :) 

Tänään käytiin myös jäljestämässä pitkästä aikaa ja kolmatta kertaa Gatsbyn pienen elämän aikana. Päätin, ettei lumettomuuden tarvitse olla pelkästään masentavaa ja nappasin vain pennun mukaani. Harjoittelimme kaksin ihmisten ja koirien ohittamista vapaana (molemmat onnistuivat upeasti) sekä kakkojen rauhaan jättämistä, mikä myös oli meenstys. Sen sijaan puuhun kiinni jääminen jäljenteon ajaksi sujui aivan kauhian rääkymisen saattelemana. Harjoittelimme siis sitäkin lyhyellä etäisyydellä eli pentu sai palkkaa hiljaaolosta ja rääkymisestä sai ihailla leveää selkääni. Hienosta suorituksesta se pääsi puusta irti ja jäljen kimppuun. Tein lyhyenkön jäljen ja harvensin nameja, kun niistä on aina jäänyt varmaan 80 prosenttia syömättä. Pentu löysi jäljen alun loistavasti, mutta sitten alkoikin hahuilu sivulle ja jopa takaisinpäinkin. Liian harvassa olivat siis namit. Kohta jäljestämistarkkuus kuitenkin parani ja pentu eteni vain oikeaan suuntaan. Lopussa meni jo loistavasti ja keppikin kiinnosti hiukan. Sillä riehuttaessani Gatsby kuitenkin innostui ja kanteli keppiä tärkeän näköisenä. Hieno pieni taas kaikenkaikkiaan! 

Se on ollut mielestäni tänään ulkona hieman normaalia rauhallisempi (ei siis loikkinut ihan samalla tavalla kuin normaalisti) mutta ei ole kuitenkan asirtellut tai nostellut jalkaansa. Taytynee pitää sitä varmuudeksi silmällä, mutta toistaiseksi se näyttää toipuneen eilisestä oikein hyvin. Se kuitenkin hyppi pariin kertaan ulkona muakin vasten ja laskeutui normaalisti aristelematta takapäälleen.  

Tein myös bataattilaatikkoa kotiin vietäväksi jouluksi ja kokkailuni sai pennussa aikaan oudon rekation. Gatsby istui vieressäni tuijottelemassa kunnes aloin muussata bataatteja sauvasekoittimella. Surina oli pennusta erittäin epäilyttävää ja se peruuttikin usean askeleen. Otin teräosan irti ja laskin koneen penun nuuskittavaksi. Kun sitä lähestyttiin jo ilman ongelmia, niin pistin sen surisemaan. Tämä sai taas pienen pakoreaktion pienessä, mutta pian se jo rohkaistui. Tämän jälkeen sain tuhota bataatteja rauhassa, kunnes Gatsby päätti, että jospa kuitenkin sekoittimelle kannattaisi hieman haukkua. Tällä kertaa se ei perääntynyt tai mitään vaan jopa hyppi sekoittimen perään. Käskin sen alas ja sain tehtyä laatikon ilman apujoukkoja loppuun.

Lopuksi NaamaKirjassa on näkynyt taitavia koiria, jotka pitelevät piparia suussaan ilman, että se tuhoutuu siltä istumalta. Meillä ei olla ihan vielä niin pitkällä, mutta tässä on Gatsbyn 5 kk taidonnäyte. Ei ota - käskyä kuunneltiin hienosti ja talo sai vain yhden lipaisun sekä muutaman lähietäisyyden nuuskaisun. Lähinnä mua katottiin anovasti, että "saanhan syödä tän nyt, saanhan?

Miksi pieniä pentuja kiusataan näin?

Tätä taloa vartioin MINÄ!

Jouluinen tervehdys!

Olen yrittänyt saada otettua hyvää yhteiskuvaa koiruuksista, mutta pimiä on pilannut suunnitelmani aika tehokkaasti. Niinpä kaivoin Photoshopin esiin ja taiteilin äärimmäisen upean tekeleen, jonka avulla levittää joulumieltä sitä tarvitseville!

Tadaaaaa!!! :D

Torstaina suuntasimme myös pelastuskoiratreeneihin Gatsbyn kanssa. Aiheena oli taajamaetsintä ja aloitimme koko koirapoppoon voimin Radiomäen haravoinnin. Yksi esine löytyi, jota Gatsbykin kävi haistelemassa isojen kehujen kera! Rinteestä nousi myös kaksi maalimiestä, joista ensimmäisen hakua Gatsby sai seurailla sivummalta suurella mielenkiinnolla ja toisen myös se pääsi löytämään ihan itse. Tai siis yksi koirakko oli hänet käynyt jo paikallistamassa ja me kokeilimme myös hajun saamista pennun nenään. Oli kiva mennä melko tiheään pieniä pajupuskia kasvavaa jyrkkää rinnettä alas koira hihnassa. Tämä johtikin siihen, että kun Gatsby sai hajun ja yritin sen perässä juosta, niin kaaduin tyylikkäästi pehvalleni. Tässä vaiheessa Gatsbyn etsintä herpaantui ja se löysikin lopun ryhmämme... Tuli kuitenkin onnettoman emäntänsäkin pelastamaan ja sitten löytyi myös makaava maalimies. Pentu hieman arasteli kasvotonta möykkyä, mutta rohkaistui pian ja sai palkakseen muutaman namusen :)

Puskista suuntasimme keskustan vilinään, missä olikin temppuilua sekä koirille että omistajille. Menimme mm. rautatieaseman rakennuksen läpi (joka ei tuottanut minkäänlaisia onkelmia taito pentulaiselle) sekä kuljimme kaikuvassa alikulkutunnelissa ratojen alla junan mennessä päällä. Sitten pakkauduimme kaikki kahdeksan koirakkoa samaan hissiin ja menimme pari kerrosta alaspäin. Hienosti kaikki koirat käyttäytyivät hississä, vaikka vain juuri ja juuri sinne kaikki mahduimme. Kaupungilla nostettiin lisäksi oma koira suht korkean (n. 150 cm) kaiteen yli tasanteelle sekä itse könyttiin perässä. Olin oikein tyytyväinen kevyestä pennustani :D Lisäksi teimme pientä tokotreeniä kirjaston edustalla, joka keräsi uteliaita katseita. Gatsby pujotteli muut hienosti (ja antoi muiden pujotella itseään) sekä meni ja pysyi istumassa ja maassa paikallaan vaikka otin muutaman askeleen poispäin. Seuraavaksi kannoimmekin toistemme koiria ja Gastby ei pusutellut kantajaansa yhtään niin pahasti hengiltä kuin pelkäsin :D Tosin kiljui perääni minun kantaessa toista koiraa. Ensin minun olisi pitänyt kantaa hollanninpaimenkoira, mutta se ei selvästikään halunnut olla kanssani yhteistyökykyinen. Koira ei ollut kauhean painava mutta iso kylläkin. Niinpä sen vetäessä takalistonsa maahan, en millään meinannut saada siitä otetta. Niinpä sain yrittää sähäkän kroatianpaimenkoiran kantamista, joka myös aluksi harasi selvästi vastaan. Se oli kuitenkin niin pieni, että pystyi nappaamaan sen hyvään asentoon helposti ja koira antautuikin käsittelyyn hieman hölmistyneenä.

Treenien lopuksi Gatsby pääsi rällästämään itseään kuukauden verran nuoremman pystykorvapennun kanssa. Rotua en tajunnut kysyä, mutta söpö pieni pallero se oli :) Aluksi Gatsby oli hieman kierroksilla treeneistä, mutta rauhoittui pian ja leikki nätisti pienemmän pentusen kanssa. Ne juoksivat ja painivat sekä omistajat rupattelivat rattoisasti :) Toisella oli selvästi hampaat vaihtumassa, sillä Gatsbyn niska oli ihan verinen leikkimisen jälkeen. Hurjia koiratapeluita siis täällä Lahtessa! Illan meillä tuhisikin rauhallinen pentu, joka oli aamullakin selvästi normaalia rauhallisempi. Jännä juttu miten lähes kolmen tunnin touhuaminen suhteellisen intensiivisesti pystyykin hieman pentua rauhoittamaan ;)

Vauhtikasta menoa!

Päivittämistahtia sen sijaa ei voi kauhian vauhdikkaaksi kehua... Meinasin nukahtaa tänään koneen ääreen jo ennen kuutta, mutta äskeinen pieni tokoilu sessio pienen mahtiosaajan kanssa piristi kummasti :) Harjoiteltiin eteen tuloa, jota sivulle hienosti hakeutuva pentuseni ei meinannut millään ymmärtää. Miksei tästä sivuilusta saakkaan palkkaa? Siis mitä? Tähänkö mun pitäis jäädä? En tajuu! Rauh räyh! Sitten se rauhottui, kokosi itsensä ja keskittyi, jonka jälkeen pysyikin hienosti mun edessä eikä yrittänyt koko aikaa kiertää sivulle! Ei mitkään hitaimmat hoksottimet pienellä siis, mutta hieman on vielä lyhyt pinna pentulaisella :)

Palataanpa perjantaihin jolloin käytiin ekan kerran kokeilemassa rally-tokoa! Normaali toko kerta olikin vaihtunut pikkujoulu ja rally teemaiseksi, mikä oli oikein mukavaa :) Hienosti pyörähteli Gatsby menossa mukana, jaksoi tehdä radan tumpelon ohjaajansa kanssa (joka esim pudotti välillä hihnan tai jäi tuijottamaan tyhmänä kylttiä) neljään kertaan. Hienosti sujuivat autettuna kaikki liikkeet, joiden oikeaoppisuudesta en mene tosin mitään sanomaan! Hauskaa oli ja pentu keskittyi hienosti puuhailuun. Vaikeinta oli ehkä juurikin sen hihnan kanssa räpeltäminen kun pentu on tuommoinen pieni pomppija. Aina kun se pomppasi, niin hihna oli etujalkojen välissä huonosti. En siis osannut pitää sitä sopivan kireällä, kun se pitää kuitenkin olla samalla taroeeksi löysällä. Hihnaongelmista huolimatta kiinnostus kuitenkin heräsi lajia kohtaan ja mielellään menisin uudestaan treenaamaan. Onneksi siitä olikin jo ryhmässä puhe, että josko ensi vuoden alussa tehtäisiin taas samaa. Nyt hallivuoromme meinaan jäi joulutauolle.

Perjantaina oltiin Gatsbyn kanssa harjoituksista vähän myöhässä, koska se kokeili, antaisiko hoffini  pennun varastaa ruokansa. Ruokin aina isot koirat ennen kuin me lähdetään menoihin, jolloin Ferokin odottaa rauhallisemmin. Gatsby on aina antanut hienosti ruokarauhan molemmille papoille, mutta nyt se ryysäsikin Feron kipolle. Hoffi sanoi räyh ja louksautti leukojaan. Reaktio oli yllättävän hillitty ruokaansa välillä aivan äärimmäisyyksiin idiotismin syövereihin asti puolustavalta blondilta otukseltani, mutta sen hammas osui kuitenkin pentua kuonoon. Pentu vinkui surkeana hetken ja sen kuonosta tuli verta. Se antaa hienosti tehdä itselleen yleensä hoitotoimenpiteet, mutta nyt se ei olisikaan millään antanut minun putsata haavaa vaan yritti purra tai pakoilla siihen tarkoitettua liinaa. Lopulta onnistuin ja tungin vielä hunajavoidetta päälle, Nyt Gatsbyllä on rupi nokassa, mutta isompia traumoja kokemuksesta ei tuntunut jääneen. Heti illalla kotiin tultuamme kyseinen kaksikko painiskeli keskenään. Tarttee vaan itse muistaa olla jatkossa varoivaisempi eli vaikkei ennen olekaan tullut läheltäpiti tilanteita, niin kyllähän tuo pentu vaan rohkaistuu ja alkaa kokkeilla rajojaan kuitenkin vielä joku päivä. Vähällä päästiin ja nyt olen entistä valppaampi taas pennun tungettelujen suhteen! 

Lauantaina suuntasimme ihanassa säässä ja kerrankin valoisassa pelastuskoirailemaan varikolle.Otimme alkuun hallintaa ja Gatsby oli jotenkin aivan kierroksilla ja päätti hyppiä käsiäni kohti sekä yrittää purra niitä. Onneksi se ohjasi energiansa pienellä suostuttelulla järkevämpään puuhaan, mutta eipä ole tuollaista riekkumista aikaisemmin treeneissä näkynyt. Hyvin se suoritti toisten koirien pujottelun ja istui odottamassa muutaman askeleen verran muiden kekskellä sekä tuli suoraan kutsusta luokse. Kaiken kaikkiaan sain olla siihen oikein tyytyväinen :)

Etsintöjä ajatellen tuuli oli taas aika vaisu. Niinpä menimmekin yhden maalimiehen ohi kokonaan. Palasimme kuitenkin lopuksi häntä hakemaan ja taas saimme Gatsbyn näytteen siitä, että kun nenä on päällä, niin silmiähän ei käytetä! Se seurasi seinän viertä hajua ja törmäsi melkein maalimiehen jalkoihin! Siitä huolimatta se seurasi vain hajua, joka kiersi ihmisen logiikalla oudosti maalimiehen ympäri. Tästä huolimatta nenä vei perille saakka ja löytämisenriemu oli taas suunnaton :D Yksi toinenkin maalimies oli hieman vaikea, kun olikin levyn ja seinän välissä, mutta kyllähän sekin tarmokkaalla työskentelyllä löytyi! Mulle alettiin jo puhua ilmaisun opettamisestakin. Hui! Olen aika vahvasti sen kertovan ilmaisun kannalla, joten sitä lähdetään varmaan sitten tässä lähiaikoina/ensi vuoden puolella työstämään. Mielenkiintoista! 

Eilen huomasin myös Gatsbyn saapuneet DNA-tulokset. Kaikki perinnölliset sairaudet näyttivät normaalia eli meillä asustelee terve pieni poikkeli :) Sen korvat ovat jo nyt melko lennokkaat ja testi kertoi sen kantavan pystykorvaisuusgeeniä, jota esiintyy esim suomenpystykorvilla... Kävin katselemassa aussien valiogalleriasta muotovalioiden kuvia ja jotkut uroksista näyttivät aivan collieilta kaikkine karvoineen. Pentu ei ole mitään karvaisinta sukua, sillä on muutama haalistunut eli värivirheellinen laikku ja jos sen korvat vielä hypähtää pystyyn, niin en tiedä, onko millään se H niistä näyttelyistä saatavilla. En ainakaan ole huomannut, että näyttelyvoittajat olisivat menneet yhtään vähäkarvaisempaan ja sporttisempaan suuntaan eikä varmaan ole menossakaan... Onneksi se on kuitenkin vasta tulevaisuuden murhe ja ainahan voi yrittää itse olla erittäin säälittävän näköinen ja anoa sitä H:ta joltakin kiltinnäköiseltä tuomarilta, eiköstä vain? Tai ehkä emännästä ei ole mihinkään huipputason harrastamiseen kuitenkaan eli emme teekään näyttelytuloksilla mitään! Jotain hyvää siis tumpelonakin olosta :)

Seuraava Suomen muotovalio esittelee parhaita puoliaan :D

Fero on myös kakannut nyt kolmena viikkona peräkkäin kerran viikossa sisään ilman mitään omaan järkeeni käyvää syytä. Esim juuri viime lauantaina vaikka kävimme hyvänmittaisen aamulenkin, jolla sekin sai olla vapaana. Sitten suuntasimme alle neljäksi tunniksi Gatsbyn kanssa maailmalle ja kotona odotti haiseva yllätys juuri viikko sitten pesemälläni matolla. Sitä pitää nykyään muistuttaa ulkona, että käyppähän nyt siellä kakalla tai se jotenkin "unohtaa" sen tehdä, mikä on aivan käsittämätöntä! Se myös söi uuden takkini vuorta ollessamme Gatsbyn kanssa poissa. Olen ollut aivan sikavraovainen, etten laita sen taskuun mitään Feron mielestä edes vähän syötäväksi kelpaavaa, mutta silti se oli taskun kohdalta päätänyt repiä täytteet pihalle. Aivan käsittämättömän ihanaa kaikenkaikkiaan... 

Gatsby sentään on vähentänyt kakansyömistä osittain siitä syystä, että huomasin sen oikeastaan enää koittavan syödä Feron kasoja. Keräänkin ne siis nyt vaikka umpimetsästä pois, jottei siellä ole houkutuksia pentua varten. Ärsyttää vaan kulkea sitten loppu lenkki kakallinen pussi kourassa, kun ei metsissä nuita roskiksia tuppaa kauhiasta olemaan. Ainahan ei voi voittaa ja tämä on nyt tämänhetkinen kompromissi tilanteeseen. Saapahan pentu olla taas paremmin vaapan, mikä on ehdottomasti haisevan aarteen kantelun arvoista!

Mihin kaikki aika katoaa koko ajan?

Olen ollut laiska päivittäjä, koska työt on vieneet normaalian huomattavasti enemmän aikaa. Sen lisäksi ollaan hypitty ympäriinsä puuhailemassa kaikenmoista eli päivityksenaiheitakin riittäisi. Yritetään siis tähän nyt muistaa edes osa tärkeimmistä.

Gatsby näyttää vähän kolmijalkaiselta, kun tuo toinen etujalka katoaa lumeen :D Toisinsanoen tässä Jennylle meidän paras rakennekuva taas tällä hetkellä.

Gatsbyn pelastuskoirailu on sujunut erittäin hienosti! Sillä oli viime torstaina haastavimmat treenit tähän mennessä. Tuuli ei ollut yhtä voimakas ja otollinen kuin monena muuna kertana, mutta niin vaan poju teki hienosti töitä vaikkei ihan yhtä helposti hajut nenään varmaankaan kantautuneet. Niin se vain vipelsi, etsi ja löysi! Maalimiehiä edelleen yritetään pussata hengiltä ja palkan syötyään pikku kenkkurulla alkaa aikamoinen pomppiminen... 

Mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa koko ajan ja olen alkanut jo miettiä ilmaisutapaa. Itse tykkään kertovista koirista, kun ole niitä seuraillut. Rullan opettaminen vaikuttaa melko työläältä enkä usko, että se olisi Gatsbylle se luonnollisin tapakaan (yksi spanieli ryhmässä lähestulkoon palkkautuu jo siitä, että se ihmisen löytäessään SAA ottaa rullansa suuhun.) Gatsby tuntuu käyttävän ääntään mielellään; se kiljuu, vinkuu ja päästelee ihan uudenlaisia yninä-ääniä, mitä kumpikaan vanhemmista koiristani ei tee. Se voisi siis olla halukas haukkumaan, mutta toisaalta en halua opettaa sitä haukkumaan yhtään "turhaa". Tosin moni vakuutti minulle, ettei heidän haukkuilmaisevat koiransa hauku muissa tilanteissa kuitenkaan. Isoin ongelma, minkä itse kuitenkin näen siinä, että Gatsby jäisi maalimiehelle haukkumaan ja minua odottamaan on se, että jos joskus sinne havittelemaani hälyryhmään päädytään, niin siellä etsitään sitten oikeita ihmisiä. Ei siis vapaaehtoisesti maalimiehiksi ruvenneita. Nämä ihmiset voivat olla väkivaltaisia, pelokkaita tai häiriintyneitä. En tiedä, riittäisikö Gatsbyllä kuitenkaan rahkeet jäädä haukkumaan aggressiivisesti käyttäytyvän ihmisen luo tai jos riittäisi, joku voi sitä hermostuessaan jopa satuttaa. Ihminen kun usein on tositilanteessa eksynyt, mahdollisesti väsynyt/peloissaan/sekavassa tilassa. Onko se sille ihmisellekään silloin mukavaa, jos melko iso koira räksyttää hänelle pari minuuttia, kunnes ehdin paikalle? 

Gatsby on aika vauhdikas otus, joka varmana mielellään juoksisi vielä hieman extraa eli jollakin tavalla siitä on varmaan kertova tulossa. En yhtään vielä tiedä, miten se voisi minulle sitten ilmaista, että joku on löytynyt ja sitä pitäisi seurata. Käytännön syystä (raunioilla/vaikeassa maastossa) olisi hyvä, jos koiran ei olisi pakko tulla ihan liki. Olisiko siis kuitenkin tässä kohtaa haukahduksen paikka? Velipuoli Nova käy emännälleen haukahtamassa ja sitten alkaa sahata maalimiehen ja Minnan väliä. Voi olla, että olen puolueellinen, mutta itse tykkään tavasta. Toisilla koira menee maahan, mikä ei myöskään olisi huono, sillä se olisi varmaan suht helppo opettaakin ja koira voisi jäädä vähän kauemmas tarvittaessa makaamaan. Tarvitsee haastatella tietäviä ihmisiä ja katsella vielä muiden puuhia. Samalla ehdin tutustumaan Gatsbyyn paremmin ja ehkä kekkaan jonkun sille luontaisen tavan, joka voisi myös tässä harrastuksessa toimia.

Itsenäisyyspäivän pitkänä viikonloppuna hyvä ystäväiseni tuli kylään ja tämä sekotti pennun rutiinit täysin. Se on todella paljon vähentänyt puremista ja mussa roikkumista esim aamuisin se lenkin ja ruuan jälkeen puuhailee omiaan tai makoilee mun jaloissa. Nyt emme meinanneet millään saada aamupalaa syötyä, kun joku hyppi pöydänreunaa tai ihmisiä vasten. Ja tarpeeksi monta kertaa kun oli käsketty alas, niin sitten alkoi mun pureminen. Illalla myös se sai pienet ärrierikohtaukset, jotka ovat muuten loppuneet lähes kokonaan. Onneksi olemme nyt kuitenkin palanneet arkeen ja tänään Gatsby yritti kerran purra mua, näki ilmeestä etten arvostanu ja vaihtoi äkisti käden nuolemiseen. Sitähän hän oli vain aikeissa tehdä :D Pieni ikipusuttelija se tuntuu kyllä olevan ja monet uhrit ovat sen kielen tunteneet korvassaan :D

Mitäköhän herran omat korvat meinaavat? Kumpa ne jäis noin, ne on musta ihan sika söpöt nyt!

Olemme käyneet myös työkaverini luona parina kertana riehumassa hänen borderterrierinsä Speedyn kanssa. Olemme myös nähneet samalla australianterrierin Dadan sekä tulevan opaskoira labukan Elmon. Hienosti Gatsby tulee kaikkien kanssa toimeen ja on aina välillä osoittanut jopa kohteliasta harkintaa! Vain joskus tosin... Speedyn lelu pöllitään armotta ja sitten pitkäkoipinen otus juoksee tai vaan pyörii tappijalkaisempaa kaveriaan karkuun. Vaihtoehtoisesti Dada hermostui aina välillä pieneen menijään ja Gatsbyn mielestä oli aivan älyttömän hauskaa käydä ensin toista ärsyttämässä ja sitten juosta täysiä karkuun toisen hampaita väistellen ja silmät vaarantunteen huumasta loistaen! Pieni pöljä ♥

Viime sunnuntaina suuntasimme Minnan ja Novan kyydissä taas vaihteeksi kasvattajamme järjestämään tapahtumaan. Tällä kertaa oli vuorossa tottis/tokoilua. Sain hyviä vinkkejä Gatsbyn leikittämiseen ja leikkihalun kasvattamiseen. Yllättäen kuulemma a) puhua höpötän liikaa sekä b) sählään liikaa. Tämä on kaikille mua yhtään tunteville varmasti valtava järkytys :D Lisäksi hyväksytin meidän kaukokäskyjen asentojenvaihdot, jotka ovat nyt virallisesti toimivia :) Olemme kanssa olleet hieman jumissa seuraamisen suhteen, lähinnä Gatsby osaa kääntyä vain oikealle... Sain tähänkin hyviä vinkkejä (esim mun pitää liikuttaa ihan niitä omiakin jalkoja) vasemmalle kääntymisiin sekä palkkauksen ajankohtaan. Itse palkkaan aina, kun liike pysähtyy eli en itse kääntymisestä vaan istumisesta! Tämä oli oikein hyvä huomio! Kaikki kuulostaa niin kovin yksinkertaiselta, mutta eihän sitä ihminen itseään osaa muuttaa ellei joku muu osaa asioista huomauttaa :) Olin todella tyytyväinen päivän antiin ja eiköhän musta vielä joskus tulee Gatsbyn ansaitsema ohjaaja.

Karvaperhe :) Gatsby ei millään meinaa malttaa pysyä paikallaan, kun isot pojat ovat samoista nameista kilpailemassa! Hyvää häiriötreeniä piskuiselle siis :)

Kolmen päivän kuulumisia

Torstai oli melkoista ajelua. Kun pääsin töistä, niin kävin kotona nappaamassa Eddien kyytiin ja herra pääsi eläinlääkäriin tikkienpoistoon. Kuten tavallista, Eddie oli mallipotilas ja haava oli parantunut hyvin. Kaikki klinkikan henkilökunnasta kävivät herran poskea ihailemassa. Ymmärtääkseni leikkaus ei ollut ollut mikään yleisin mahdollinen ja ammattikiinnostus toi Eddien luo useita herkuin aseistautuneita vieraita. Eddie ei ollut ihailusta ollenkaan pahoillaan :) Hieman toispuoleiseltahan papparainen nyt näyttää, kun huulta on kiristetty ja puolet naamasta sängellä. Söpö se on silti <3

Tikittömän hyvä olla!

Kotona ehdin lääkärin jälkeen käydä lähinnä kääntymässä. Söin äkisti jotain ja jo pitikin lähteä ajelemaan kohti Gatsby pelastuskoiratreenejä, jotka olivat 45 minuuutin päässä. Tällä kertaa oli melko niukasti osallistujia ja kaikilla oli melko vähään tyytyväiset koirat (eli siis kellekään ei tehty mitään kauhean vaikeita piilotuksia, joihin olisi mennyt paljon aikaa). Meidän ryhmä olikin reilussa tunnissa tehnyt jokaiselle koiralle yhden treenin, joten otimme toisen kierroksen perään. Gatsby ei taaskaan ollut pimeydestä milläänsäkään vaan halusi vain äkkiä irti ja immeisiä ehtimään! Eräs treenikaveri joka ei ollut nähnyt meitä pitkään aikaan oli selvästi hieman huolissaan pennun puolesta, kun kaikki kolme maalimiestä lähti samaan aikaan piiloihinsa. Neuvoi, että "varmista, että sillä on jostakusta meistä haju ennen kuin päästät menemään!" Itse olin aika varma, ettei etsimisessä tulisi mitään ongelmia ja pentu vikisi innosta maalimiesten perään alusta saakka. Odotin hiljaista hetkeä ja pentu ampaisi matkaan! Se löysi jokaisen maalimiehen todella helposti, kiitos ihanteellisen tuulen! Etsinnässä ei mennyt varmasti kahtakaan minuuttia (maalimiehet olivat melko lähekkäin). Alkuun epäilevästi suhtautunut treenikaverikin kehui pennun tehokkuuden maasta taivaisiin :)

Toisella kierroksella tehtiin ekaa kertaa niin, että maalimiehet olivatkin jo valmiiksi piiloissa kun palasin Gatsbyn kanssa autolta. Pieni ei epäröinyt hetkeäkään vaan lähti viipottamaan kunnon vauhtia etiäpäin (laittoi emäntänsäkin juoksemaan!) Vauhdissa mentiinkin hieman ekan maalimiehen ohi, sitten pentu sai hajun nenäänsä, teki nopean uukkarin ja painatti suoraan ihmisen tykö! Samoin tapahtui muidenkin maalimiesten kohdalla eli vauhtia oli hieman liikaa, mutta hienosti Gatsby korjasi tilanteen eikä epäröinyt pätkääkään seurata superia pikku nekkuansa! Maalimieskäytös on parantunut hieman, kun kaikki palkkaavat pientä maahan ja poispäin. Tarjosipahan Gatsby maahanmenoakin tyhjällä purkilla :) Tilasin Lauralta pelastuskoiranalun ja sellaisen taisin todellakin saada! <3 Ei olisi voinut koira toimia hienommin vaikka olisi tehnyt koko treenin etutassuillaan seisten :D

Perjantaina käytiin taas tokoilemassa, tosin oli meidän vuoro siivota halli. Puolisentuntia riehuimme luutien kanssa ja koirat riehuivat keskenään, kunnes pääsimme itse asiaan. Otimme toisten ohi pujottelua (jossa Gatsby oli taas kerran upea!) sekä hieman luoksetuloa sekä seuraamista omaan tahtiin. Kesken treenien paikalle pöllähti seuraavan vuoron näytteöytreenien vetäjä (?) jolle monet koirat haukkuivat. Gatsbykin tuli vieraasta epävarmaksi eikä meinannut pystyä keskittymään tämän seistessä muutaman metrin päässä meidän takana. Kävimmekin tätä vierasta tervehtimässä ja pian Gatsby löysi normaalin hyppy-pomppu-nuolu vaihteensa :) Nainen oli hieman meidän menoa ehtinyt ennen tätä seuraamaan ja päivitteli, miten näin nuori koira osasi jo niin monta asiaa. Ei siis ihaillen vaan kauhistellen. Hän sanoi moneen kertaan, että "kohta se kyllästyy!" ja oli ihan pakko kysyä, että "mihinköhän?" Nainen varmaan luuli meidän treenaavan tunteja putkeen joka päivä. Mitään kunnon vastausta kyllästymiskommenttien ihmettelyni en saanut, mutta nainen sanoi itse kasvattavansa tiibetinspanieleita, jotka olisivat aivan varmasti jo kyllästyneitä! En nyt viitsinyt sen enempää kommentoida, mutta en kyllä lähtisi ihan hirveästi rinnastamaan tibsujen ja aussien koulutettavuutta... Niin kaun kuin tuo tapittaa mua silmiin intopinkeänä ja pyytää tehdä mun kanssa aina vaan lisää, ei kyllästyminen ihan hirveesti mua huolestuta. Saatoin jotain tämän tapaista mainitakin, jonka nainen pisti kokonaan mun taskussa olevien namien piikkiin. 

Kyllä nämä koiraihmisten kommentit osaavat edelleen ihmetyttää ja häkellyttää. Onneksi en enää jaksa ottaa niitä itseeni toisin kuin Eddien kanssa treenatessani teininä. Ihmetyttää vaan tässäkin se, että kommentoidaan hieman paheksuen, mutta samalla epämääräisesti jotain asiaa. Miksei voisi vaan sanoa joko suoraan tai ehkä hieman kaunistaen, mitä mieltä itse on tai mitä itse tekisi? Oudot "kyllästymis" kommentit ei ainakaan musta tehny yhtään viisaampaa koirankouluttajaa vaan sai mut vaan pitään kyseistä naista enemmän kuin hieman outona. Olen meinaan enemmän kuin vastaanottavainen toisten neuvoille ja kommenteille, tosin käytän omaa harkintaani noudatanko niitä sitten. Mutta sanoa saa, jos sanoo kunnolla ja perustellen!

Lauantaina oli oikeaa pelastuskoiratilannetta jäljittelevät treenit, joihin Gatsby ei ehkä ihan ole vielä valmis :) Niinpä emäntä pääsikin toteuttamaan itseään ja esittämään toipuvaa alkoholistia, joka oli riitaantunut virkistysretkellä muille ja lähtenyt puskaan litomaan. Mulle näytettiin kartasta kohta, jonne mun tuli "eksyä". En meinannukaan sit löytää kartalla komeilevaa suppaa ja vihdoin sen löydettyäni olin aivan varma, että etsijät ovat ihan just kohta heti täällä! Eli heittäydyin vaan johonkin edes hieman hyväksi kokemaani paikkaan. Piilossa ehdin kuitenkin olla niin kauan, että ehdin katsella ympärilleni ja bongailla paljon parempia piilopaikkoja ihan läheltä. Kulutinkin aikaa kinastelemalla itseni kanssa, että pitäisköhän sitä liikkua? Uskaltaiskohan sitä? En sit uskaltanu. Mutta piiloni osottautui ihan hyväksi loppupeleissä, kun molemmat etsijät menivät aluksi melkoisen läheltä ohi bongaamatta mua. Lopulta Hurma-hollantilainenpaimen sai musta hajun nenuunsa ja olin pelastunut! Palasin johdon salaiseen päämäjaan (parkkikselle) ja Gatsby pääsi odotellessa kokeilemaan pienesti etsimistä. Joka sujui siltä taas aivan nappiin! Tuuli oli täydellinen, vaikka hieman pyörikin ja Gatsby eteni reippaasti! Torstaina se ei meinannut millään lopettaa hakuilua, mutta nyt se selvästi laski, että molemmat maalimiehet oli löydetty ja rauhoittui pian treenin jälkeen.

Iltapäivällä Martta ja Väinö tulivat vielä pikavisiitille. Lähdimme pentusta ja russelia metsään juoksuttamaan ja pojilla meni oikein mukavasti. Gatsby ei tällä kertaa muka osannutkaan ylittää pientä puroa sillan kohdalta vaan veti piemeässä veteen. Lähdimmekin kotia kohti, ettei pieni paleltuisi. Meno kuitenkin oli niin reipasta ja pentu vaikutti olevan kunnossa, joten kiertelemimme kodin lähistön metsissä vielä jokusen tovin. Reilut kolme kilometriä ja tunnin saimme kulutettua. Gatsby sai lisäksi tervehtiä Eddielle ja Ferolle jo tuttua laumaa, johon kuuluu kolme labradoria sekä kaksi lunnikoiraa. Iso lauma hieman rauhoitti pentua, joka oli yllättävän kohtelias tervehdyksissään :) Lopuksi kokeiltiin vielä Martan etsimistä, mutta tuuli oli kehno ja emäntä hukkasi etsittävän eli ei oikein osannut auttaa... Martta antoi ääniavun molemmille ja Gatsby ryntäsi iloissaan syömään naminsa. Lähellä oli pyöritty, mutta Martta ei vaan haissut tarpeeksi :D Lisäksi kun saattelimme Marttaa autolla, niin tiellä kulki kaksi ihan normaalia lenkkeilijää. Ne ei tullut mitenkään yllättäen tai tehnyt mitään outoa tai kävellyt mitenkään erityisen läheltä yms yms. Mutta Gatsby päätti niiden olevan epäilyttäviä ja oikeina HAUkahti niille! Oltiin Martan kanssa aika yllättyneitä, mutta reaktio onneksi meni nopsaan ohi. Joko se mörköikä alkaa?

Monena päivänä ollaan puuhattu jotain kivaa ja tänään oli vipellystä vipellyksen perään. Yllättäen mulla onkin tuhissut jaloissa koko illan oikein tyytyväisen väsynyt pentulainen <3

Koska kukapa meistä nyt ei nukkuisi nenä jalan alla? :D

Samaa kakkaa, eri päivä...

Sen lisäksi ettei ulkona ole mitenkään ihastuttavin keli (märkää, likaista ja ällöä) niin ihanat koirani päättivät hieman panostaa ja tehdä lenkkeilystä vieläkin astetta kivempaa. Päätin kokeilla vaihteluksi ja virkistelyksi hieman eri reitin kautta samoilua. Tämä suunnitelma kostautui melko pian. Fero ja Gatsby jäivät mielenkiinnolla haistelemaan jotain (olivat molemmat irti). Kohta näin Feron kierivän onnessaan ja Gatsbyn selvästi syövän jotain. Karjaisin kiellon ja luokseni kirmasi kaksi erittäin haisevaa otusta... Lenkkiä jatkettiin suuren ketutuksen ilmapiirissä, jota pentu päätti keventää hyppimällä sekä näykkimällä sormiani erittäin kakalta haisevalla suullaan. Loppupeleissä mä en voinut koskea enää mihinkään, sillä mun kädet löyhkäs aivan pentuni suulta. Housut valuen ja hermot kireellä suuntasimme kotia kohti, missä Fero pääsi suihkuun ja Gatsbykin naamapesulle. Ensin tosin omistaja ryntäsi pesemään kätensä joista lemu ei ihan yhdellä saippuapesulla lähtenytkään...

Mulle alkaa riittää tää ainainen kakkashow (jota on siis kestänyt jopa muutaman viikon... Eli tooooosi kauan, köh köh...) Mä en kohta pidä ketään vapaana missään! NIH! Tai vie ketään muuta lenkille kun Eddietä! NIH! Elämä kauhiaa! NIH!

Pienet kakkiaiset.

  

Fero vs. Gatsby

Tässäpä siis hieman videomateriaalia mun pentujen leikkimisestä :) Ikipentuni Fero  on selvästi hyväksynyt Gatsbyn kuuluvaksi meidän laumaan. Ennen pentua lähinnä välteltiin, nykyään sen kanssa voi jopa leikkiä! Lisäksi Gatsbyäkin tervehditään eron jälkeen (lähinnä Fero nuuskuttaa sen läpikotaisin pennun seistessä kiltisti aloillaan) ja tänään pojat jopa makoilivat vierekkäin (Ferolla oli takajalka Gatsbyn päällä, ota noista nyt selkoa!)

Onneksi leikkiminen on lähinnä lattialla nujuamista eli myös sisätiloihin suht sopivaa. Ulkona ei ikinä ehdi leikkiin vaan vasta sisällä tylsyyden yllättäessä :) Fero leikkii todella nätisti pentusen kanssa; se ei ikinä huido sitä pahasti tassuillaan eikä edes uskalla purra sitä takaisin. Fero lähinnä nojailee suutaan Gatsbyä vasten :D Ja kuten näkyy, niin hoffilainen lähinnä pyörii lattialla vastaanottaen hyökkäyksiä! Toistaseksi Gatsby jää aina välillä jumiin Feron päälle ja tänään Fero yritti nousta pentu selässään seisomaan. Pieni sininen liukui maahan aika nätisti :) Tosin välillä tuo päällä jumittaminen tuntuu menevän Feron sietorajan yli ja olen käynyt Gatsbyn nostamassa sivuun. Videon lopun ääntely ei muuten ole murinaa vaan Fero köhisi loppuun miehekkäästi :D 

Tänään käytiin myös väsyttämässä pentua työkaverini luona, missä Gatsby pääsi leikkimään nuoren borderterrieriuroksen kanssa. Saavuimme työkaverini takapihalle ja Speedy päästettiin ulos. Se ei ottanut pätkääkään itseensä sen reviirille tupsahtaneista vieraista vaan koirat lähtivät rallattamaan ihan kuin olisivat tunteneet toisensa aina! Ei juurikaan mitään haistelua tai tutustumista vaan molemmat vain nappasivat lelut suuhunsa ja inkoivat toisiaan pakoon pitkin pihaa :D Oli kyllä ilo katsoa moista menoa :) Välillä Speedy vähän innostui nylkyttämään, mutta lähinnä pojat leikkivät hienosti ja puolitoistatuntia vierähti hetkessä. Kuvat eivät nopeista pojista onnistuneet, joten joudutte uskomaan mun sanaan asiassa :) Saimme myös pilkkahintaan Hurtan talvitakin, joka tulee tarpeen pennun värjöttäessä treeninsä jälkeen kylmässä autossa kotiinlähtöä odottamassa.  Kuvia siitä ehkä joskus, jos saan aikaiseksi.

Samalla reissulla käytiin Mustissa & Mirrissä puntarissa ja Gatsbyllä oli kertynyt painoa jo 10,8 kiloa! Aika koipeli se on, mutta tarkkaa korkeutta en osaa sanoa. Tiedän vaan että se osaa hypätä jo tosi korkealle ja on melkoisen söpö pötkyläinen <3

Tokoilua ja muuta puuhastelua

Huomasin muutama viikko sitten onnekseni, että meidän istu-maahan-saiso vaihdoissa oli onkelmia. Tai siis seiso-maahan menot menee loistavasti hissinä (aluksi Gatsby aina hypähti seisomaan noustessaan ja kun se jäi pois niin nousi istumisen kautta, mutta nyt toimii loistavasti!) Toki pienet tassuset tuppaavat hieman liikkumaan, varsinkin maahanmennessä Gatsby taittaa usein toisen etutassunsa puoliksi. Mutta niitä hiotaan sitten, kun vaihdot on muuten kunnossa. Ongelmana oli siis istumasta seisomaan nouseminen (meni taaksepäin) ja istumasta maahanmeno, jossa mentiin taas eteenpäin. Tai siis liikutettiin eri päitä. Nyt liikkeet sujuvat vain etupäätä liikutellen eli jee! Jotenkin olin saanut päähäni, että istuma-seisomis kuvio on niin hyvä, ettei sitä kannata muuttaa, joten jäinkin hieman jumiin siinä, miten hommaa lähetään korjaamaan. Mutta kun vaan hyväksyin, että isutmisesta voi nousta seisomaan myös "etukautta" niin meidän ongelmat ratkesi sillä. En tiedä, mikä oli muka niin vaikeaa taas pystyä tajuamaan olevansa väärässä :D 

Perjantaisin me käydään pentusen kanssa epävirallisissa toko-treeneissä. Viimeksi olikn aika tuhtia settiä eikä Gatsby jaksanutkaan ihan koko aikaa keskittyä. Yleensä treeneissä on tullut kivoja pikku taukoja, jotka on pennulle tarpeen. Viimeksi kuitenkin se alkoi selvästi haahuilla eikä jaksanut keskittyä varsinkaan, kun muut tekivät vauhdikkaita luoksetuloja ihan vieressä. Otettiin vähän lisää tilaa ittellemme ja lopetettiin ajoissa :) Muuten pentunen kyllä oli taas oikein pätevä, taisi joku kehaista aika hyväksi toko-koiran aluksikin :) Nyt kun se omistaja vaan osaisi olla koiransa tasolla :D 

Tätä tulee ikävä sitten kun tuo ei enää mahdukaan syliin tutimaan <3

Yksi asia treeneistä jäi mietityttämään, jota saa kommentoida, jos joku viisaampi tätä sattuu lukemaan. Luoksetulo tehtiin niin, että pentua pidettiin hihnasta eli estettiin karkaamasta mun perään. Gatsby alko huutaan kun syötävä ja minä odotin hiljasta hetkeä, ennen kuin annoin luvan päästee sen irti. Yksi treenikavereistani tähän meinasi, että miksi teen niin. Hänestä ääntely viestitti siitä, että pentu on innolla tulemassa eikä tätä intoa kannattaisi latistaa vaatimalla hiljaisuutta. Ite en tykkää huutavista koirista ja Gatsby huutaa toistaiseksi aina mun perään ollessaan kiinni tai mun tullessa kotiin ja sen ollessa vielä portin takana. En ikinä päästä sitä vapaaksi/luokseni niin kauan kuin ääntä tulee. Sen sijaan saatan kadota näkyvistä ja käännän usein selkäni tai jopa kävelen poispäin jos huuto alkaa lähestyttäessä. Mielestäni pennussa riittää minun luokseni halua vaikka se joutuisikin odottamaan hiljaa. Tiedän, että netinvälityksellä näkemättä tilannetta on hieman vaikea sanoa, mutta tätä saa kommentoida vapaasti ja lisäkysymyksiin vastaan mieluusti. 

Ja tästä päästään sujuvasti hyppäämään Eddien naamaan. Se on parantunut hyvin, turvotus on laskenut eikä se näytä kiusaavan pikkukoiraa olleskaan. Gatsby on yleisesti vähentänyt todella paljon Eddien karvoissa roikkumista ja sitä vasten hyppimistä. Eilen tosin meinasi pennusta tulla rukkaset, kun se päätti iltalenkin jälkeen sisällä saada hepulin ja juoksi täysiä Eddien ohi ja nappasi sitä samalla naamasta. Tietenkin tikkien puolelta.... Mitään ei onneksi revennyt pahemmin, mutta hieman tuli verta yhdestä kohtaa. Harmiti kyllä vaan aivan törkeästi, kun tähän asti on mennyt niin hyvin! Olisi pitänyt vahtia pentua tarkemmin!

Pennun vahtimisesta puheenollen, se joutuu nykyään pimeällä suorittamaan lenkkinsä omaksi suureksi harmituksekseni hihnassa. Se meinaan syö kakkaa ja sitten se syö hieman lisää kakkaa. Koirankakkaa siis, erityisesti Feron tuotoksia. Pimeällä en pysty sitä vahtimaan ja valosalla meidän lenkit on yhtä "ei ota"-käskyä. Alkaa tympiin tämäkin jokseenkin... Gatsby ei syö kasoja, kun olen sen vieressä kieltämässä, jolloin kehun sitä ja annan jotain parempaa syötävää palkinnoksi. Kuitenkin se pyrkii todella aktiivisesti herkkujensa luo, sillä joudun välillä hakemaan sitä saman kasan luota pois useita kertoja. Toisaalta hihnakäyttäytyminen on parantunut paljon, tosin Gatsby ei vielä ymmärrä, että jos se pujahtaa jalkojeni välistä, tai toisten koirien alta tai kiertää mut niin hihna jää jumiin ja solmuun... Mutta meillä oli tuossa muutaman päivä sitten neljän päivän putki, jolloin Gatsby ei syönyt kakan kakkaa! Ja sen jälkeen meillä olikin neljän päivän syömisputki... Nyt on taas onnistuttu hihnassa pitämällä, joka ei ole se mukavain vaihtoehto kellekään. Omistajan hermot menee joko kakkaa syövään pentuun tai hihnaa sotkevaan pentuun. Aina ei voi voittaa...

Gatsby tosin itse pidättelee omia kakkojaan ja pisujaan nykyään todella hienosti. Se antoi kärttysän emäntästä ladata kuuden työpäivän viikon jälkeen akkujaan yhden yön yli kymmenen tuntia. Tämä taaseen tuntui aivan mahtavalta voitolta <3

Tässä esimerkki meikäläisen kuvaustaidoista :D En ehtinyt tarkentaa tai zoomaamaan lähemmin. Mutta Jenny pyytelee aina rakennekuvia joten tässä huono sellainen sunnuntailta!

Hehkutusta!

Tänään käytiin ekaa kertaa pelastuskoirailemassa Gatsbyn kanssa täysin piemeässä. Pennulla ei ollut pienintäkään ongelmaa vipeltää maalimieheltä toiselle edes pimeässä ryteikössä. Maalimiehiä oli neljä, joista eka löytyi tarkoituksella melkein heti, jotta saatiin tarvittaessa apua. (me eli siis minä!) Tuuli kävi suotuisasti ja Gatsby sai hajut tehokkaasti supernenuunsa :) Sillä ei ollut pienintäkään irtoamisongelmaa ja maalimiehet oli taas AIVAN IHANIA! Lopun lelupalkka ei kiinnostanut, koska Gatsby halusi vaan painaa metsässä etsimässä lisää ihkuja ukkeleita :) Olen yrittänyt lelulla merkata etsimisen loppumista, mutta tänään etsintävaihde jäi päälle vielä vähäksi aikaa.Saimme kuitenkin kehuja enkä olisi enää tyytyväisempi voinut pikkuisesta olla! Se on tajunnut idean täysin ja tuntuu todella taitavalta nenukinkäyttäjältä!

Pentu oli kotiin tultaessa unisen oloinen, mutta innostui papparaiset nähtyään saamaan ärripurri väsyhepulin. Meidän illat on ollut rauhallisempia nykyään eli Gatsby osaa mennä nukkumaan ilman yliväsyneitä ärrieriepisodeja. Tänään sellainen kuitenkin tuli ja kädessäni on siitä pari kipeää todistetta. Muuten pureminen on alkanut selvästi vähentyä ja tajusin yhtenä päivänä, ettei se enää mene edes salaa sänkyyn. Eli oppimista myös talon tavoille on tapahtunut :) Se myös roikkuu huomattavasti vähemmän Eddiessä kiinni lenkeillä, tosin vapaana juoksevaa hoffilaista Gatsby innostuu aina välillä härkkimään. Pieni paimennin kirmaa pysäyttämään ison blondin otuksen ja yleensä lopputuloksena on kopsahdus ja vinkasu. Yllättäen tuntuu jossakin kun tulee hoffillinen koiraa päälle... Fero kun ei ole se kaikista nopein pysähtyjä kun massansa kerran on liikkeeseen saanut. 

Tiistaina myös nautittiin vähän vähemmän piemeän päivän tuomasta puhdista eli jokainen pääsi lenkillä hieman puuhailemaan yksittäin kanssani. Toisen olivat puussa kiinni odottamassa ja Gatsby antoi aika hyvin kuulua itsestään... Fero sai juosta lelun perässä ja hieman tokoilla, Eddieltä jäi noutojutut väliin leikatun huulen takia, mutta se sai etsiä nameja puskasta sekä tehdä pari luoksetuloa ja Gatsby sai viimeiseksi seurailla, harjoitella lelun noutamista sekä treenailla paikalla istumista. Hienosti meni kaikilta pikku treenit <3

Eddien huulen haava näyttää todella hyvältä. Olen suihkutellut sitä (mikä on Eddien mielestä tylsää plus nenään meinaa mennä kokoajan vettä) mutta muutenkin se näyttää parantuvan mukavasti. Se ei ole ollenkaan tihkuillut oikeastaan mitään eritteitä leikkauspäivän jälkeen eikä papparainen yritä kihnuttaa sitä mihinkään tai raapia sitä. Niinpä se joutuukin kestäämään lampunvarjostinelämää vain kun olen poissa kotoa. Yötkin ovat menneet oikein mukavan rauhallisesti ilman tötsää. Eddie on aina jättänyt haavansa hienosti rauhaan ja olen tyytyväinen, ettei tämäkään ole poikkeus! 

Loppukevennys.